Monet eivät tiedäkään sitä, että Itävaltalainen säveltäjäsuuruus Mozart liittyi aikanaan illuminatin vapaamuurareihin ja hänen massiivinen uransa sai suurta potkua hänen vapaamuuraritaustansa ansiosta.
14.1.1786, Mozart liittyi Crowned Hope -looshiin. Mutta hän ei ollut läsnä avajaisseremoniassa ja myöhemmin hän otti vain harvoin osaa kokouksiin. Tänä ajanjaksona, Mozart harvoin sävelsi vapaamuurari-musiikkia.
Mozart kuului yhteiskuntaan (tai: yhteisöön) jota Illuminati vielä hallitsee. Vasta elämänsä viimeisenä vuotena, 1791, hän sävelsi uusia kappaleita vapaamuurareille. Tämä musiikki sisältää salaisia koodeja ja nuotteja (moods). Mozart kaipasi todellisia ystäviä. Tämän vuoksi hänestä tuli vapaamuurari. Kaikki hänen ystävänsä olivat vapaamuurareita. Hyvin sosiaalisena henkilönä, Mozart ei voinut olla yksin ja hän kaipasi ystäviä joiden kanssa olla tekemisissä.
On havaittu että Mozart, sen ansiosta että hän oli vapaamuurari-looshien jäsen, koki helpommin menestystä ja sai kuuluisuutta Euroopassa, sillä korkea-arvoiset vapaamuurari-veljet tukivat häntä. Melkein puolet To True Harmony -looshin jäsenistä oli aristokraatteja jotka auttoivat Mozartia, esimerkiksi Esterhazy. Myös Mozartin julkaisijat olivat vapaamuurareita: Pasquale Artaria, Cristophe Torricella ja Franz Anton Hoffmeister.
Mozart saattoi aina luottaa vapaamuurarien veljelliseen apuun, ja matkoillaan ulkomailla hän sai aina taloudellista apua ja ilmaista majoitusta. Matkoillaan vuosina 1787 - 1791, vapaamuurarit Prahassa ja muualla auttoivat Mozartia monin tavoin. Tämä on todistettu kirjallisesti. Ystävät vapaamuurarien joukossa esittivät tärkeää roolia auttaessaan Mozartia taloudellisesti: Lichnowsky, Franz Hofdemel ja Michael Puchberg olivat hänen tärkeimpien lainan antajien joukossa. Mozart, vuorostaan, auttoi muita vapaamuurareita järjestämällä lainoja heille.
Joulukuussa 1787, Mozart nimitettiin keisarilliseksi säveltäjäksi. Tämä antoi hänelle edellytykset entistä suuremmille oopperoille. Illuminatista oli tullut valtio valtion sisälle. Huolimatta kaikista kielloista, he jatkoivat alistamaan pyrkivää aktiviteettiaan yhteiskuntaa vastaan. Siihen aikaan, ihmisiltä puuttui kokemusta ja resursseja suojella itseään vapaamuurareita vastaan, joka oli Illuminatin vaikutusvallan alla.
Huomattava itävaltalainen säveltäjä Franz Schubert ei ollut vapaamuurari ja hän kuoli köyhänä ja unohdettuna.
Lahjakkaana miehenä, Mozart kykeni lopulta näkemään Illuminatin pahuuden, huolimatta siitä tosiasiasta että se näyttäytyi valon enkelinä. Hänellä oli aikomus suojella yhteiskuntaa perustamalla salaseuran jossa olisi useita hänen ystäviään, Die Grotte (Luola). Mozart oli hyvin tietoinen suuresta riskistä jonka hän otti. Jo huhtikuussa vuonna 1787, hän kirjoitti kirjeen isälleen, sanoen että kuolema oli todellisuudessa ihmisen ystävä ja että hän ei voisi koskaan asettua nukkumaan ajatellen että hän, nuoruudestaan huolimatta, ei kenties näkisi huomista (Maynard Solomon, Mozart, Stockholm, 1995).
Hän toivoi paljastavansa vapaamuurarien maagisen salaliiton yleisölle. Tästä syystä hän aikoi käyttää oopperaansa Die Zauberflote (Taikahuilu), missä Sarastron esikuva oli vapaamuurarien suurmestari, Ignaz von Born. Mozartilla oli täydellinen muisti. Kun hän oli kerran kuullut melodian, hän osasi soittaa sen uudelleen ilman virheitä. Taikahuilu sisälsi monia paljastuksia vapaamuurarien salaisuuksista.
Hän käytti Illuminatin pyramidia, kaikkinäkevää silmää, temppeliä ja muita salaisia symboleja. Nämä metaforat myöhemmin poistettiin. Mozart käytti myös musiikillisia keinoja ilmaistakseen vastakohtaisia lyyrisiä ja traagisia teemoja, eleganssia ja folklorea, mielikuvituksellisia yksityiskohtia sekä orkesterin kiinteää ilmapiiriä. Tämän oopperan ensi-esitys oli syksyllä 1791. Illuminati ei voinut antaa Mozartille anteeksi. Hänelle annettiin tehtäväksi säveltää Requiem (Sielunmessu) nimettömän henkilön toimesta, juhlistamaan hänen omaa kuolemansa. Hänelle myös maksettiin etukäteen. Vapaamuurarit myrkyttivät vihansa kohteen hitaasti. 'Sielunmessu' päättyi kesken kappaleen toiseksi viimeiseen riviin: lacrymosa dies ilia. Sussmayr viimeisteli teoksen.
Hermann Ahlwardt väitti kirjassaan Mehr Licht! että Mozart murhattiin. Hän kuoli 5.12.1791, tarkalleen seitsemän vuotta sen jälkeen kun hänet oli vihitty vapaamuurari-looshiin. Salieri´sta tehtiin myöhemmin syntipukki. Hermann Wagener´in kirja, Staats- und Gesellschaftslexikon vahvisti että Mozart myrkytettiin.
Vuonna 1990, useat lääkärit yrittivät väittää että Mozart kuoli munuaissairauteen (Dagens Nyheter, 19.9.1990). Mutta jos hän olisi kuollut luonnollisen kuoleman, vapaamuurarien ei olisi tarvinnut anastaa Mozartin ruumista estääkseen ruumiinavauksen, tai laskeakseen hänet köyhille tarkoitettuun hautaan sammuttamattoman kalkin kera.
Jos Mozart olisi pysynyt uskollisena vapaamuurareille, hänet olisi haudattu suurin kunnianosoituksin. Hänen tekopyhät 'vapaamuurari-ystävänsä' vuodattivat krokodiilin kyyneleitä. Jos Taikahuilu olisi hyväksytty, ne jotka olivat vallassa eivät olisi lähettäneet Johann Emanuel Schikaneder´ia, oopperan libreton kirjoittajaa, mielisairaalaan missä hän kuoli vuonna 1812.
Teksti: Juri Lina
Suomennos: Pasi Toivonen
Lähde: Juri Lina "Under the sign of the Scorpion"
