Suomen EU jäsenyys oli laiton

Seuraava teksti bongattiin Facebookista ja sisältää hyvin tärkeän viestin koko Suomen kansalaisille.

Kuunnelkaas, sillä tämä on tärkeä viesti nyt koko Suomelle.

Suomi solmi vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksen. 

Sen sisään kuitenkin laitettiin aikanaan salainen sinetti, joka oli salattu 25 vuoden ajaksi.

Suomen rikollinen valtionhallinto on kaikki nämäkin vuodet hämännyt kansalaisia ja väittäneet, että tämä Pariisin rauhansopimus olisi umpeutunut, kun sen yksi osapuoli Neuvostoliitto hajosi 90-luvun alussa. 

Mutta Venäjä otti voimaan nämä Pariisin rauhansopimuksen aikaiset säädökset, joten tämä tarkoittaa sitä että Suomessa on ollut vuodesta 1992 lähtien täysin laiton valtionhallinto, jonka ovat muodostaneet rikolliset tahot.

Tämä rosvokopla muutti perustuslakia perustuslain määräistein vastaisesti Suomen liittämiseksi valtionpetoksella Euroopan unionin jäseneksi.

He vielä kokoontuivat keväällä 1992 silloisen Tasavallan Presidentti Mauno Koiviston johdolla päättämään Koiviston konlkaavista, joka oli tämän saman rikolliskoplan suunnitelma Suomen pankkien vakavaraisuudesta, jolla Suomen pankit saivat ryöstettyä lamavelallisilta yrittäjiltä 58 prosentin vakavaraisuuden pankeille.

Presidentti Koivisto joutui vielä ennen tuota salaista konklaavineuvonpitoa kysymään siihen lupaa silloiselta korkeimman oikeuden presidentiltä Olavi Heinoselta.

Suomen kansalaiset eivät voi olla vastuussa näiden roistojen ja maanpettureiden tekemistä laittomista sopimuksista Perustuslain pykälän 1. pykälän kolmanteen monenttiin vasta 2011 lisättiin yksi lause 

"Suomi on Euroopan unionin jäsen" on täydellisesti ristiriidassa ensimmäisen momentin" Suomi on täysivaltainen tasavalta".



Koiviston koplan salainen konklaavikeskustelutilaisuus 6.5.1992

Tässä seuraavana on tiivistelmää tästä Koiviston koplan käymästä konklaavikeskustelutilaisuudesta, jossa nämä roistot juonivat Suomen Pankin ryöstöoperaatiota 90-luvun lamavelallisilta oikeuspoliittisessa keskustelutilaisuudessa keskiviikkona 6. toukokuuta 1992. 

Tilaisuus oli täysin salainen.



Presidentti Tarja Halonen joutui aikanaan salaamaan nämä asiakirjat Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä, kun ne eivät kestäneet julkista päivänvaloa.

Tilaisuuteen osallistuivat korkeimman oikeuden presidentti
Olavi Heinonen, joka toimi tilaisuuden puheenjohtajana,
sekä hallintoneuvos Pekka Hallberg korkeimmasta hallinto-
oikeudesta, professori Allan Rosas Åbo Akademista, pro-
fessori Heikki Yli-Kangas Helsingin yliopistosta, tutkija
Martin Scheinin Suomen Akatemiasta, dosentti Juha Pöyhö-
nen Helsingin yliopistosta, apulaisprofessori Jukka Kekko-
nen Helsingin yliopistosta, erikoistutkija Jyrki Tala oikeus-
ministeriöstä ja ylijohtaja Jorma Aranko pankkitarkastusvi-
rastosta alustajina sekä kihlakunnantuomari Markku Arpo-
nen Rovaniemen tuomiokunnasta, ylituomari Olli Karikoski
Oulun lääninoikeudesta, professori Leena Kartio Turun yli-
opistosta, pormestari Juha Kettunen Kuopion raastuvanoi-
keudesta, presidentti Esko Kilpeläinen Itä-Suomen hovioi-
keudesta, apulaisprofessori Antti Kivivuori Helsingin ylio-
pistosta, oikeusneuvos Per Lindholm korkeimmasta oi-
keudesta, professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta,
presidentti Erkki Rintala Vaasan hovioikeudesta, professori
Kirsti Rissanen Helsingin yliopistosta, hallitonneuvos Saka-
ri Sippola korkeimmasta hallinto-oikeudesta, oikeusneuvos
Erkki-Juhani Taipale korkeimmasta oikeudesta, oikeus-
neuvos Mikko Tulokas Korkeimmasta oikeudesta, professori
Kaarlo Tuori Suomen Akatemiasta, professori Jaakko Uotila
Tampereen yliopistosta ja tutkija Veli-Pekka Viljanen oi-
keusministeriöstä.

Tasavallan presidentin kansliasta olivat paikalla eri-
tyisavustaja Martti Manninen ja evl Kari Kasurinen.

