Tämä kvartaalikapitalistinen yhteiskunta on kautta aikojen rakennettu niin, että systeemi on kuin se klassinen tuolileikki jossa aina joku jää lopulta ilman tuolia ja putoaa pelistä pois.
Työmarkkinoilla tämänkaltaista systeemiä ollaan jatkuvasti ylläpidetty keinotekoisen kilpailutuksen avulla ja ihmiset ovat egonsa kautta luulleet, että toiset työntekijät ovat heidän kilpailijoitaan. Vaikka oikeasti ei ole voittajaa ja häviäjää. Mutta ihmismieli on onnistuttu manipuloinnilla uskomaan tämä tarina keisarin uusista vaatteista todeksi. Joten ei ole yhtään ihme, että jos varallisuutta kertyy muita enemmän niin ensin mennään naimisiin sen mersun kanssa. Sitten mennään naimisiin kesämökin kanssa ja otetaan pankista vaan entistäkin enemmän lainaa jotta tämä keinotekoinen illuusio keisarin uusista vaatteista ei vain romahtaisi.
Työttömät ihmiset ovat taas niitä jotka yhteiskunnallisesti ovat jääneet lähes kynnysmaton asemaan muiden kilpailuareenalla. Heihin kuuluu hyvin paljon erittäin luovia ja hyväntahtoisia ihmisiä jotka haluaisivat paremman maailman. Mutta vastapuolen tyypit pyrkivät viimeiseen asti säilyttämään materialistisen illuusionsa, jotta sille antaisi kaikki ne oman energiansa joka tähän taruun uskoo.
Totuus siitä, että mikä on oikea työ voitaisiin pitää vaikka 10 tunnin luento. Mutta homman ydin on siinä, että luovuus on oikeaa työtä ja silloin kun sitä pääsee ilmentämään työssä kuin työssä niin silloin ollaan oikeilla raiteilla. Kun taas kaikki se muu huttu joka ilmenee työelämän sektoreilla liittyy taas mm. henkiseen väkivaltaan ja siihen, että usein juuri nämä luovat työntekijät pistetään selkä seinää vasten ja joutuu syrjityksi jne. Koulukiusaus ei ole työelämässä minnekään hävinnyt vaan jatkuu seuraavalla asteella. Mutta pointti tämän suhteen on se, että jokaisen on uskallettava pitää puolensa jos heitä syrjitään.
Pelkästään Yhdysvalloissa tämä syrjääntyneisyys on mennyt niin pitkälle asti, että tuolla kulkee pitkin New Yorkia jopa wall streetin pörssimeklareita vailla duunia. Tämä kertoo jo jotain mihin ollaan menty. Kun samalla suuret monikansalliset yhtiöt keskittyvät köyhien maiden luonnonvarojen riistämiseen.
Propagandaa on myös tulvinut viime-aikoina lähi-idästä sekä Afrikasta jonne nyt kansojen huomio haluttaisiin keskittää, jotta saataisiin hyväksyntä Iraniin, Syyriaan ja moniin muihin maihin tapahtuvalle hyökkäykselle, eli sotilaalliselle interventiolle.
