Kanadan ns. salainen poliisi (The Royal Canadian Mounted Police/RCMP) tutkii parhaillaan tapausta jossa 2000 kg ammonium nitraattia katosi Kinder Morgan nimisen yrityksen tiloista.
Tällä määrällä ammonium nitraattia pystyisi rakentamaan hyvin voimakkaan pommin jolla pystyisi esim. räjäyttämään taivaan tuuliin useita junavaunuja.
Tilanteesta tekee hämärän se että Kanadan hallius salailee silti edelleen jotain ja pitää tutkimuksia paikallaan. Koska jos tämä räjähdevalmiste on jo kulkeutunut Verint turvallisuuspalvelun haltuun se kyllä löytää tiensä vielä tiedustelupalveluiden räjähdealan exterttien haltuun. Mossadin ja CIA:n leivissä näitä räjähdealan miehiä löytyy vaikka millä mitalla. Tämä porukka sai world trade centerit tuotua alas hallitulla räjäytyksellä kun olivat edellisellä viikolla tulleet WTC-torneihin pukeutuneena sähkömiehiksi, piti vain hoitaa pommikoirat pois kyseisenä viikonloppuna. Scott Forbes on tässä avaintodistaja ja näki omin silmin kuinka world trade centeriin astui mustapukuisten miesten joukko lauantaina 8. syyskuuta 2001. Pilvenpiirtäjästä kuului voimakkaan porauksen ääniä ja tämä johtui siitä että räjähteet sijoitettiin world trade centerin tukipilareihin.
Vancouverin olympialaistet lähtestyvät ja jos false-flag terrori-isku aiotaan siellä toteuttaa on se jo tässä vaiheessa suunniteltu. Se mikä tästä jutusta tekee erikoisen on se, että Kanadan viranomaisilla on siitä jo nyt ennakkoon tieto ja myös monilla ns. salaliittoteoreetikoilla. Aiemmin kun täällä kerroin siitä kuinka Democracy Now tv-kanavan Amy Goodman kävi Vancouverissa pitämässä luennon 2009-vuoden loppupuolella joutui hän Kanadan lentokenton viranomaisten puhutteluun ja he olivat hyvin hermostuneita ja kysyivät häneltä koko ajan että aikoiko hän kertoa kirjastossa pitämällään luennollaan jotain olympialaisista. Goodman vastasi että ei aio, mutta vastaus ei tyydyttänyt lentokentän viranomaisia.
Kanadan parlamentti on ollut jo pitkään tauolla ja nyt se haluaa vielä peittää tämän ikävän uutisen ja yrittää vakuutella kansaansa että Vancouverissa ei ole mitään terroriuhkaa olympialaisten alla.
Ammonium nitraatti on erittäin vaarallinen räjähdeaine ja sitä käytettiin mm. Oklahoman virastotaloon tehdyssä pommi-iskuissa vuonna 1995, sekä Madridin 2004 vuoden juniin tehdyssä terrori-iskuissa sekä Lontoon 7/7 terrori-iskuissa.
Mikään CIA:nkaan kouluttama syntipukeiksi lavastettu muslimi tai arabiporukka ei ole räjähdealan ammattilaisia. Ne hommat taas kuuluvat räjähdealan ammattilaisille ja näitä löytyy CIA:n, FBI:n Mossadin ja muiden maiden tiedustelupalveluiden piiristä ja kaikki terrori-isku ja pommi attentaatit ollaan aina hoidettu näiden alan ammattilaisten toimesta aina Libyan Lockerbien lentokoneen räjäytystä myöten. Mutta niistä aina syytetään jotaina terroristi ääriryhmää kuten Al-Qaidaa, jotta USA:n armeija saisi kansansa luvan lähteä kostoretkelle lähi-itään öljyn perässä ja törkeintä tässä on se että yhdysvaltojen hallitus tappaa myös oman maansa kansalaisia ja valehtelee häikäilemättömästi että asialla olivat milloin muslimit ja milloin arabit jotka kuuluvat Al-Qaidan terroristi soluun. Kun ne oikeat terroristit ovat näitä maailman rikkaimpia pankkiirisukuja ja korkeimpia poliitikkoja maailmassa. Tämä ääriryhmä tuntee nimen illuminatin valaistuneet ja heillä on pitkä historia takanaa aina muinaisten temppeliritareiden ajoilta. Ihme vaan että tätä globalistien ääriryhmää ei pelkää tavallisista propaganda-illuusiossa elävistä ihmisistä lähes kukaan, eikä näiden Rockefellerien ja muiden pankkiirirosvojen naamat näy iltapäivälehtien kannessa poseeraten maailman etsityimpinä terroristeina.
