Matkustajalautta m/s Estonian uppoamistapaus on edelleen suuri mysteeri, esim. mistä uppoaminen johtui ja kuka oli sen takana jne.
m/s Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 Itämerellä n. 35 km eteläkaakkoon Utön saarelta. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi. 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 280 ja suomalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli ruotsinsuomalaisia 15. Menehtyneiden joukossa oli myös 19 muun maan kansalaista. Matkustajia laivalla oli muun muassa Latviasta, Liettuasta, Venäjältä, Saksasta, Alankomaista ja Norjasta.
Syyskuun 27. päivä 1994:
Saksalainen riippumaton tutkija ja tutkiva journalisti Jutta Rabe on todistajien lausuntojen perusteella päätellyt, että Estonia ”lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti” Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi.
Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. ”Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty”. ”Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä”.
Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella ”noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino”. ”Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä”. ”Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman”.
Noin kello 21:30: Tuuli ja aallokko voimistuvat.
Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. ”Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä”.
Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin piti aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.)
(Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. ”Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi [Rabelle] eräässä haastattelussa toukokuussa 2001”
Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa.
Kello 23:00: Linde tulee takaisin komentosillalle. Matkustajat Carl Övberg ja Per-Erik Ehrnsten lähtevät hytteihinsä.
Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.
Syyskuun 28. päivä 1994:
Noin kello 00:20: Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle.
Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.
”Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin”
Noin kello 00:50-00.55: ”Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat”.
Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. ”Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa”. - Linde oli tuolloin autokannella. ”Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella”.
Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi Ainsalu ja neljäs perämies Kaimar Kikas vapauttavat toisen ja kolmanne perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä.
Noin kello 01:00: ”Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle”.
”Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon”
Noin kello 01:01: ”Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1”. [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitse siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.]
”Useimmat ajattelivat, että ESTONIA oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin”.
Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi.
Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti.
Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit.
Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle.
Kello 01:22: ”ESTONIA:n ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään”.
Kello 01:24: ”14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen ESTONIAn hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne ESTONIA:n ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti”. ESTONIA:n kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
”Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella”
”On täysin mahdollista, että ESTONIA:n perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle” .
”14 laivaa, jotka olivat lähellä ESTONIA:n sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa”.
”Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista”.
Noin kello 01:26-01:27: ESTONIA:lla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.
”Pieni potkurikone lähestyy ESTONIAA”
Kello 01:29: Viking MARIELLA-lautta yrittää saada ULA:lla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. ESTONIA kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - ”Pieni potkurikone lähestyy ESTONIAA”
Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: "Kun ESTONIA makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä". (”Myös tämä on todiste siitä, että ESTONIA oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa ylösalaisin."
(”Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa”).
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys ESTONIA:n ja SILJA EUROPA:n välillä. Se päättyy sanoihin: ESTONIA: ”Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.” SILJA EUROPA: ”Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia.” - Tämän jälkeen radioyhteys m/s Estoniaan katkeaa.
Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLA:n kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka ESTONIA:n valot hävisivät.
Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.
Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä
Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: ESTONIA on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen.
Kello 01:48: ESTONIA häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta.
Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä].
Kello 01:52: ”Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle”
Kello 01:55: ESTONIA:n kaiku katoaa MARIELLA:n ja SILJA EUROPA:n tutkakuvasta [ESTONIA oli uponnut].
Aluksen toinen päällikkö Avo Piht tuotiin ensimmäisten helikopterilla 28. syyskuuta 1994 ensimmäisten pelastuneiden joukossa Utöön ja sieltä Turkuun sairaalaan. Tiedon vahvisti muun muassa ruotsalainen helikopteripelastaja, Viron liikenneministeriö, viralliset listaukset eloonjääneistä, Estlinen osaomistajana vaikuttanut ruotsalaisyhtiö, Ruotsin merenkulkuviraston turvallisuuspäällikkö Bengt-Erik Stenmark, Reuters ja Viron silloisen pääministerin Mart Laarin edustaja. Baltic News Service uutisoi Mart Laarin jopa keskustelleen sairaalassa Turussa Pihtin kanssa mahdollisesta terrori-iskusta, jonka epäilyksen Piht oli tuonut pääministerin tietoon. Saksassa ja Virossa on nähty myös saksalaisen ZDF -televisiokanavan uutiskuvaa, jossa Pihtin tuttujen ja sukulaisten mukaan on varmuudella näkynyt Pihtin sairaalaan tuonti. Uutiskuvamateriaalia kysyttäessä se on ilmoitettu kadonneeksi.
”Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin – taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista – että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot”. ”Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: "Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'”. ”Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla”. Piht katosi siis Turun sairaalasta jäljettömiin.
”Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet”.
Vähän sen jälkeen, kun Jutta Rabe oli ”tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti”. ”Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa”.
Raben tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi ”hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty”. Sitten Rabe sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin. ”Varoitus nyt myös sinä”, Rabe luki suureksi hämmästyksekseen. Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. ”Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero”. Kun Rabe jatkoi matkaansa MARE BALTICUM -laivalla Tukholmaan, ”muutama gangsterityyppi” lähestyi häntä ”todella uhkaavasti”. Rabea kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi ”erittäin helposti pudota yli laidan”.