Tasavallan Presidentti: Olemme järjestäneet silloin tällöin täällä kes-
kustelutilaisuuksia. Viime viikon alussa meillä oli historiaseminaari
teemasta, mitä valaisua viime aikojen uudet arkistotiedot antavat
sotaa edeltävän ajan ja sodan aikaiselle päätöksenteolle Suomessa.
Maaliskuun alussa oli seminaari, jonka alussa totesin, että - tarkoi-
tus oli puhua taloudellisista rakennemuutoksista ja rakennepulmista
- tällaisten tilaisuuksien tarkoitus lähinnä on tuoda vaihtelua ja vir-
kistystä vaimolle ja minulle, ja että emme odota keskustelua mistään
ajankohtaisista polttavista kysymyksistä. Vaimo muuten tunsi tänään
liian suurta kutsumusta puutarhatöihin ja lähetti terveisensä. Maa-
liskuun alun tilaisuudessa keskustelu kääntyi vallan toiseksi, mitä
minäkin alkuun hahmottelin. Se päätyi keskusteluun luottolamasta ja
pankkien umpikujatilanteesta. Totesin sitten, että nyt te olette tuo-
neet eteen semmoisen kysymyksen, jonka ohi en voi mennä kysy-
myksiin reagoimatta. Sen jälkeenhän syntyi Sirkka Hämäläisen työ-
ryhmän tuloksena toimenpidepaketti, jonka hallitus ja eduskunta hy-
väksyi sellaisenansa. Toivottavasti se on omalta osaltaan ollut edes-
auttamassa sitä, ettemme ole joutuneet erityisiin umpikujatilantei-
siin. Dramatiikkaahan on ollut muutoinkin.

Siinä yhteydessä myös luin tuomioistuinten ratkaisuista eräissä ta-
loudellisissa asioissa ja ajattelin, että nämä ovat kysymyksiä, joista
mielelläni kuulisin juristien kannanottoja. Olen vähän kuin moniotte-
lija, jonka täytyy aina erilaisiin rooleihin nopeasti paneutua.
Tämä kivi pantiin pyrörimään noin puolitoista kuukautta sitten. Ja
nyt tämä tilaisuus on tässä. Monet asiat ovat välillä tulleet ja men-
neet. On ollut puhetta, että käytäisiin keskustelua teemoista tuomio-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                            2

istuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä
tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Tarkoitus on, että
korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen pitää alustuksen ja
meillä on muitakin valmisteltuja puheenvuoroja.

Kun vaimo on poissa, niin minulla ei ole mihinkään kiirettä tänä ilta-
na, mutta noin tunnin kuluttua, jos saadaan sopiva tauko aikaan,
nautittaisiin vähän iltapalaa, ja sitten jatkettaisiin niin kauan kuin
asioita riittää.

Heinonen: Ehkä saan aloittaa puheenjohtajana ja todeta, että toden-
näköisesti tämän illan mielenkiintoisempi osuus on keskustelu, johon
kaikki voimme osallistua, mutta sitä ennen meidän on kestettävä nä-
mä yhdeksän valmisteltua puheenvuoroa. Koska mielenkiintoisempi
osa odottaa siellä jälkipuolella, niin ilmeisesti kaikkien toivomus
on se, että ensimmäinen osa yhdeksästä puheenvuorosta saataisiin
vietyä läpi aikataulussa eli kaiken kaikkiaan tunnissa. Silloin voisim-
me siirtyä näiden puheenvuorojen jälkeen iltapalalle. Siirryn nyt
varsinaiseen alustuspuheenvuorooni.

Suomen valtiosäännön perustana on valtiovallan kolmijako-oppi, lain-
säädäntö- ja hallintovallan ohessa tuomiovalta muodostaa oman koko-
naisuutensa. Valtiovallan kolmijakoa ei ole meillä toteutettu suoravii-
vaisesti esimerkiksi siten, että tuomiovaltaa käyttäisivät vain tuomio-
istuimet. Tuomitsemiseen liittyviä tehtäviä on annettu tuomioistuin-
ten ohella muillekin lainkäyttöelimille.

Vallan kolmijako-oppiin suhtauduttiin muutama vuosikymmen sitten
melko kriittisestikin, mutta nyt se hyväksyttäneen yleisesti lähtö-
kohdaksi. Näin on asia ymmärtääkseni myöskin tuomioistuinlaitoksen
ja tuomareitten piirissä.

Tuomioistuimet ovat keskeisin ja tärkein osa tuomiovallan käyttäjistä,
mutta tuomioistuimet eivät itse määrittele toimivaltansa rajoja. Ne
määritellään lähinnä lainsäädännössä. Näin on asia ollut ja näin sen
ilmeisesti on vastaisuudessakin oltava. Toisaalta tuomioistuimilla on
ratkaisupakko. Ne joutuvat ratkaisemaan kaikki ne jutut ja asiat,
jotka on osoitettu tuomioistuimissa ratkaistaviksi. Myös tuomioistuin-
laitoksen puolelta on kriittisesti kiinnitetty huomiota siihen, että
eri syistä tuomioistuinten ratkaistaviksi on osoitettu eräitä asiaryh-
miä, jotka luonteensa vuoksi huonosti soveltuvat tuomioistuimessa
päätettäviksi.

Euroopan ihmisoikeussopimus on tuonut uuden lisän tuomioistuinten
toimivallan rajoihin. Tämän sopimuksen kuudennen artiklan ensim-
mäisessä kohdassa määrätään: jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan
kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti
perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa
silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai
häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Tämä Euroopan ihmisoi-
keussopimuksen määräys tavallaan sitoo suomalaisen lainsäätäjän kä-
det ja velvoittaa pitämään avoinna tai avaamaan tuomioistuimet, jos
kysymys on subjektiivisesta oikeudesta tai velvollisuudesta päättä-
misestä.

Tuomioistuinlaitos Suomessa on kovin moniportainen. On yleisiä tuo-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                           3

mioistuimia, hallintotuomioistuimia, rikostuomioistuimia ja sitten lau-
takuntatyyppisiä ratkaisuelimiä. Jos asiassa on sovinto sallittu, niin
asia voidaan viedä välimiesoikeuden ratkaistavaksi jne. Kehitys on
pitkään ollut erikoistuomioistuimia ja erityiselimiä suosiva. Nyt ehkä
päinvastoin pyritään vahvistamaan yleisiä ja hallintotuomioistuimia.
Näin voidaan välttää toimivaltaristiriitoja ja saada järjestelmä kansa-
laisten kannalta selkeämmäksi ja yksinkertaiseksi. Sen takia tuomio-
istuinlaitoksen sisältä ilmeisesti tällä hetkellä pyritään siihen,
että vahvistetaan keskeisiä yksikköjä eikä pyritä luomaan uusia eri-
tyiselimiä.

Toimivaltansa rajoissa tuomioistuimet epäilemättä käyttävät yhteis-
kunnallista valtaa. Toiset asiat on pakko viedä ratkaistavaksi tuomio-
istuimessa. Toiset voidaan viedä lopullisesti ratkaistavaksi tuomiois-
tuimessa esimerkiksi riitatilanteessa. Tuomioistuimen toimivaltansa
rajoissa antama lopullinen eli lainvoimainen ratkaisu on pääsääntöi-
sesti täytäntöönpantavissa pakkotoimenpitein.

Kehityksen suunta on jo pitään ollut se, että tuomioistuimille siirtyy
kaiken aikaa lainsäätäjän aikaisemmin käyttämää ratkaisuvaltaa. Eri-
tyisesti yhteiskunnan nopean muuttumisen takia uudet lait on pak-
ko laatia entistä yleisempään ja joustavampaan muotoon, jotta ne ei-
vät heti vanhenisi ja jäisi jälkeen yhteiskuntakehityksestä. Tähän
liittyy selvästikin tuomioistuimen harkintavallan ja ehkä muunkinlai-
sen yhteiskunnallisen vallan lisääntyminen. Kehityssuunta on pitkä.
Vuosikymmeniä ollut se on ollut tämä, ja todennäköisesti jatkuu sa-
mansuuntaisena.

Demokraattisessa yhteiskunnassa on luonnollista, että kaikkea yh-
teiskunnallista vallankäyttöä seurataan, arvioidaan ja arvostellaan.
Tuomioistunten vallankäytön kontrolliin on käytettävissä erilaisia
keinoja. Tärkein tapa kontrolloida tuomioistuinten toimintaa on nii-
den päätösten kriittinen arviointi ja arvostelu. Tämän edellytyksenä
on, että tuomioistuimet mahdollisimman avoimesti ja täydellisesti pe-
rustelevat ratkaisunsa. Vain perustelujen kautta tuomioistuimet voi-
vat ilmaista, miten ne ovat käyttäneet niille uskottua päätösvaltaa,
erityisesti harkintavaltaa. Ongelmana kuitenkin on se, että täydelli-
nen tai edes hyvä onnistuminen tuomioistuinratkaisun perustelemi-
sessa on yllättävän vaikeaa. Epäonnistumisia sattuu edelleenkin ja
ilmeisesti myös ylimmissä oikeusasteissa. Toki asiassa on kaiken ai-
kaa menty eteenpäin. Selvästi on kohtuullista edellyttää, että tuomi-
oistuinlaitoksen piirissä jatkuvasti kiinnitetään asiaan huomiota ja
pyritään parempaan. Eräässä tuomioistuimessa tämä ns. laadullinen
ongelma, siis hyvät ja vakuuttavat perustelut on edelleenkin mää-
rällisen ongelman eli jutturuuhkan takana.

Tuomioistuinten muuttumattomuus on yleismaailmallinen lähtökohta,
niin kuin tuossa Euroopan ihmisoikeussopimuksesta lukemassani ar-
tiklassa todettiin. Sekin edellyttää jo riippumattomia tuomioistuimia.

Tuomioistuinten riippumattomuudella on erilaisia ulottuvuuksia, joita
voidaan eritellä monella tavalla. Tuomioistuinten rakenteellisella riip-
pumattomuudella ymmärrettäneen yleensä tuomioistuinten ja tuoma-
reitten suhteita muuhun yhteiskuntaan. Tuomioistuinten tehtävänä
on hoitaa tuomitsemista ja itse asiassa muita tehtäviä ei olisi syytä
tuomioistuimelle antaakaan. Tuomitsemisessa, siis ratkaisemisessa,
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                          4

päätösten tekemisessä, lähtökohtana on aina lainsäädäntö, jota tuo-
mioistuimet eivät yleensä voi ohittaa. Harvinaisessa tilanteessa tämä-
kin on mahdollista.

Tuomitsemisen muut perusteet, ratkaisuperusteet, muodostavat hy-
vin laajan skaalan. Tämä ns. oikeuslähdeoppi, se on oikeastaan jat-
kuvasti käymistilassa. Avataan uusia oikeuslähteitä, niin kuin avat-
tiin toissa vuonna Euroopan ihmisoikeussopimus. Vanhat oikeusläh-
teet menettävät merkitystään ja eri perusteiden keskinäisessä järjes-
tyksessä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Siis tällä tavalla tuomiois-
tuinten ratkaisutoiminta ei ole mitenkään selkeästi määrätyllä var-
malla pohjalla, vaan siinä tapahtuu kehitystä, joka ilmeisesti hyvin
pitkälle heijastaa sitä, mitä yhteiskunnassa muutenkin on tapahtu-
massa.

Tuomioistuimilla ei ole taloudellishallinnollista riippumattomuutta.
Tämäkin on hyvä todeta. Myös tuomareiden asema on käytännössä
ollut melko samanlainen kuin muillakin virkamiehillä. Tässä mielessä
meillä on puutteita tuomioistuinten rakenteellisessa riippumatto-
muudessa. Eräänlaista uutta ajattelua edustaa viime vuonna voimaan-
tullut korkeimpien oikeuksien presidenttien ja jäsenten palkkausta
koskeva laki. Se on omiaan korostamaan korkeimpien oikeuksien tuo-
mareitten rakenteellista riippumattomuutta esimerkiksi siten, etteivät
nämä tuomarit enää kuulu virkaehtosopimusjärjestelmän piiriin. Vain
lyhyesti totean tähän rakenteelliseen riippumattomuuteen liittyen,
että tuomareitten yhteiskunnallinen osallistuminen ilmeisesti hyväksy-
tään melko yleisesti määrätyissä rajoissa, mutta heti kun aletaan
keskustella esimerkiksi vapaamuurariudesta tai tämäntapaisista asi-
oista, tulee raja vastaan.

Tuomioistuinten juttukohtainen riippumattomuus ja tuomareitten riip-
pumattomuus päätöksenteossa on meillä ainakin periaatteessa hyvä.
Epäasiallisia yrityksiä vaikuttaa tuomareitten harkintaan ei juurikaan
ole esiintynyt. Minun kohdallani ei ole kertaakaan tullut esille täl-
laista tilannetta. Miten tuomarin juttukohtainen riippumattomuus käy-
tännössä onnistuu, on viime kädessä henkilöstä kiinni. Se on ihan
selvä. Ihmisiä me tuomaritkin olemme.

Kokemukseni korkeimmasta oikeudesta ovat tältä kannalta etupäässä
hyvin myönteiset. Ratkaisemme korkeimmassa oikeudessa vaikeita
juttuja ja sen takia kollegio on melko usein erimielinen. Äänestämi-
nen korkeimmassa oikeudessa on täysin luonnollinen asia. Tämä mie-
lestäni osoittaa, että liika kollegiaalisuus ei vaivaa tuomareitten
henkilökohtaista riippumattomuutta. Toivottavasti tämä havainto on
yleispätevä eikä koske pelkästään korkeinta oikeutta. Tämä oli
avauspuheenvuoro.

Hallberg: Tarkastelen keskustelunaihetta korkeimman hallinto-oi-
keuden kannalta. Vallanjaon periaatteet ovat meillä vakiintuneet oi-
keastaan varhemmin kuin Euroopassa luotiin oppi valtiovallan kolmi-
jaosta. Hallintolainkäyttö on historiallisen kehityksen tuloksena eriy-
tynyt vähitellen muusta lainkäytöstä nykyisin pääasiassa kaksiastei-
seksi hallintotuomioistuinlaitokseksi.

Voidaan ehkä heti alkuunkin sanoa, että yleinen muutoksenhakuoi-
keus hallinnossa on tavoitteena tällä hetkellä monessa muussakin
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                           5

maassa. Meillä se on jo vanha perinne. Hallintolainkäytön lähtökohtia
on oikeusvaltioajattelu. Hallinto on lakiin sidottua. Kansalaisilla
tulee olla todellista oikeus suojaa niin suhteessa toisiinsa kuin myös-
kin julkiseen valtaan nähden. Siten oikeusturvan takaaminen ja kan-
sanvallan edistäminen liittyvät toisiinsa, mistä myös ETYK:n piirissä
näinä päivinä ollaan keskustelemassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden kannalta voidaan todeta, että meidän
toimialamme on varsin laaja. KHO ratkaisee vuosittan runsaat 5.000
asiaa. Vaikka asioita on paljon, ei kuitenkaan korkeimman hallinto-
oikeuden muodostaminen yleisesti kaikissa asioissa vain ennakko-
päätöstuomioistuimeksi sovi ratkaisumalliksi johtuen siitä, että hallin-
non kenttä on hyvin moninainen ja hyvin monissa asioissa KHO toi-
mii myöskin ensimmäisenä oikeusasteena.

Hallinto ja hallintolainkäyttö muodostavat toisaalta myöskin toimin-
nallisen kokonaisuuden. Niitä on tarkasteltava suhteessa toisiinsa.
Muutoksenhaussa ei ole, niin kuin sen näemme, kysymys hallintoon
kohdistuvasta valvonnasta, vaan lainalaisuuden takaamisesta.

Keskustelunaihetta ajatellen on luonnollista, että perusvastuu oi-
keudellisesta kehityksestä on lainsäätäjällä. Mutta on todettava, niin
kuin tässä edellä tuli esille, että säännösten väljentyessä paljon on
valtaa liukunut eduskunnalta lähinnä, niin kuin sen näemme, hallin-
nolle ja tietysti myös tuomioistuimille näitä asioita ratkaistaessa.
Mutta tuomioistuimen vallankäyttöharkinta rajautuu tietysti kulloinkin
ratkaistavaan asiaan sovellettavan säännöksen ja nimenomaan esitet-
tyjen tosiseikkojen puitteisiin.

Voin omien kokemusteni perusteella arvioida tuomioistuimen harkintaa
eräissä asiaryhmissä antaakseni eräänlaisen käytännöllisen kuvan
siitä. Korkeimman hallinto-oikeuden kannalta voidaan ehkä todeta,
että veroasioista aiheutuu hyvin paljon ongelmia, tuloverotuksen
monimutkaisuudesta, käsitteiden epäyhtenäisyydestä. Toisaalta kun
verosta on säädettävä lailla, tulkinnallisia aukkoja ei juurikaan voida
paikata lain tulkinnalla, vaan tärkeätä on juuri ennustettavuus.
Sosiaali- ja terveyshallinnossa, joka on toinen suuri asiaryhmä, on
hyvin paljon nimenomaan kansalaisten kannalta ongelmia aiheutunut
eri tukimuotojen yhteensovittamisesta. Samoin on tavoitteellisten
normien määrä lisääntynyt, joka on johtanut siihen, että palvelujen
hakijan kannalta kysymys on ikään kuin määrärahjojen riittävyydestä
eikä enää oikeudesta palvelujen saamiseen. Se vastaavasti hylkäysta-
pauksissa johtaa ehkä turhiinkin odotuksiin hallintotuomioistuimia
kohtaan.

Kunnallisasioissa puolestaan korostuu kunnallinen itsehallinto eli
kuntien harkinta. Olemme havainneet, että jännitteet esimerkiksi
kunnan toimialan rajanvedossa, käytännön kunnallismiesten ja tuomi-
oistuinten välillä ovat poistuneet. Nimenomaan kunnallinen itsehallin-
to on korostunut viimevuosien ratkaisuissa. Virkavaaleissa puoles-
taan kuntien harkintaa on rajannut mm. tasa-arvolaki.