Se nyt vaan on valitettava tosiasia että jos kysytään keskivertotyhmän kadunmiehen mielipidettä maailmaa hallitsevasta illuminati-eliitistä niin he kuittaavat sen hölynpölyksi ja perustavat väitteensä sille koska media ei ole kertonut siitä sanallakaan. Eli tästä näemme kuinka hyvin illut ovat onnistuneet salaamaan toimintansa tälle päivälle koska historiankirjojen mukaan kyseisen salaseuran toiminta kiellettiin kokonaan ja sitä myyttiä yritetään pitää sillä propagandalla yllä, että nykyään vain jotkut salaliittoteoreetikot uskovat sen olevan edelleen pystyssä ja heidän hallitsevan maailmaa. Mutta silti tämän eliitin jäljet näkee jo kauas... Bilderberg-ryhmä, Trilateraalinen komissio (Trilateral Comission), Kolmensadan komitea (Committee of 300), Rooman Klubi, Pyöreä Pöytä, Council On Foreign Relations (CFR) jne. Tämän eliitin haaroja löytyy kaikkialta ja salaliittoskeptikoiden mielestä mikään näistä ei edusta tai ole osa illuminatia.
Ihan muistin virkistykseksi tässä kuvassa näkyy illuminatin vaikutusvaltaisimmat haarat ja niiden yhteinen keskinäinen toiminta.
The Committee of 300, eli Kolmensadan Komitea, muodostuu nimensä mukaisesti kolmestasadasta miehestä, joista jokainen tuntee toisensa ja jotka eivät koskaan ole pettäneet toisiaan. Kolmesataa miestä on vuodesta 1728 päättänyt mannermaan kohtaloista. Ryhmällä oli tärkeä vaikutus mm. Kansainliiton syntymiseen, mikä oli ensimmäinen konkreettinen yritys muodostaa ikään kuin vaivihkaa maailmalle keskitetty hallitus. Uusi yritys myöhemmin synnytti YK:n. Kolmensadan Komitea on uskomattoman kiinteä oligarkia, jonka keskinäinen luottamus on pysynyt rikkumattomana koska se aina on etsinyt seuraajansa omasta ympäristöstään.
Kolmensadan Komiteaa voidaan pitää kaikkien nykyisten salaseurojen äitinä. Siitä on ajan saatossa eriytynyt lukuisa määrä uusia ”varjohallituksia”, kuten Bilderberg-ryhmä, Trilateraalinen komissio, Rooman Klubi, RIIA, CFR, jne, joita Pyöreä Pöytä tavalla tai toisella kontrolloi. Yhdessä ne muodostavat erittäin tehokkaan verkoston ja merkittävän osan tulevaa maailmanhallitusta, jonka vaikutus eri maiden tapahtumiin on jo nyt monin verroin suurempi kuin kansanvaaleilla muodostettujen hallitusten.
Bilderberg-ryhmä
Maailman kehitystä ohjaavat eri vaikutusvaltaisten tahojen yhteiset intressit. Kun korkeassa asemassa olevat eri kansojen päättäjät kokoontuvat salaiseen neuvonpitoon, seuloontuvat ideat ja ajatukset sellaisiksi poliittisiksi strategioiksi jotka parhaiten palvelevat kunkin tahon toiveita.