Toinen merkittävä tapaus on Estonian ruorimiehen Kalev Vahtrasin katoaminen ja kuolema. Kansainvälisen tutkijalautakunnan tähtitodistaja Estonian matruusi Silver Linde on ollut Turun sairaalassa samassa huoneessa alilämmöstä kärsineen Vahtrasin kanssa. Kun Linde meni tapaamaan muita pelastuneita olikin Vahtras kadonnut huoneesta sänkyineen päivineen. Sairaalan henkilökunnan mukaan Vahtras oli siirretty toiseen sairaalaan Turussa. Kun Vahtrasin vaimo, jolle viranomaiset olivat ilmoittaneet miehen olevan sairaalassa meni lopulta Turun sairaalaan, ilmoitettiin hänelle, että Vahtras olikin siirretty sairaalaan Ruotsiin. Myöhemmin Viroon palattuaan Vahtrasin vaimo kutsuttiin poliisiasemalle, jossa hänelle ilmoitettiin, että Kalev Vahtras oli löydetty Suomen rannikolta hukkuneena. Vahtrasin vaimo ja omaiset vaativat tapahtuneesta selvitystä, mutta Viron turvallisuuspoliisi varoitti omaisten mukaan heitä sotkeentumasta asiaan, koska se olisi liian vaarallista. Viranomaisten yleisimmän kannan mukaan Kalev Vahtras on hukkunut Estonian uppoamisyönä.
Ennen lähtöään viimeiselle matkalle laivaan oli viety kaksi kuorma-autollista tullin ohi rahtia, jolla oli yhdysvaltalainen sotilassaattue. Lastiperämies lisäsi toisen kuorma-autoista Estonian manifestiin l. lastiluetteloon käsin. Vuonna 1999 saksalaisen tutkimusryhmän johtava laiva-asiantuntija, onnettomuustutkija ja kapteeni Werner Hummel sai Viron laivaviranomaisilta kopion Estonian lastiluettelosta ja valvontakameran tallenteesta. Lastiluettelosta löytyi vielä toinen käsin lisätty kuorma-auto, jota ei löytynyt ollenkaan Estlinen lastiluettelosta.
Salaperäinen alus m/s Estonian läheisyydessä
Kun Estonia oli uppoamassa, joissakin laivoissa havaittiin valaisematon tuntematon alus, joka meni suoraan poispäin Estoniasta. Pelastuneiden silminnäkijähavaintojen mukaan alukseen olisi nostettu merestä tai pelastuslautalta kaksi ihmistä. Myös Suomen Rannikkovartiosto havaitsi uppoamisen aikoihin Jussarön edustalla venäläisen rahtialuksen, Volgoneft I:n, joka oli ajamaisillaan karille, mutta väisti karikkoa viime tingassa. Volgoneft I ei vastannut Rannikkovartioston yhteydenottoyrityksiin.
Estonian on väitetty vuosien saatossa kuljettaneen usein valonarkaa lastia, kuten entisen Neuvostoliiton ydinasemateriaalia ja muuta asetekniikkaa Itämeren yli Ruotsiin ja edelleen länteen. Tästä syystä entiset KGB:n tai jonkin muun järjestön agentit olisivat asettaneet Estonian keulaan, visiirin lukkoihin ja vedenpinnan alle räjähteitä, ja nämä olisivat upottaneet aluksen.
Yhdysvaltalaisen seikkailijamiljonäärin ja tutkijan Gregg Bemis Jr.:n ja Jutta Raben tutkimusryhmän sukellukset Estonialle osoittivat kuitenkin virallisen tutkimuskomission tulosten vastaisesti, että Estonian kyljessä vesirajan alapuolella on ainakin yksi reikä. Bemisin sukeltajat ottivat kolme näytepalaa reiän ympärilta ja kolmessa eri tutkimusyhtiön testissä, jotka suoritettiin Yhdysvalloissa ja Saksassa on kaikista saatu tulos, jossa koepaloista on löydetty jäämiä räjähdysaineesta.
Virallinen kansainvälinen tutkijalautakunta on kuitenkin aina pysynyt kannassaan, että Estoniassa ei ole keulaa lukuun ottamatta reikiä, vaan se on ehjä ja ainoa reikä on keulan lähellä rungossa, jonka aiheutti keulavisiirin teräskoukku. Joku siis salaa jotain joka paljastaa suoraan sen, että m/s Estonian uppoamisen syyt ollaan toistuvasti valehdeltu meille. Koska totuus on aivan toinen mitä tapahtui ja tämän vuoksi aluksen miehistön avainasemassa olleet henkilöt tapettiin erään tiedusteluopalvelun toimesta heti uppoamisen jälkeen, etteivät he kertoisi totuutta m/s Estonian uppoamisesta.
Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä
Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä kommunismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä.
Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös ”ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta”. ”Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyskekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä”.
”Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi” . Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on Rabelle kertonut. ”Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'”. ”Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle”.
Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeiajn ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin.
”Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa”. ”Einseln vastaanotti hänet sanoin: '...Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys”. On mielenkiintoista, että ”Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt ESTONIAn uppoamisen taustalla”. ”Myös NATO:ssa on ESTONIA:n uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATO:n merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa”.
On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. ”Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa”.
(Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944-21.4.1996) oli Tshetshenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Virossa (Tartto). Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan vuonna 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiinvuonna 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin.)
Dudajev oli ”nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen”. ”Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti ESTONIAA. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan”. ”Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta”. Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen ESTONIAA vastaan. ”Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan”. Venäläiset saattoivat lisäksi olla ”melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan” . ”Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan”. Kysymyksessä olikin – indisioiden valossa – täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä.
Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubjanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui ”aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä”.
Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. ”Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu ESTONIA:n lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen”
Kolme viikkoa ESTONIA:n uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa ”kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla”.
”Tapaus ESTONIA:sta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa
