Maailman suurin oikeusjuttu Suomessa! Paperiyhtiöiden korruptio pöydällä

Pisti silmään eräs US-blogissa ollut teksti, jonka edelleen julkaisen täällä kaikkien nähtäväksi. 

Suomalaiset paperiyhtiöt ovat harjoittaneet pimeätä kartellia puuteollisuusmarkkinoilla viime vuosina ja eräs suomalainen metsäkoneyrittäjä Reijo Lahtonen on uskaltanut nousta taistelemaan näitä ahneita monikansallisia paperiyhtiöitä vastaan.

Teksti: Paavo Kuronen

Neljäsataatuhatta suomalaista on joutunut rikoksen kohteeksi ja tuhannet hakevat nyt korvauksia! Laittoman toiminnan uhrien arvioidaan kärsineen 1-2,5 miljardin euron verran vahinkoa! Tämä on elävä tositarina, joka tulee jäämään historiaan. Jännittävää oikeussalidraamaa, kavalaa juonittelua, yhteiskunnan huipulle asti yltävää korruptiota ja yhden miehen rohkea taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta - tässä on sitä kaikkea.

Kyse on tietenkin metsäkartellijutusta. Vuosien 1997 ja 2004 välisenä aikana UPM-Kymmene, Stora Enso ja Metsäliitto ylläpitivät laitonta puunostokartellia. Tuona aikana metsää kyseisille yrityksille myivät sadattuhannet kotitaloudet, mutta myös kunnat, seurakunnat ja Suomen valtio.

Vuoden 2004 toukokuun ensimmäisenä päivänä otettiin Suomessa käyttöön sakkovapautus- eli leniency-järjestelmä, kansanomaiselta nimeltään vasikkalaki. Kyseinen päivä oli lauantai, joten kilpailuvirastossa ei ollut ketään töissä, mutta jo seuraavana maanantaina ennen kello kuutta aamulla olivat UPM-Kymmenen asianajajat kilpailuviraston ovella, valmiina paljastamaan kartellin.

UPM oli käyttänyt tätä leniency-järjestelmää hyväkseen jo aiemmin. Vuoden 2003 elokuussa se oli saanut haasteen USAn oikeusministeriöltä etikettimateriaalien hintojen manipuloinnista. UPM teki yhteistyötä viranomaisten kanssa ja johto vältti vankilatuomiot. Tuohon aikaan UPM:n hallitukseen kuuluivat muunmuassa sellaiset “kansallissankarit” kuin Jorma Ollila ja Martti Ahtisaari. UPM ilmoitti USAn ja Euroopan kilpailuviranomaisille erottaneensa silloisen toimitusjohtajan, Juha Niemelän, sisäisen tutkinnan “paljastettua” kartellitoiminnan. Uskoivatkohan jenkit ja eurooppalaiset todella tätä tarinaa? No, nykyään Juha Niemelä on Metsäliiton, tai siis nykyisen Metsä Groupin hallituksessa. Matka yhden kartellifirman toimitusjohtajasta toisen kartellifirman hallitukseen on lyhyt.

Ei siis mikään ihme, että firman asianajajilla oli kova kiire päästä tunnustamaan rikokset heti vasikkalain astuttua voimaan. UPM selvisikin kartellista sakoitta, Stora Enson maksaessa 30 miljoonaa ja Metsäliiton maksaessa 21 miljoonaa kilpailunrikkomusmaksuja Suomen valtiolle. Nämä ovat pikkusummia näille yrityksille, joiden vuotuiset liikevaihdot lähentelivät kymmentä miljardia. Kilpailulainsäädännön mukaan kilpailunrikkomusmaksu voi olla maksimissaan 10 prosenttia tuomittujen yritysten liikevaihdosta, siis 860 miljoonaa Metsäliitolla, 930 miljoonaa UPM:llä ja 1,3 miljardia Stora Ensolla. Lienee kohtuullista sanoa, että kartellikaverukset pääsivät kuin koira veräjästä.

Mutta, entäs ne metsää myyneet yksityiset ihmiset, kunnat, seurakunnat ja Suomen valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus, jotka olivat konkreettisesti joutuneet kärsimään tästä kartellista? Suurin osa rikoksen uhreista ei tietenkään tajua tällaisissa tapauksissa nostaa kannetta, vaikka korvauksia voisikin olla tulossa. Oikeudenkäyntikulut ja suuryritysten pelottavan pätevät huippuasianajajat saattavat lannistaa nekin, joilla asia voisi vilahtaa mielessä.

Onneksi eräs muuramelainen metsäkoneyrittäjä, Reijo Lahtonen, ryhtyi ajamaan asiaa. Hän otti vuoden 2010 joulukuussa yhteyttä Metsähallituksen hallitukseen, sekä 150 kansanedustajaan, pyytäen näitä toimimaan veronmaksajien asialla ja vaatimaan korvauksia kartelliin osallistuneilta yhtiöiltä. Suomen valtion metsät ovat meidän kaikkien suomalaisten metsiä, ja jos Metsähallitus olisi jättänyt korvausvaatimuksen tekemättä, olisi se käytännössä ollut suuryrityksille lupa varastaa meiltä kaikilta ilman todellisia sanktioita.

Lahtonen ei saanut yhtään vastausta sähköpostiinsa, mutta kenties viestillä oli jokin vaikutus, sillä tammikuussa 2011 Metsähallitus ilmoitti hakevansa korvauksia. Vaikka valtio oli näyttänyt esimerkkiä, Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliitto, jonka siis pitäisi ajaa metsänomistajien etua, ei aktivoitunut. Myöskään metsänhoitoyhdistykset eivät aktivoituneet. Lahtonen päätti ryhtyä yhden yksityishenkilön eeppiselle ristiretkelle ja alkoi keräämään metsänomistajia yhteen jakamaan korvausten vaatimisesta syntyvät asianajokulut. 

Kaikki MTK:sta lähtien pelottelivat Lahtosta luopumaan koko hommasta. Juttua ei muka voinut voittaa ja oikeudenkäyntikulut tulisivat käymään kalliiksi. Pelotteluista huolimatta Lahtonen sai 656 yksityishenkilöä kokoon ja kanne jätettiin vuoden 2011 kesällä. Tie ei ollut missään nimessä selvä ja metsäyhtiöt eivät aikoneet luovuttaa helpolla.  Jostain kumman syystä tämä yksityishenkilöiden kanne otettiin käsiteltäväksi ennen Metsähallituksen kannetta, nyt vuoden 2014 keväällä. Eikö olisi ollut sopivampaa, jos valtio olisi käynyt oikeudessa ensin, niin, että oltaisiin saatu jonkinlainen mittapuu sille, mitä tavalliset kansalaiset voivat odottaa? No, tämä Lahtosen johtama rohkea joukko heitettiin joka tapauksessa ensimmäisenä leijonan kitaan.

Suurisavotta-nimisen yhteenliittymän vastoinkäymiset alkoivat jo ennen itse asian käsittelyä. Kantajien suuren lukumäärän vuoksi tuomari Pirjo Peura-Vasama oli päätynyt niinsanotusti kokeelliseen ratkaisuun ja päätti käsitellä aluksi, ikäänkuin koe-eränä vain 13 metsänomistajan tapausta.

Vaikka Suurisavotta oli hankkinut hyvät, kilpailuoikeuteen erikoistuneet asianajajat, vastustajalla oli parasta, mitä rahalla saa. Stora Ensolla, UPM:llä ja Metsäliitolla oli kaikilla 3 asianajajaa, sekä näiden avustajat - oikeussali alkoi käydä ahtaaksi. Eivätkä nämä tyypit olleet mitään näpertelijöitä vaan huippunimiä, muunmuassa lakitoimisto Castren & Snellmannin parhaimmistoa.

En tiedä, mitä metsäyhtiöitten asianajajien runsaassa sadassa powerpoint-slaidissa oli, mutta sen on täytynyt olla todellinen argumentaation tour de force, sillä se sai tuomarit tekemään päätöksen, jollaista ei ole ennen nähty - ei Suomessa, eikä maailmalla. Viiden vuoden määräaika korvausten hakemiselle ei ollutkaan alkanut hetkestä, jolloin kilpailuoikeus oli langettanut tuomion kartellille. Se oli alkanut hetkestä, jolloin Ilta-sanomat oli ensimmäisen kerran julkaissut pienenpienen uutisen kartellin olemassaolosta jonkin sivun kulmassa, Jani Wickholmin nuhasta kertoneen aukeaman kokoisen jutun vieressä. Ja, näin ollen, Suuren Savotan kanne oli vanhentunut ja sitä ei käsitelty. 

Tämä oli olla Suuren Savotan loppu ja voitte hyvin kuvitella, miten epätoivoiselta tilanne on vaikuttanut. Asianajokustannukset olivat nousseet jo miljooniin, mutta jos asiasta haluttaisiin valittaa, sen joutuisivat tekemään ne 13 kantajaa, jotka Pirjo Peura-Vasama oli valinnut kokeeseensa. Asianajokustannukset olivat siedettävät kuudellesadalle hengelle, kolmelletoista jakaantuneena - ei puhettakaan. Suurelle Savotalle annettiin 7 päivää aikaa päättää, tehdäänkö valitus.

