Professori Rehn: suomalainen työelämä täynnä bullshittiä – ”Ei ihme, että ihmisille tulee paha mieli”

Eksyin Facebookissa Puhuttamo -nimiselle sivustolle, jossa oli suomalaisen professorin Alf Rehnin juttu suomalaisesta työelämästä.

Hän kirjoittaa että joskus aiemmin ammatti oli identiteettimme tärkeimpiä rakennuspalikoita. Jolloin työ ja sen laadukas suorittaminen olivat aivan kunniakysymyksiä. 
 
Mä en ehkä ole maailman kaunein tai fikusuin, mutta jumankauta mä olen hyvä timpuri, putkimies tai professori. Sitä kunniaa ei saanut kyseenalaistaa.

Tuolloin meidän työmme oli tärkeää ja merkityksellistä. Ei ehkä tärkeää yhteikunnalle, mutta tärkeää meille Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professorina työskentelevä Alf Rehn selvittää. 

Rehn epäilee, että nyt nähtävä ja koettava erkaantuminen työstä alkoi kun astuimme jälkiteolliseen aikaan.

Siinä vaiheessa työstä tuli vain jotain, mitä teemme, että saamme palkkaa. Rehn viittaa tässä amerikkalaisen antropologin David Graberin sanoihin täysin merkityksettömästä työllistymisestä, "keksityistä työtehtävistä".

Hän sanoo, että on jännää, miten hyvin suuri osa meidän töistämme tänä päivänä on bullshittiä, eli n. suomeksi karkeasti käännettynä täyttä hevonpaskaa.

Nyt it-alalla on paljon näitä key account manager of content marketing nimikkeitä, joiden alla it-maailmassa miehet, kuin myös naiset juoksevat pää kolmantena jalkana.

Joten jos tällaisessa bullshit- sirkuksessa ei joillain liiku päässä yhtään kyseenalaistuksia, että miksi työelämä on täynnä tällaista tyhjänpäiväistä pointless bullshittia.


Apina toivoo banaania

Rehn on kuvaillut todella hyvin tuon, kuinka apinakin toivoo banaania ja työelämässä edelleen on yllä ilmiö, jossa oikeaan tunnelmaan pääsee nopeasti, kun herra professori matkii itseään hyväksymässä työntekijöidensä tuntiraportteja.
 
Taas kului minuutteja elämästäni siihen, että olin kuin apina, joka toivoo, että sieltä tulee taas uusi banaani, Rehn huokaa.
Meillä kun on koko Suomi edelleen täynnä ihmisiä, jotka istuvat ja täyttävät lomakkeita. He tietävät, ettei niillä lomakkeilla ole mitään merkitystä mihinkään.
 
Näitä tyyppejä istuu ministeriöissä, virastoissa ja suurissa pörssiyhtiöissä.
 
Rehn sanoo seuranneensa näiden tyhjänpäiväisten raporttien tietä ympäri yliopistoja.
 
Toimistoissa istui vain joukko epätietoisen näköisiä toimistovirkailijoita, jotka eivät edes tienneet, että mitä niillä papereilla oli tarkoitus tehdä.
 
Aikanaan soittokunnan käyneenä nauroimme armeijan kapiaisille tästä syystä, kun se näytti koomiselta, kun työhuoneista toiseen ramppaavia skappareja heitteli A4-papereita toimistoista toiseen.
Tällainen työkäytös on hyvin koomista ja siitä tekee hauskan se, että tällaiset toimistorotat ovat yleensä työhönsä jo valmiiksi hyvin kyllästyneitä. Mutta joutuvat ramppaamaan siellä, koska ovat mm. asuntovelkaisia.

 
Tehtäväni on vain istua tässä ja syödä pullaa
 
Rehn on maailmalla myös kysytty konsultti yritysmaailmassa ja sparraaja.
 
Hän tietää, millaista on suurten ns. pörssiyhtiöiden seinätapettiosaston keskijohdon ja harmaan asiantuntijajoukon arki.
Viikkokalenteriin ladataan ensin yli 30 viikkotuntia toinen toistaan tärkeämpiä kokouksia. Koko heidän työaikansa sitten on yhtä kokouksesta kokoukseen ravaamista.
 
