Yhdysvaltalainen toimittaja Robert Young paljasti äskettäin sen kuinka USA on jatkuvasti myynyt aseita kummallekin osapuolelle Somalian sisällissodassa. YK:n raportista käy ilmi, että Somaliassa jo viisi vuotta sotaa käynyt USA aseistaa Ugandan rauhanturvaajien kautta vihollisiaan, Somalian al-Shabab-joukkoja, joita USA syyttää yhteyksistä "al-Qaidaan".
erroristeiksi leimattujen al-Shahab-joukkojen toiminta on noussut otsikoihin niiden suorittamien julmuuksien takia sekä siksi, että Somalian pahenevaan humanitäärisen kriisiin ja kuivuuteen on ruvettu kiinnittämään huomiota. Valtaamillaan alueilla kapinallisjoukot ovat estäneet nälkää näkeviä ihmisiä poistumasta maasta ja sulkeneet heitä perustamilleen leireille. Asiasta on kertonut New York Times.
Yhdysvallat on iskenyt al-Shabab-joukkoja vastaan ainakin vuodesta 2007 saakka erikoisjoukoin, taistelulennokein ja risteilyohjuksin. Suurimman osan taisteluista näitä myös lapsisotilailla vahvistettuja al-Shabab-joukkoja vastaan on kuitenkin käynyt noin 9 000 sotilaan vahvuinen, ugandalaisista ja burundilaisista muodostettu AMISOM-osasto. AMISOM-joukot kuuluvat Somaliaan sijoitettuihin Afrikan unionin rauhanturvaajiin.
Yhdysvallat kustantaa näiden joukojen kulut ja lähettää niille säännöllisesti aseita. Vuosien 2007–2009 aikana Somalian sota tuli maksamaan amerikkalaisille veronmaksajille noin 200 miljoonaa dollaria. Summan uskotaan tuplaantuneen sen jälkeen.
Ongelmaksi kerrotaan, että Ugandan armeija pidättää sotilailtaan palkanmaksuja, joiden suuruus on noin 550 dollaria kuukaudessa. Sotilaat saavat palkkansa vasta kotimaahan päästyään, jolloin he joutuvat hankkimaan rahansa Somaliassa toisin keinoin. Pelton kirjoittaa: "AMISOM-sotilaat saavat mahtavia asetoimituksilla, mutta heillä ei ole varaa pieninpiinkään perustarpeisiin kuten makeisiin tai kännyköiden latauslipukkeisiin."
Sotilaiden köyhyys aiheuttaa sen, että ugandalaiset myyvät hallussaan olevaa aseistusta asevälittäjille, jotka puolestaan myyvät ne al-Shababin taistelijoille. Pitääkseen huolen asetoimitusten jatkumisesta rauhanturvaajat pitävät osaltaan huolen kulutuksesta – siitä, että he ampuvat jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, tuhlaten näin suuria määriä ampumatarvikkeita ja oikeuttaakseen siten jatkuvat asetoimitukset Yhdysvalloista.
YK:n raportissa arvellaan esimerkikis, että 90 % kaikista 12,7 millimetrin panoksista on peräisin AMISOM:n vuonna 2010 perustamista varastoista. Al-Shahabilta haltuun otettu rakettiammus oli analysoitu, ja ammuskin oli peräisin DynCorp:n toimituksista Ugandan puolustusministeriölle. DynCorp:n sopimus kattaa aseiden ja ammusten toimittamisen niille Ugandan joukoille, jotka on sijoitettu Somaliaan.
Yhdysvaltain armeijan aseistaessa tehokkaasti sodan molempia osapuolia, taistelut Somaliassa varmasti jatkuvat tuloksettomasti hamaan tulevaisuuteen. Kaiken lisäksi tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Somalia tarvitsisi kipeästi rauhaa ankaran kuivuuden ja nälänhädän vaivatessa maata.
Yhdysvaltain sotien ulkoistaminen on epäilyttävää. Vastaavaa on tapahtunut ennenkin ja tapahtuu parhaillaan mm. Afganistanissa.
Yhdysvaltain mietittyä uusia vaihtoehtoja kalliiden sotien käymiseksi entistä edullisemmin se on ruvennut ulkoistamaan raskaat taistelut liittolaistensa käytäviksi. Kun ulkoistetuille joukoille tarjotaan koulutustukea, laivasto- ja ilmasotatukea, ulkomaiset armeijat tosiasiallisesti painavat liipasinta.
Mutta kuten ugandalaiset sotilaatkin, nämä armeijat päätyvät aseistamaan omia vihollisiaan. Kuinka voidaan kuvitella, että nämä armeijat milloinkaan "voittaisivat" alihankintasopimuksiin perustuvia sotiaan tai edes pyrkisivät siihen?
