Teksti: Teemu Vehkala
En ole tätä juttua vielä täällä sen suuremmin kertonut, mutta nyt kerron. Kun jouduin 17. helmikuuta 2011 Viking XPRS aluksella erään vieraan vallan sotilastiedustelun operoiman myrkytysyrityksen kohteeksi.
Henki ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka sydän oireili seuraavana päivänä, jolloin minut karkoitettiin tuolta alukselta jossa olin tuolloin työskentelemässä. Tilani oli hyvin psykoottinen, koska aineet joita kahvin sekaan onnistuttiin pudottamaan, oli myös tarkoitus saada tila erittäin sekavaksi. Minut sitten psykiatrisen päivystyksen kautta tehdyn tila-arvioinnin kautta lähetettiin silloisen oman kotikuntani alueelliseen psykiatriseen sairaalaan tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon Kanta-Hämeen keskussairaalaan.
Olin tuon ensimmäisen 2 viikkoa ns. tarkkailussa, eli minulle ei sallittu tuona aikana lainkaan ns. edes päivälomia. Mutta hyvän käytöksen johdosta sain ensimmäiset viikonloppulomat jo heti 4.3.2011
En ollut ehtinyt olla tuolla tahdossa riippumattomassa pakkohoidossa kuin vasta n. 1kk, jolloin sitten tapahtui eräs episodi, joka sattui Hämeenlinnan rautatieasemalla 25. helmikuuta 2011.
Olin menossa tavanmukaiselle myönnetylle viikonloppulomalle ja olin odottelemassa paikallisjunaa, johon olin ostanut lipun, jolla oli tarkoitus matkustaa Riihimäelle. Huomasin, että kyseisen junan tuloon oli vielä n. 50 min. aikaa, eli siinä meni hieman aikaa sen tuloa odotella. Istuin sitten tuota aikaa kuluttamassa siellä Hämeenlinnan rautatieaseman sisällä olevassa kahvila/ravintolassa, jota pyörittivät tuohon aikaan jotkut ulkomaalaiset miehet (Ilmeisesti turkkilaiset).
Aika nopeasti katseeni ja huomioni kiinnittyi siellä n. 20 metrin päässä istuvaan nuoreen mieheen, arviolta n. 20 vuotias, hieman punertavat hiukset, jonka silmät olivat hyvin psykoottisen näköiset. Hänellä oli todella piikikäs katse, ja hän hymyili hieman sellaisella ivallisen näköisellä hymyllä.
Mietin jo päässäni, että "Tuohan voi jopa pahimmillaan olla yksiä näitä MK ULTRA hulluja, jotka on tänne ehkä solutettu minua varten".
No eipä sitten mennyt kauan aikaa, kunnes tämä omituinen nuori mies viittoi pöydästään, että "tule tänne". No minäpä tyhmänä menin ja ihmettelin, että mikä ihmeen hämäräheikki se tämä on, että tunnemmeko mahdollisesti jostain.
Hän näytti kädessään olevaa junalippua, joka oli merkitty meneväksi erääseen Turun lähellä olevaan pikkukaupunkiin ja kysyi minulta, että olenko minä käynyt siellä, johon vastain, etten ole.
No keskustelu loppui sitten tähän ja ihmettelin, että mikä ihmeen jätkä tämä oikein on, että ei taida olla ihan kaikki Muumit hänellä laaksossa.
No eipä sitten mene enää kauan, kunnes tämä nuori mies avaa reppusa ja nostaa siihen kahvilan pöydälle jonkun Nikko merkkisen radio-ohjattavan auton ohjaimen. Vetää sen radio-ohjaimen antennin ylös ja laittaa vielä pöydälle jonkun digitaalinäytön. Kolmanneksi hän sitten nostaa repustaan jonkun sellaisen sinitarrannäköisen n. nyrkin kokoisen möhkäleen ja toteaa minulle Venäjän-Suomalaisella aksentillaan, että "Tämä mjinun hjarrastus".
Sitten minulla alkaa soida oikeassa korvassa todella lujaa ja kuulen, kuinka joku erittäin korkeataajuus aktivoidaan.
Nyt tajuan, sitten että tuo tuossa pöydällä on tämän nuoren kotikemistin itse rakentama pommi.
Juoksen samantien rautatieaseman sisältä ulos ja ulkona on n. 13 astetta pakkasta, sekä lunta sataa. Kaikki takkini ja kamani jäivät sinne sisälle... Mietin päässäni, että en voi millään täällä ulkona selvitä ilman takkia, joten kamat on pakko hakea sisältä pois. Joten menin edelleen sisälle ja päätin nyt olla kiinnittämättä tähän MK ULTRA tyyppin mitään huomiota. Kävelin tyynen rauhallisesti sisälle ja hain sieltä takkini sekä kamani ja hiivin ulos. Sitten juoksin ne seuraavat kilometrit Hämeenlinnan linja-autoasemalle, josta otin bussin kohti Helsinkiä.
Koko tuon linja-automatkan ajan koin jatkuvasti sellaisia eräänlaisia hengenahdistuksia, että oli vaikeaa hengittää ulos sekä sisään. Tiedän kyllä mistä näissä hengenahdistuskohtauksissa oli kysymys, koska milloinkaan aiemmin en niitä ollut joutunut kokemaan, kuin vasta tänä 2011 keväänä erinäisistä syistä.
Olin siis juuri joutunut MK ULTRA delta ohjelmoidun ns. paikallisen mantrusian kandidaatin kohteeksi. Minuahan kun ei saatu myrkyttämällä hengiltä vieraan vallan sotilastiedustelun toimesta kuukautta aiemmin, niin nyt yritivät sitä jo toisella tavalla, mutta tämänkin operaatio meni puihin.
En vielä tuohon aikaan ollut ehtinyt kuin soittaa vasta yhteen nettiradio-ohjelmaan, jossa ensimmäisen kerran kerroin tästä myrkytysoperaatiosta ja siitä seuranneesta pakkohoito episodista, tämän kerroin vasta tässä blogissa kuukautta myöhemmin.
En kuitenkaan nähnyt mitään syytä, että minun olisi pitänyt soittaa poliisille siitä, että tuolloin Hämeenlinnan rautatieasemalla oli nuori mies, joka meinasi räjäyttää itserakentamansa pommin. Joidenkin mielestä toimin tässä väärin. Suojelin tuossa kuitenkin itseäni ja oma turvallisuus oli siinä tärkeintä, koska minähän se kohde tuolle kotikemistin pommille tuossa tilanteessa olin.
Kuitenkin suurin syy ottamatta yhteyttä poliisiin oli se, etteivät he suostuneet tutkimaan tuota Tallinan laivalla tapahtunutta tapausta ollenkaan, koska esitutkintapyyntö lähetettiin bumerangina takaisin, vedoten siihen ettei ollut näyttöä. Suomen poliisilla kun ei ole resursseja tutkia suomalaisten toisinajattelijoihin kohdistettuja henkirikosyrityksiä. Olet siis täysin lainsuojaton, jos kirjoitat tällaisia blogeja.