Rehn ei siis ihmettele sitä, että miksi tämä nykyinen suomalaisten kokema työilmapiiri on negatiivinen.
 
Varsinkin heille, jotka tajuavat tämän koko homman älyttömyyden. He kun kärsivät tästä kaikista eniten ja he myös loppuunpalavat työelämässä ensimmäisenä.
 
Rehn sanoo tuntevansa muutaman bussikuskin, jotka kaikki ovat työhönsä suhteellisen tyytyväisiä. Mutta sitten kun menet kysymään näiltä it-alalla työskenteleviltä account key managereilta, että tykkäättekö työstänne, niin ne yrittävät helvetinmoisella vimmalla löytää sen esimerkin, että vielä kolme kuukautta sitten mulla oli kivaa!

Kuvassa Åbo academin organisaatiossa työskentelevä johtamisen professori Alf Rehn


Lähde: http://www.puhuttamo.fi/tyo/professori-suomalainen-tyoelama-taynna-bullshittia-ihme-etta-ihmisille-tulee-paha-mieli/

Sanomalehtien aikakausi on ohi

Elämme nyt sellaisella aikakaudella, jossa perinteisen sanomalehtimedian aikakausi on tullut loppuunsa ja näiden kasaarijuutalaisten sionistien mediapropaganda ei enää myy, kuten se myi ennen. Koska oikea tieto (totuus) on siirtynyt nettiin ja näihin tehtäviin ovat valikoituneet totuuden asialla olevat yksilöt, joita ei voidella CIA:n rahalla, kuten näitä YLE:n ja Helsingin-Sanomien toimittajia.

Illuminatin valtaeliitti on aina kuvitellut, että he voisivat rahalla ostaa kaikki poliitikot, toimittajat, poliisit, tuomarit, presidentit puolelleen ja korruptoida heidät likaisella rahallaan, sekä määrätä heitä koko poliittisen uriensa ajan. Mutta nyt tälle on tulossa loppu, kun tuleva sukupolvi ei enää kumarra rahalle.

Tulevaisuus tulee muuttamaan lopulta kaiken tämän korruptioon perustuvan järjestelmän ja lopulta emme enää tarvitse tätä vanhaa mediaa. Eli nämä telepromptereista käsikirjoitettuja valheita lukevat uutistoimittajatkin joutuvat vielä etsimään muita alansa töitä. Heidänlaiset henkilöt varsinkin ovat jopa osittain vastuussa siitä, minkälaisia valheita he ovat lukeneet miljoonille ihmisille jokailta näistä telepromptereista.

Samoin myös yhä vähemmät ihmiset tarvitsevat enää perinteisiä sanomalehtiä. Eli tässä suhteessa Helsingin-Sanomien siirtyminen tabloit kokoon oli täysin oikea kehitys, eikä siitä voi syyttää entistä Hesarin toimitusjohtajaa Mikael Pentikäistä. Sillä näin oli tarkoitus tapahtua, että Helsingin-Sanomien tilaajamäärä alkoi laskemaan, koska mainostajien kiinnostus väheni lehden koon pienennyttyä.

Kun kaikkien uutisten alkuperäisenä tarkoituksena olisi kertoa totuus asioista, eikä vain puolitotuksia ja käsikirjoitettuja valheita. Mutta jo tuhansia vuosia sitten valtaeliitit huomasivat, että miten helppo ihmisiä ja kansalaisia oli höynäyttää, kun heille vain sepitti valheita ja satuja. Sitten lopulta aina tultaessa tälle teolliselle aikakaudelle, niin he kehittivät tämän mediaksi ristityn uskonnon, jonka totuutta ei kukaan saa kyseenalaistaa. Tai muuten joutuu toisinajattelijan vainonnan alle.