Näissä kokouksissa muodostetaan siis tuleva yleinen mielipide ja kehitellään myös se tapa, jolla saadaan kansa se hyväksymään. Sen vuoksi tarvitaan mukaan myös koko mediakoneisto sekä eri poliittisten puolueiden, ammattiyhdistysten ja tutkimustoiminnan edustajat. Niin kutsuttu Bilderberg-ryhmä on väkevä esimerkki salaseuroista jotka maailman kehitystä ohjaavat.
Vuodesta 1954 on toistasataa maailman vaikutusvaltaisinta vallanpitäjää kokoontunut muutaman päivän mittaiseen huippusalaiseen neuvonpitoon eri puolelle maailmaa. He muodostavat tämän Bilderberg-ryhmän, johon kutsutaan ainoastaan riittävän korkeassa asemassa olevia henkilöitä yhteiskunnan kaikista vaikutuspiireistä. Yleensä vain miehiä, mutta poikkeustapauksissa myös naisia, joilla on globaali näkemys ja kansainvälistä kokemusta. Yli kolmekymmentä suomalaistakin on osallistunut näihin kokouksiin, tekemättä kuitenkaan minkäänlaista selvitystä kokouksissa käsitellyistä asioista, vaikka monet ovat osallistuneet niihin yhteiskunnan varoin ja muutamat heistä jopa useamman kerran.
Monet länsimaailman johtajista ovat tulleet Bilderberg-ryhmästä. Esimerkiksi jokainen Englannin pääministeri on osallistunut kokouksiin viimeisen 30 vuoden aikana, samoin moni Yhdysvaltain presidenteistä. Bilderberg-ryhmän vaikutusvallasta näissä yhteyksissä kertoo varsin hyvin tapaukset Bill Clinton ja José Manuel Barroso. Clinton kutsuttiin ryhmän salaiseen kokoukseen Saksan Baden-Badeniin vuonna 1991 ja vuonna 1992 tuli hänestä yllättäen USA:n presidentti.
Vuonna 2003 sai puolestaan tuntematon José Manuel Durao Barroso kutsun Bilderbergien kokoukseen Ranskan Versaillesiin ja jo seuraavana vuonna tuli hänestä, vähintään yhtä yllättäen, EU:n pääsihteeri. Sattumiako? Tuskin, sillä Bilderberg-ryhmän mahtavat pankkiirit ovat kontrolloineet johtajiamme USA:ssa ja Euroopassa ja muuallakin maailmassa jo pitkän ajan kuluessa. Olihan myös Euroopan Unioni Bilderberg-ryhmän aikaansaannos.
Kaikkiaan on Bilderbergeillä kolme päätavoitetta: uusi kansainvälinen talousjärjestys, uusi poliittinen järjestys ja uusi uskonnollinen maailmanjärjestys. Matkan edistymistä kohti keskitettyä maailmahallintoa kehui vuonna 1991 Bade-Badenin kokouksen avauspuheessaan David Rockefeller seuraavasti:
”Olemme kiitollisia kaikille merkittäville julkaisuille, The Washington Postille, The New York Timesille, Time-lehdelle ja monille muille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja pysyneet vaiti jo melkein 40 vuotta. Olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmalle, jos olisimme joutuneet alttiiksi julkisuuden kirkkaille valoille. Mutta maailma on nyt hienostuneempi ja valmiimpi marssimaan kohti maailmanhallitusta. Älyllinen eliitti ja maailmanpankkiirien ylikansallinen täysvaltaisuus on todellakin suositeltavampaa kuin kansallinen itsemääräämisoikeus, jota on toteutettu menneinä vuosisatoina.”
Trilateraalinen Komissio
Bilderberg-ryhmän kokouksessa vuonna 1972 Belgian Knokkessa esitti pankkiiri David Rockefeller Trilateraalisen Komission perustamista. Komission oli tarkoitus koostua kutsutuista jäsenistä, Bilderberg-ryhmän tavoin, jotka tulevat Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Siitä johtui nimen viittaus kolmeen. Kokous valtuutti Rockefellerin toteuttamaan suunnitelma, jonka tueksi esitettiin mm. seuraava lausunto:
”Yhteisöt ja niiden johtajat useimmissa maissa elävät maailmankäsityksessä, joka koostuu erillisistä valtioista. Heidän on vaikea ajatella globaalisti ja ymmärtää valtioiden riippuvuus toisistaan. Liberaali lähtökohta, jossa nähdään politiikka ja talous erillisinä, on vanhentunut. Talouteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä modernissa politiikassa.”
Itse asiassa on Komission päätavoite ohjata kansainvälistä tapahtumaa suojatakseen ja lisätäkseen eliitin etuja mainituissa maanosissa, mikä on vahvistanut ylikansallisten yritysten valta-asemaa maailmalla. Niiden johtajat ovat jo tasavertaisia neuvotteluosapuolia valtioiden päämiesten kanssa, mikä on uhka niille valtioille jotka korostavat kansallisuuttaan ja haluavat sulkea rajansa kansainväliseltä kaupalta eivätkä anna kansainväliselle rahalle pelitilaa omissa maissaan. Trilateralistit kokevat siis valtioiden rajat esteenä kaupalleen ja sanovatkin näin:
”Maailma on kasvanut niin monimutkaiseksi järjestelmäksi ja ongelmat moninkertaistuneet sellaisella vauhdilla, ettei tavallisen ihmisen näkemys ja päätöskyky riitä niitä hallitsemaan. Siksi ovat trilateralistit ottaneet vapaaehtoisesti johdon kohdatakseen lisääntyvät ongelmat tavoitteenaan tieteellisin keinoin käsitellä maiden molemminpuolista riippuvuutta kaikkien parhaaksi.” Itse asiassa ehdotetaan tässä riippuvuuteen johtavaa strategiaa!
Riippuvuuden aikaansaamisessa näkyy myös strategian päätavoite. Kansainvälisellä tasolla pitäisi trilateraalijohtajien laatia säännöt standardisoinnille ja menettelytavoille, mikä toisi kasvavalla vauhdilla lisää eri maiden eliittiä johtoryhmään, toisin sanoen, olemaan mukana toteuttamassa päätöksiä tehtyjen sääntöjen puitteissa. Seurauksena olisi, että kansainväliset päätökset tulisivat yhdenmukaiseksi ja yhtäpitäväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että ne toimisivat toisiaan vastaan. Tämän toteuttamiseksi on tehty työtä jo vuodesta 1973.
Tämä merkitsee, että poliittinen järjestelmä valtiollisella tasolla kovertuu yhä enemmän ja jää vain näennäisdemokratiaksi. Uudet johtajat keräävät vähitellen valtaa globaalilla tasolla ja ”eliitti”, joka on luopunut oman valtion ajatuksesta, istuu salaisissa kokouksissa suunnittelemassa uutta maailmanjärjestystä. Näihin suunnitelmiin eivät kansat enää ota osaa vapaissa demokraattisissa vaaleissa.
Trilateralistien mielestä etenevät suunnitelmat kuitenkin kiusallisen hitaasti ja erityisen huolissaan he ovat ristiriidasta realismin ja jatkuvan riippumattomuuden kuvitelman kesken, joka edelleen vaivaa suurta osa EU-jäsenvaltioiden hallituksia. Jotta olisimme trilateralisteille mieliksi, olisi meidän siis luovuttava kansallisuudestamme ja ennen pitkää myös kielestämme. Olisimme vain eurooppalaisia, EU-kansalaisia matkalla kohti lopullista päämäärää, maailmankansalaisuutta.
