Viime viikolla yhdysvaltalainen biologi Charles Monnett pidätettiin virastaan ja pantiin toistaiseksi pakkolomalle, koska hänen työnantajansa Bureau of Ocean Energy Management, Regulation and Enforcement (BOEMRE) on käynnistänyt hänen toimintaansa koskevan sisäisen tutkinnan, jota johtaa Yhdysvaltain sisäministeriön tarkastaja. Viraston edustaja kertoi, että syynä tutkinnan aloittamiseen on "luottamuspula", jonka katsottiin kohdistuvan sekä Monnettin jääkarhututkimuksiin että etenkin hänen tutkimustensa aikana harjoittamaan palveluiden alihankintaan, joissa sisäisen tarkastuksen mukaan on epäselvyyksiä.
Monnetin jääkarhujentutkimusbudjetti on ollut 2 miljoonaa dollaria. Mutta hänellä on ollut pääsy yli 50 miljoonaan dollarin tutkimusbudjettiin ja Monnetin kätyreinä toimii mm. Al Gore. Joten sieltä se tuttu climategate kopla paljastuu.
Al Goren ja muun hiilidioksidiyhteisön on kiittäminen Charles Monnettia siitä, että "katastrofaalisen ilmastonlämpenemisen" läntiseksi ikoniksi saatiin jääkarhu. Tarina alkaa vuoden 2004 syksystä, jolloin Monnett otti lentokoneesta käsin neljä kuvaa vedessä kelluvista vaaleista möykyistä, jotka Monnett tulkitsi ensimmäisiksi havainnoiksi hukkuneista jääkarhuista. Jääkarhujen tulkittiin hukkuneen siksi, että ne olivat joutuneet uimaan avovedessä liian kauan pääsemättä jäälle tai rannalle. Jäiden "vähyyden" luonnollisesti oletettiin johtuvan "ihmisen tuottaman hiilidioksidin lisääntymisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä". Monnett teki kollegansa Jeffrey Gleasonin ja vaimonsa Lisa Rottermanin kanssa jää- ja eläinseurantaa Beaufortinlahdella elo-syyskuin vv. 1990–1995, jolloin Beaufortinlahti on usein jäätön tai vähäjäinen. Tutkimusten tulokset [¹, ²] julkaistiin vv. 2005–2006, ja niissä Monnett antaa ymmärtää, että lähes 90 % Beaufortinlahden jääkarhuista olisi pian kuolemassa jäiden vähenemisen takia. Internet-ajan ainoa varma havainto kuolleista jääkarhuista lienee kanadalaisten tutkijoiden käsiin vuonna 2007 hukkuneet kaksi yksilöä, joihin oli ammuttu nukutusnuoli.
Monnettin hukkuvat jääkarhut pääsivät pian maailman ensimmäisen päästökauppamiljonäärin Al Goren elokuvaan An Inconvenient Truth ("Epämiellyttävä totuus"), mikä lienee ollut suurin yksittäinen sysäys jääkarhujen suojelemiseksi uhanalaisena lajina vuonna 2008. Jääkarhu on näin ollen ensimmäinen eläinlaji, jonka uhanalaisuusstatus johtuu "ilmaston lämpenemisestä", jonka hiilidioksidiyhteisö väittää johtuvan hiilidioksidista, jonka määrä puolestaan lisääntyy ihmisen toiminnan takia.
Kukaan ei ilmeisesti ole kunnolla laskenut jääkarhuja eikä tehnyt muutakaan realiteettitarkistusta ennen suojelupäätöstä, sillä jääkarhujen tiedetään jaksavan uida helposti kymmeniä, jopa satoja kilometrejä, ja vaikka jääkarhujen populaatiot ovat olosuhteiden pakosta hankalasti laskettavissa, arviot karhujen määristä viime vuosikymmeninä eivät viittaa määrän vähenemiseen – villeimpien arvioiden mukaan karhujen määrä olisi jopa moninkertaistunut 1950–1970-luvuilta, jolloin jääkarhujen metsästäminen kiellettiin tai metsästämistä rajoitettiin eri puolilla arktisen vyöhykkeen maita. Jääkarhut ovat myös erinomaisen sopeutuvaisia eläimiä: ne ovat selvästi selvinneet holoseenin vuosituhansina pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilojen ollessa noin 2 °C korkeampia kuin nykyisin ja Pohjoisen jäämeren ollessa arvatenkin vielä "vähäjäisempi" kuin nykyään. Vanhin Huippuvuorilta löytynyt jääkarhun leukaluu on ajoitettu noin 120 000 vuoden ikäiseksi, joten laji näyttää syntyneen nykyistä selvästi lämpimämmän eem-interglasiaalin aikana, jolloin pohjoisten alueiden lämpötilat ovat olleet jopa 4 °C nykyistä korkeampia. Kuten Monnettin omasta tutkimuksestakin käy ilmi, jäiden ollessa vähissä karhut yksinkertaisesti siirtyvät oleilemaan rannoille.
