Azerbaidžanin telelainsäädäntö on sellainen, että siellä kansalaiset tietävät että heidän internetin ja matkapuhelinten käyttöään valvotaan. Vuonna 2009 useita ihmisiä pidätettiin ja kuulusteltiin poliisin toimesta heidän äänestettyään matkapuhelimitse Armenian euroviisuehdokasta, ei oman maan euroviisua, kirjoittaa Rebecca Mc Kinnon The Mark-sivustolla.
Ruotsin tv:n tutkivan journalismin ohjelma Uppdrag Granskining lähetti ohjelmaa suomalais-ruotsalaisen yhtiön TeliaSoneran operaatioista Valko-Venäjällä, Uzbekistanissa, Kazakstanissa ja Azerbaidjanissa.
TeliaSoneran alihankkija Azercell asensi verkkoon "mustia laatikoita", joiden avulla oli mahdollista monitoroida kaikkea matkapuhelinliikennettä reaaliajassa ilman oikeuden lupaa tai etsintälupia.
Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat esittäneet voimakasta retoriikkaa internetin vapauden säilyttämisen puolesta samoin kuin ihmisoikeuksista - samalla kun toimet sen varmistamiseksi, että internet ei olisi uhka vallitsevalle yhteiskuntarakenteelle jatkuvat.
EU:ssa näitä internet-verkkoon kohdistuneita sananvapausrikkomuksia yritetään nyt lyödä läpi mitä erikoisemmilla lakiuudistuksilla, jotka heikentävät yksityisyyden suojaa ja sananvapautta.
EUVOSTOLIITTO:n digitaalisen agendan komissaarin Neelie Kroesin tarkoitus on jo ajaa eteenpäin e-henkilötunnuksien käyttöönottoa 30. toukokuuta. Euroopan komissio on ajanut e-henkilötunnuksia vuodesta 1999. 'Harmonisoituja e-allekirjoituksia, e-henkilötunnuksia ja elektronisia vahvistuspalveluita (eIAS)' halutaan koko Euroopan Unionin alueelle.
Käytännössä ehdotus merkitseekin sitä, että anonyymia netin käyttöä ollaan lopettamassa. Internet on siis verkko, jossa voi verkostoitua, mutta myös verkko, jolla pyydystetään.
Internetin vapaus valuu samalla kaivosta alas ja muuttuu muinaisen länsi-saksan STASI-tyyppiseksi vakooja klooniksi. Sen jälkeen isoveli hengittää niskaan kaikkialla minne kirjoitat tai bloggaat.
Tarvitaanko siis EU:ssa tulevaisuudessa joitain erillisiä sananvapauskomiteoita, jotka päättävät että mitä saa kirjoittaa nettiin ja mitä ei.
Internet kehittyi aikanaan sotilasteknologiasta joka tunnettiin ARPANET nimellä.
ARPANET suunniteltiin 1960-luvulla Yhdysvaltain puolustusministeriön aloitteesta kehittämään uutta, turvallista, hajautettua pakettiverkkotekniikkaa. Se sai nimensä rahoittajaltaan Advanced Research Projects Agencyltä (ARPA).
ARPANET:in runko muodostui aikanaan huippunopeiden 56Kbit/s linjojen yhdistämistä viestinvälityssolmukoneista, joita kutsuttiin nimellä IMP (Interface Message Processor). IMP-solmuihin kytkettiin sitten tavalliset tietokoneet tietoliikenneohjelmistoineen.
Tällä hetkellä internetin ajatellaan olevan vapaa verkosto, jossa tieto kulkee, säilyy ja on saatavilla. Sellainen suhtautuminen on naiivia, koska linjoilla voi olla koko ajan:
- Yhdysvaltain turvallisuusvirasto NSA
- Keskustiedustelupalvelu CIA
- Echelon (ähköinen valvontajärjestelmä)
- SUPO
- Ruotsin Säpo
- FBI
- DARPA (Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio)
jne.
Vaikka isoveli valvoo, niin siitäkin huolimatta internet toimii edelleen erinomaisena tiedonhankintakanavana kenelle tahansa ja tietoisuus pääsee sen kautta leviämään eteenpäin.