Auktoriteettiuskon voima toimii sillä, että ihminen nujerretaan jo lapsena henkisesti niin maanrakoon, ettei hän enää nuoren ja aikuisena kykene enää ottamaan oman itsensä tietoisuudesta vastuuta. Eli tulemaan itsetietoiseksi ja osata käyttää omia aivojaan, joilloin ei enää olla riippuvaisia näistä lapsena väkivalloin opetetuista ulkoisista auktoriteeteista.

 

Lapsena auktoriteetteja olivat tietenkin isä ja äiti. Sitten tuli mahdolliset tarhan tädit ja sedät... Peruskoulussa se oli opettaja ja myöhemmin auktoriteetteja olivat media, tiede, viihdeteollisuus jne. Kaikki tämä perustui aina sille, että itse ei voinut koskaan miettiä mitään asioita. Vaan jokaiseen asiaan oli olemassa jokin ulkopuolinen selitys, josta piti aina olla yhtä ja samaa mieltä.

 

Tämä tekniikka on varsinkin peruskoulujärjestelmässä erittäin nerokkaalla tavalla toteutettu, koska siihen on liitetty myös lasten keskinäinen kilpailuttaminen. Koska koulussa täytyi aina kilpailla arvosanoista, opettajan huomiosta jne. 

Tämä on myös hyvin ratkaiseva tekijä tuohon kilpailuyhteiskuntaan valmentamisessa, jossa lapset laitetaan kilpailemaan keskenään arvosanoista. Mutta sitten kun he etenevät työelämään, niin tämä sama suggestio vaikuttaa edelleen, joka on opittu peruskoulumaailmasta. Elämä alkaa lopulta muistuttaa jokapäiväistä juoksua hamsterinpyörässä.

Hamsterit eivät juokse työelämässä ja ole pakotettuja kilpailemaan keskenään, että kuka saa ylentyä alfaurokseksi tai alfa-naaraaksi. Koska heillä on nuo alfat valmiiksi ja kohtelevat toisiaan tuon nokkimisjärjestyksen mukaan. 

Mutta sen sijaan nämä uraputkessa juoksevat ihmiset, jotka eivät ole kyenneet tiedostamaan sitä, että miksi mahdollisesti kärsivät siitä, että joutuvat jokainen päivä heräämään ja juoksemaan tuolla tukka putkella, taistellen koko ajan aikaa vastaan. 

Aika ei ole missään vaiheessa ihmisen vihollinen, mutta työelämään väsyneelle ihmiselle se on jatkuva rasite, kun koko ajan pitää juosta palaverista toiseen ja olet ajan orja. Kuten olet myös palkkaorja ja suurin osa näistä palkkaorjista eivät edes huomaa olevansa sellaisia. Koska tästä työstä on muodostunut heille ainoa itseisarvo, koska heillä ei enää muuta aikaa riitä elämässään, kuin vain se mihin he ovat pakotettuja menemään ma-pe. 



Toinen juttu mikä varsinkin palkkaorjien (palkansaajat) pitäisi pystyä tiedostamaan, on se että raha ei kasva puussa. 

Rahaa ei tule mistään taikaseinästä, kun laitetaan VISA kortti vinkumaan ja painetaan nappulaa pankkiautomaatilla. 

Eikä rahaa synny siitäkään, että sinä käyt töissä ja jokainen tunti työnantajasi taikoo tuolta taikaseinästä uutta rahaa kiertoon juuri tuon tuntipalkkasi verran tunnissa.

Vaan rahaa syntyy vain velkana ja uutta rahaa saadaan liikkeelle vain, jos joku yritys tai yksityishenkilö menee pankkiin ja tekee lainasopimuksen. Vain näin saadaan kiertoon lisää rahaa.

Mutta jos rahaa poistuu kierrosta, eli joku vaikka maksaa pankille lainan takaisin. Oli se laina sitten vaikka 290 000 euroa, niin silloin kun laina on maksettu pankille korkoineen takaisin. Niin kaikki tuo 290 000 euroa katoaa pois kierrosta ja lisää rahajärjestelmään niukkuutta, joka aiheuttaa mm. työttömyyttä. 