Ympäristöasioissa, jotka ovat ehkä meillä semmoinen nouseva ja suuri
asiaryhmä, on kysymys nimenomaan joustavien oikeusnormien sovel-
tamisesta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että on annettava uu-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                          6

delle tutkimustiedolle sijaa. Se näkyy mm. vesiasioissa määräaikais-
ten päästölupien järjestelmänä, joka mahdollistaa tiukempien normien
asettamisen vähitellen, kun uudet tutkimukset antavat niille sijaa.
Tulkinnassa on etualalla, jos kokoavasti voidaan todeta, päämäärän
selvittely, seuraamusharkinta, vaikutusten punninta. Suomalaisen
tuomioistuimen tulkinta on ehkä luonteeltaan aika käytännöllistä.
Väljien säännösten soveltamiseen on puolestaan kehittynyt tasapuoli-
suuden varmistamiseksi tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden
periaatteita niin kuin muissakin maissa.
Kansainvälisistä sopimuksista meillä on vielä aika vähän soveltamis-
ratkaisuja. Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta eduskunnan pe-
rustuslakivaliokunta lausui toivomuksen nimenomaan pyrkimisestä
ihmisoikeusystävälliseen laintulkintaan. Uskon, että kansainvälisten
sopimusten merkitys laintulkinnassa tulee lähivuosina lisääntymään-
kino Eräissä asioissa korkein hallinto-oikeus on viitannut perusoi-
keussäännöksiin, joka puolestaan osoittaa ja on johtanut perustuslain
hengen mukaisiin tulkintoihin. Uskon, että perusoikeusuudistus,
kun se aikanaan toteutuu, entisestään tulee lisäämään perusoikeus-
säännösten merkitystä tulkinnassa ja ehkäpä vielä viemään oikeuspe-
riaatteiden kehitystä myöskin yksilökeskeisempään suuntaan.
Taloudellisesta integraatiosta on sanottu, että tuomioistuinten merki-
tys korostuu ratkaistaessa muun ohella direktiivien merkitystä.
Saamme myöskin ylikansallista lainkäyttöä, Eurooppa-oikeutta, johon
meidän on sopeuduttava. Mielestäni meidän tuomioistuinten puolella
on myös tärkeätä muistaa perinteemme ja nähdä lainalaisuusperiaate
ja turvata eduskunnan asema.

Tuomioistuinten riippumattomuudesta minulla on oikeistaan ehkä vä-
hän samanlaisia näkökohtia kuin edellisessä puheenvuorossa. On it-
sestään selvää riippumattomuus, oikeusvaltiossa tuomareiden asema
on valtiosäännössä turvattu, samoin riippumattomuus oikeuden-
käytön osapuolien ulkopuolisista vaikutteista. Tämän lisäksi on tie-
tysti luottamusta vähentäviä riippuvuuksia aktiivisesti vältettävä.

Toisaalta on ymmärrettävä yhteiskunnallisten vuorovaikutus suhteiden
merkitys. On nimittäin niin, että yleistävä riippumattomuusajattelu
ei saa häiritä oikeushallinnon ja oikeuspolitiikan kehitystä. Riippu-
mattomuus toisaalta merkitsee riippuvuutta säädännäisestä oikeudes-
ta, joka edellyttää lainsäädännön ja lain soveltamisen välistä tiedon-
välitystä. Lakien tavoittesta saattaisi tulla parempi selko lain sovel-
tamiseen ja vastaavasti soveltamisongelmista tietoa lain valmisteluun.
Uskon, että tässä suhteessa meillä on parantamisen varaa.
Oikeusturvan edellytys on tietysti käytännön asioissa se, että tosi-
seikat tulevat kulloinkin selvitetyiksi, vastaavat yhteiskunnallista
todellisuutta. KHO on pyrkinyt tätä omalta osaltaan edistämään hy-
väksymällä ohjemuistion, jossa eri selvityskeinoja, lausuntoja, suul-
lisia käsittelyjä ja erityisasiantuntijoien käyttöä on selvitelty. Olen-
naista nähdäksemme on varsinkin juuri ympäristöasioissa joustavien
normien soveltamisessa, että voimme pitää lainkäytön reaaliajassa.
Perusvaatimuksiin kuuluu sitten myöskin päätösten perusteleminen,
mistä täällä oli jo puhetta, nimenomaan tuomioistuimen harkinnan
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                           7

perusteet tulisi käydä ilmi: miten ratkaisuun on päädytty. Asiaryh-
mäkohtaisia eroja tietysti on, mutta olennaista nähdäksemme on, että
harkinnan määrä ei vapauta perustelemisesta, vaan pikemminkin
päin vastoin, ja että tuomitsijan ajatuksen kulku käy ilmi. Yleisluon-
teiset lausumat saattavat antaa joskus aihetta vääriin käsityksiin.
Ja tuomioistuimen linjanveto näkyy oikeastaan vasta useamman rat-
kaisun pohjalta.

Lopuksi ottaisin esille oikeudenkäytön avoimmuuden siltä kannalta,
että nykyaikainen oikeudenkäyttö nimenomaan edellyttää avoimuutta
ja siihen suulliset käsittelytkin johtavat, mutta myöskin tiedottamis-
ta, julkisuutta, joka antaa sitten arviointiin paremmat edellytykset.
On tietysti näin, että onnistumisen kannalta toivomme kirjoittamista
tieteellisissä julkaisuissa usein myöskin tavallisista päätöksistä,
jotka ovat tavallisten kansalaisten kannalta merkittäviä, eikä vain
merkittävistä päätöksistä. Uskon, että tuomioistuimet ovat valmiit
entistä avoimempaan kanssakäymiseen ja tiedon välitykseen.