Vastaavasti myös jenkkien Pentagonista liikkeelle laitettu psykologinen sodankäynti lisääntyy ja sitä tungetaan erityisen paljon internetissä eteenpäin.
Pelkästään yhdysvalloista lähetettyyn propagandaan uppoaa Pentagonista 120 miljoonan dollarin kulut vuosittain. Voidaankin kuvitella, että kuinka paljon pistävät haisemaan mm. NSA:n ja Echelonin teleurkintaan, jolla vakoilevat miljoonien yksityishenkilöiden kaveripiirejä joita jenkit sitten nimittävät vaikka terroristeiksi, jos ryhmillä on jotain USA:n politiikkaa vastaan.
Sana terroristi on luotu mediassa pelotteluksi ja sen tarkoituksena on pitää kokonaiset kansakunnat (erityisesti Yhdysvaltojen kansa) pelon alla ja valtaeliitti lavastaa erityisesti muslimit tällaisiksi pelätyiksi terroristeiksi, jotka voivat räjäyttää vaikka sillan jossain päin jenkkejä.
Terroristi sana luotiin sitä varten, että saataisiin mustamaalautta kaikki ne väestöryhmät jotka vastustavat globalistien ajamaa valtionterrorismia. Nykyään rauhanaktivistit niputetaan samaan sakkiin ja seurantalistalle päätyvät vaikka ketkä väkivaltaa vastustamattomat aktivistit.
Tieto on kuitenkin valtaa ja mitä enemmän on heränneitä ihmisiä, niin sitä enemmän on USA:n hallituksen takana piileskelevällä valtaeliitillä paineita saada pidettyä valtakulissit kasassa.
USA:n sotateollisuuden illuusion on kuitenkin pysyttävä kasassa hinnalla millä hyvänsä ja illut eivät luovuta. Hyökkäys Iraniin on jo päätetty ja tarkempia hyökkäys-strategioita hiotaan koko ajan Pentagonissa. Lavastettu Iranin sodan mahdollisesti aloittava provokaatio persinalahdella vielä odottaa itseään. Israelin valtionjohtajat olisivat halunneet jo ajat sitten iskeä Iranin ydinlaitoksiin. Mutta muu porukka on painanut jarrua.
Maailmanpoliittisesti tilanetta ollaan ajamassa selvästi kohti suurempaa sotilaallista konfliktia, johon Venäjä ja Kiina houkutellaan mukaan.
Iran ei ole edelleenkään suostunut luovuttamaan öljy-yhtiöidensä valtaa illujen Rockefellerien hallinnoimalle monopolille ja Rothschildien pankkiirisuku taas janoaa Iranin keskuspankkitoimintaa itselleen. Näin ollen Iranin ja kuuden sovittelijamaan neuvottelut päättyivät jälleen tuloksettomina.
Se mistä siellä oikeasti neuvoteltiin ei liittynyt ydinlaitoksiin juuri ollenkaan. Vaan siellä yritettiin edelleen hieroa diilejä Iranin öljymonopolin sekä keskuspankkitoiminnan yksityistämisestä.
Iranista ollaan tehty sitten kostoksi ydinteollisuuden syntipukki ja valtamediassa kusetetaan, että he kehittelisivät siellä ydinpommeja. Oikeasti vain yhdysvaltojen armeijan kansainvälinen ydinvoimateollisuus janoaa uraania mistä tahansa päin maailmaa, koska ydinpommien valmistamiseen tarvitaan yhä enemmissä määrin sitä.
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat alkoi hankkia suuria määriä uraania atomipommin rakentamiseen tähtäävän Manhattan-projektin tarpeisiin. Belgian Kongon, Kanadan ja Yhdysvaltain omat uraaniesiintymät olivat merkittävässä asemassa sodan aikaisessa uraanituotannossa. Toisen maailmansodan jälkeen uraanintuotanto kasvoi kilpavarustelun myötä ja merkittävää kaivostoimintaa syntyi Neuvostoliittoon, Saksaan ja Australiaan.
Lähde:Verkkomedia
Finnish.ruvr.ru