Voitte varmasti kuvitella, että miksei näitä talouden perusasioita opetettu meille missään peruskoulussa ? 

No tietenkin sen takia ei opetettu, koska tämä sijoituspankkien omistava veroporsas-klubi ei sinun halunnutkaan tietää näistä mitään. Koska sinä olet vain se kiltti työtä tekevä palkkaorja, jonka kustannuksella pidetään nämä valtiot pystyssä. Jonka kustannuksella veroporsasteleva eliitti pitää itsellään korkean elintason yllä. 



      

 

Tietoisuuden vallankumous on alkanut

Nyt eletään niitä aikoja jolloin tämä ns. materialistinen maailmankatsomus kokee varsinaisen pikapudotuksen ja se tulee nyt alas kuin vuoristorata ja tarkoitan tällä nyt tätä, että syy tähän miksi esim. monilla nuorilla ei ole töitä tarjolla johtuu vain monikansallisten yhtiöiden pohjattomasta ahneudesta.

Materia on kuitenkin pelkkää illuusiota ja mitä enemmän sitä on niin sitä enemmän se luo tyhjyyttä sisälle. Mutta kuitenkin tämä maailmankatsomus on perustunut vain ja ainoastaan rahaan ja sen tavoitteluun. Varsinkin se valheellinen usko, että kun on hieno auto ja hienot vaatteet niin kuvitellaan, että nyt minä olen tuo vaate tai tuo hieno auto jne. Eli tässä on kysymys nykyajan keisarin uusista vaatteista ja yhteiskunnallisesti sakki alkaa nyt erottua kahteen leiriin jossa toiselle puolelle jäävät ne jotka haluavat luoda maailmasta paremman ja oikeudenmukaisemman paikan.

Kun taas tämä toisen puolen sakki pyrkii viimeiseen asti pitämään kiinni materialistisesta vallastaan eli omaisuudesta. Mutta mitenkäs se sitten menee kun ruokavarat alkavat olla heikkoja pitkin maata niin niitä tuhansien eurojen nippuja ei voi kukaan syödä nälkäänsä jne. Joten tässä on pakko alkaa yhteiskunnallisen rakenteiden uudistua peruspohjaisesti ja tätä tapahtuu kokoajan.


Totuus on kuitenkin se, että me kaikki olemme sitä mitä me olemme sisältä ei ulkoa ja tämä harhakäsitys perustuu valhelliseen egoon ja siihen dualistiseen kuvitelmaan, että on vain hävijäjiä ja voittajia. Ei ole mitään häviäjiä ja voittajia koska me kaikki olemme yhtä oli sitten alla vaikka mikä satojentuhansien eurojen arvoinen Ferrari ei se tee kenestäkään ihmisestä yhtään sen parempaa.

Yhteiskunnallisesti nämä valtarakenteet ovat näkyneet epäoikeudenmukaisena sen vuoksi, että nämä hyvää haluavat tahot ja ihmiset ollaan jätetty usein työelämässä sekä harrateiden piireissä aina sinne ns. häviäjien puolelle koska vastapuoli on kuin kilpaileva yritys joiden seuraankaan ei oikein sovi tulla koska muuten sitä saattaa saada yritysvakoojan leiman. Vaikka tämä nyt onkin aika ironisesti kuvailtu asetelma niin se kuitenkin pitää aika lähtökohtaisesti paikkansa.

Mutta tulevaisuudessa nämä valtarakenteet alkavat muokkaantua yhteiskunnallisesti ja maailmasta alkaa pikkuhiljaa rakentua parempi paikka ja myös rauhanaktivismi pääsee enemmän julkiseen valoon ja saa lisää kannattajia. Vaikka myös poliittiset järestöt ja niiden valta alkaa uudistua ja entistäkin enemmän kantalaisaktiiveja alkaa toimimaan ilman pienpuolueiden omanedun tavoittelua koska näin saadaan yhteinen sävel eikä kenenkään tarvitse alkaa tavoittelemaan omia etujaan joka taas kuuluu tähän ns. toisen kilpailevan yrityksen metodeihin.