Rosas: Jos olisin pitänyt tämän kommenttipuheenvuoron 25 vuotta
sitten, olisin ehkä ollut eri mieltä Heinosen ja Hallbergin kanssa.
Tänä päivänä on todettava, että varsinaisesti siinä mitä he sanoivat
ei ollut mitään sellaista, josta olisin ainakaan selvästi eri mieltä.
Ja lähinnä olisin tässä poiminut pari kolme ikään kuin ulottuvuutta
niistä asioista, jotka näissa alkupuheenvuoroissa oli esillä ja niitä
ehkä vähän korostanut. Minusta selvä lähtökohta on, että tuomiois-
tuimet käyttävät yhteiskunnallista valtaa. Sehän tuli myös näissä
alustuksissa esille. Historiallisesti ottaen on minusta väistämätöntä,
että tuomioistuinten harkintavallan tai sen merkityksen oleellinen
vähentäminen tuskin on mahdollista ainakaan oikeusvaltiossa. Se on
realiteetti, jonka kanssa on elettävä.

Sitten toinen huomio olisi se, että minusta eri aloilla kehitys kohti
niin kun itse sanoisin yksilön subjektiivisia oikeuksia, myös hallin-
non alalla ja ehkä tietyllä jopa sosiaalipolitiikan lohkolla, on omiaan
korostamaan tuomioistuinten roolia. Lähinnä tuomioistuinten rooli
korostuu pikemminkin kuin vähenee ainakin lähitulevaisuudessa.
Tuomioistuimet nähdään ja minusta ne pitäisikin nähdä entistä koros-
tetummin yksilön oikeuksien vaalijoina sekä suhteessa julkiseen val-
taan ja erilaisin järjestöihin että myös toisiin yksilöihin. Edelleen
kansainvälistyminen, johon tässä jo viitattiin, ja myös oikeuslähde-
opin muutokset näyttävät myös omalta osaltaan korostavan tuomiois-
tuinten ja siihen liittyvän dynaamisen lainkäytön merkitystä.

Kansainvälistä perua olevan normiston määrä lisääntyy dramaattises-
tikin tulevaisuudessa ja auktoritatiivisten oikeuslähteiden ala laaje-
nee: mm. yleiset oikeusperiaatteet ja ns. soft law "pehmisoikeus",
standardit, suositukset jne. Myös kansalliset suomalaiset tuomiois-
tuimet joutuvat eräänlaiseen kansainväliseen vuoropuheluun, jossa
on toisina toimijoina siten EY:n tuomioistuimeen tuleva ETA-tuomiois-
tuin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, muiden maiden tuomioistui-
met jne. Tämä kaikki vaatii tuomioistuimelta toisaalta sekä luovutta
ja henkistä liikkuvuutta ja muuntumiskykyä että myös tiettyä pidät-
tyvyyttä ja pitäytymistä tuomiovallan alaan. Lainkäytön legitiimisyys
kärsii, jos tuomioistuimet ryhtyvät käyttämään selvästi poliittista
valtaa siten kuin tuomio valta hallitusmuodon 2 §: n 4 momentissa
määritellään. Toisaalta poliittisen ja hallinnollisen vallan rajankäynti
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                          8

on hyvin vaikea abstraktien kriteerein.

Tästä kaikesta ja muistakin kehityspiirteistä seuraa, että minusta on
myös pohdittu ennakkoluulottomasti suomalaisen tuomioistuinlaitoksen
sekä organisatoorista asemaa että oikeuskulttuurin mahdollisia muu-
tospaineita.

Nimittäin organisatoorisella puolella olen asettanut muutamia tällaisia
retorisia kysymyksiä, jotka vaan heitän tähän ja joihin varmaan
myös muiden alustusten ja kommenttipuheenvuorojen muodossa pala-
taan: esim. pitäisikö nimenomaan monijäsenisten tuomioistuinten yhtä
enemmän keskittyä periaatteellisten tärkeiden kysymysten pikemmin
kuin rutiiniasioiden ratkaisemiseen; tulisiko välimiesmenettely nähdä
kiinteämmin tuomioistuinlaitoksen osana; pitäisikö Suomessa korkein
oikeus ja korkein hallinto-oikeus yhdistää ja kaikki erikoistuomiois-
tuimet lakkauttaa; tarvitaanko Suomessa valtiosääntötuomioistuinta;
ja mikä tuomareiden nimittämisjärjestelmä takaa parhaiten tuomiois-
tuinten sekä riippumattomuuden sekä ammattitaidon että dynaami-
suuden.

On ehkä varminta sanoa, että välttämättä oma vastaukseni näihin
kysymyksiin ei ole aina myöntävä.

