Kuten tiedämme olivat maksuvälineet ennen setelirahan käyttöönottoa hankalasti käsiteltäviä arvometalleja, eri kokoisia kulta- ja hopeakolikoita, sekä isoja kuparilaattoja, mutta kun keksittiin keino tallettaa metallit kultaseppien huostaan talletuskuitteja vastaan, huomattiin kaupankäynnin sujuvan entistä helpommin kuittien avulla. Sellaisen kuitin vastaanottaja kun saattoi milloin vain vaihtaa kultasepältä kuittiin merkittyä arvoa vastaavan määrän arvometalleja.
Kultasepät huomasivat pian, ettei talletuskuitteja useinkaan vaihdettu takaisin niiden arvoa vastaavaan määrään metalleja, vaan kuitit olivat jatkossakin käypää rahaa. Näin syntyivät tämän päivän setelimme edelläkävijät. Seuraavaksi kehittyi ajatus kirjoittaa kuitteja myös sellaisille jotka eivät tallettaneet mitään ja korvauksena perivät kultasepät tästä leikkirahasta korkoa. Kepponen olisi voinut paljastua jos riittävän moni olisi samaan aikaan tullut vaihtamaan kuitteja arvometalleiksi, mutta niin ei käynyt. Ennen pitkää olivat kultasepät, laittaneet kiertoon kuitteja huomattavasti suuremman arvon edestä, kuin mitä heillä oli metalleja holveissaan. Tämä oli alkusoittoa tämän päivän pankkikäytännölle, että rahaa voi luoda tyhjästä. Kultasepistä tuli vähitellen enemmän pankkiireja kuin kultaseppiä ja he vaurastuivat suunnattomasti kun saattoivat periä korkoa olemattomasta rahasta.
Nämä uuden ajan ”pankkiirit” hyödynsivät järjestelmää toisellakin tavalla. He nimittäin alkoivat salaa lainata ulos myös kultaa mikä heidän huostaansa oli uskottu ja pitivät itsellään korot mitä lainaustoiminnallaan perivät. Korkotuloillaan he hankkivat lisää kultaa ja näin voitiin lainausta lisätä.