Kaikkiin 656 kantajaan piti ottaa yhteys, selittää tilanne ja päättää, jatkettiinko asiassa yhdessä eteenpäin. Onneksi jatkettiin. Valitus tehtiin ja hovioikeus päätti kaiken järjen mukaisesti, että kanteen jättämisen määräaika alkaa siitä hetkestä kun tuomio on julistettu, ei jonkin epämääräisen lehtijutun perusteella. Kanteiden jättämiseen on siis vielä aikaa, tämän vuoden loppuun asti.

Nyt ovat alkuperäisen 656 metsänomistajan lisäksi heränneet myös muut, tosin vasta pieni osa neljästäsadastatuhannesta metsää kartelliyhtiöille myyneestä suomalaisesta. Lahtonen on lähtenyt kiertämään Suomea - hän puhuu ihmisille niin suurissa kunnissa kuin vähän pienemmissäkin pitäjissä - tavoitteenaan saada mahdollisimman monet hakemaan oikeutettua korvaustaan. 656 on jo muuttunut useaksi tuhanneksi ja aikaa on jäljellä vuoden loppuun asti: tämä juttu voi paisua vielä vaikka kuinka paljon.

Yhdysvalloissa oli 90-luvulla hieman samanlainen tapaus, kun lakikoulutusta vailla ollut Erin Brockovich kokosi 600 kotitalouden ryhmäkanteen juomavesiä väitetysti myrkyttänyttä Pacific Gas & Electric Companya vastaan ja voitti 333 miljoonaa dollaria. Suomen tapaus jättänee tämän pikkukiistan varjoonsa, sillä jo yksin Metsähallituksen kanne on korkoineen noin 300 miljoonaa. 

Erin Brockovichistä tehtiin ison budjetin Hollywood-elokuva, jossa Julia Roberts näytteli pääosaa. Jos - anteeksi - KUN tästä Suomen suuresta kartellijutusta tehdään vielä isomman budjetin elokuva, niin Lahtosta voisi näytellä esimerkiksi Kevin Spacey. 

 

Hyvä on, tämä on aika monimutkainen juttu ja voi jonkun mielestä tuntua vähän kuivalta. Jos ei ole itse mahdollisesti korvauksia saavien joukossa, niin miksi välittää koko jutusta? Vaikka tämä on iso juttu ja tällä voi hyvinkin kasvaessaan olla merkittäviäkin vaikutuksia ensi kevään vaaleissa, niin tärkeintä koko jutussa on silti sen symboliikka - sen moraalinen opetus.

Lahtonen on enemmän kuin pelkkä mies - hän on idea. Kuin Batman ilman naamiota! Hän on osoitus siitä, että yksilö todella voi vaikuttaa asioihin. Hän on toki tavallinen ihminen, virheellinen kuten me kaikki muutkin, mutta juuri siksi niin tärkeä esimerkki. Hän taistelee oikeuden puolesta ylivoimaista vastustajaa vastaan, kuin moderni Daavid metsäjättien Goljatia vastaan. Kuinka inspiroivaa!

Tämä Suomen juttu nyt on vain yksi kanne, mutta mitä pitäisi tehdä esimerkiksi niille kuudelletoista maailman isoimpiin pankkeihin lukeutuvalle pankille, jotka manipuloivat Libor-ohjauskorkoa ja selvisivät sakoilla? Ohjauskoron manipuloinnin negatiiviset vaikutukset ovat tuntuneet - joskin hyvin kevyesti - satojen miljoonien ihmisten kukkarossa. Niitä rahoja eivät ihmiset edes tienneet menettäneensä, eikä niiden takaisin saamisesta olisi muutenkaan yksittäisille ihmisille paljoa iloa. Tarkoittaako tämä sitä, että tarpeeksi iso pankki saa tehdä rikoksia mielensä mukaan ja tietää selviävänsä niistä sakoilla, jotka ovat murto-osa sen vuotuisista voitoista? Kyllä. Juuri sitä se tarkoittaa ja sellaisessa maailmassa me tänäpäivänä elämme.

Lahtosen esimerkki kuitenkin osoittaa, että korruptoitunutta valtaa vastaan voidaan taistella. Toivottavasti tämä on alkua uudelle avoimemmalle ajalle, jossa kansalaisyhteiskunta ja oikeusvaltio saavat yliotteen rahan vallasta. Ensin Suomessa, sitten koko maailmassa.

Jos olet myynyt metsää vuosina 97-04, liity Suurisavotta-ryhmään osoitteessa suurisavotta.fi ja hae korvauksia.

Tässä Lahtosen puhe Youtubessa.

Lähde: http://paavokuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182559-sensaatio-maailman-suurin-oikeusjuttu-suomessa