Suomalaiseen lainkäyttöön liittyvä oikeuskulttuuri ei riittävän hyvin
kestä pohjoismaista vertailua. Suomalaiset juristit ovat siis huonom-
pia kuin pohjoismaiset virkaveljensä. Metsää ei aina nähdä puilta.
Muotoseikkoihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin oikeudelliseen
argumentaatioon. Myös tuomioistuinten ja tuomareiden vastuun kan-
nalta on edelleen parannettava. päätösten perustelemista - tähän jo
kiinnitettiin huomiota - sekä oikeudenhoidon avoimmuutta. Kansain-
välistymiseen on pakko kiinnittää erityistä huomiota. Tämä kaikki
edellyttää myös oikeustieteellisen koulutuksen kehittämistä.

Ylikangas: Oletan, että minun odotetaan täällä sanovan jotakin his-
toriasta. Ja siitä tulen teille sanomaankin. Mutta muistutan, että
historia on pitkä ja tämä aika on lyhyt. Ajattelin tehdä sellaisen
ratkaisun, että jätän roomalaisen oikeuden osuuden kokonaan pois
enkä koskettele keskiaikaakaan. Mutta 1500-lukua en voi ihan koko-
naan sivuuttaa. Siitä sanon sen verran, että silloin oikeuden luonne
oli perin juurin toinen kuin se on nyt. Silloin tuomiovalta ikään
kuin kumpusi alhaalta päin ja se oli viime kädessä sovinto-oikeutta
mitä silloin käytettiin. Tuomioistuimet olivat todella riippumattomia
paljon suuremmassa mitassa kuin ne ovat nyt.

Mutta sitten siirryttiin 1600-luvulle ja nykyiseen systeemiin. Sille
on ominaista se, että silloin valtiovalta monopolisoi tuomiovallan käy-
tön. Tuomiovallan käyttö annettiin ymmärtää ylhäältä tulevaksi ku-
ninkaan tuomiovallan laajennukseksi. Sitä silmällä pitäen sitten ra-
kennettiin tuomioistuinlaitos hierarkkiseksi alhaalta ylös johtavaksi.
Sinne tulivat hovioikeudet ja niiden alaiset alioikeudet ja vielä oi-
keusrevisiokin eikä hallintovallan ja tuomiovallan välillä ollut mitään
eroa. Se oli vain oikeastaan sitä samaa vallankäyttöä.

Silloin ylioikeudet käyttelivät erittäin suurta poliittista valtaa.
Se tapahtui tässä jo mainitun arbitraation eli harkinnallisuuden
kautta. Ylioikeuksilla oli oikeus vedota oikeuslähteenä, paitsi Ruot-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                           9

sin lakiin, myös vieraisiin oikeuksiin. Ne sitten vetosivatkin - kun
kerran sallittiin, roomalaiseen oikeuteen ja Mooseksen lakiin ja ennen
kaikkea ennakkotapauksiin. Oikeusrevision ennakkotapaukset olivat
suorastaan velvoittavia hovioikeuksille.

Näin tultiin sellaiseen vallankäyttöön, joka oli itse asiassa sangen
ovela ja hyvin harkittu valtiossa, jossa aatelilla oli yksinoikeus kor-
keisiin virkoihin. Siellä nimittäin itse asiassa lainsäädäntövalta liukui
suuressa mitassa näille ylioikeuksille ja käytettiin aika vähän lain-
säädätöä, lykättiin lainuudistuksia eteenpäin ja hoidettiin asiat anta-
malla ennakkoratkaisuja tuomioistuimissa. Se oli siitä kiva ja kivuton
systeemi, ettei tarvinnut valtiopäivillä taistella talonpoikien ja por-
vareitten kanssa lainuudistuksista, vaan tuomioistuin hoiti ne asiat
siellä niin kuin vaivihkaisesti.

Tämä loppui 1680-luvulla. Itsevaltias kuningas antoi jyrkän käskyn,
että on noudatettava vain Ruotsin lakia. Valta siirtyi itsevaltiaalle
ja häntä tukeville piireille. Kun se oli siirtynyt heille, niin koko
systeemi muuttui niin, että nyt ruvettiin antamaan lakeja, valmiste-
lemaan uusia lakeja ja sidottiin tuomioistuinten ratkaisuvalta lakiin.
Se oli suuren luokan muutos, joka meillä on vieläkin. Näin tultiin
1700-luvulle. Silloin ei hallintovalta ja tuomiovalta eronneet, vaan
valtiosäädyt käyttelivät myös ylintä tuomiovaltaa. Jos joku ei muu-
toin saanut oikeutta, niin hän voi aina vedota valtiopäiviin vaikka
minkälaisista asioista. Vaikka se olisi jo ratkaistu oikeusrevisiossa,
niin sinne voi vedota ja sinne vedottiin.

Ensimmäiset merkit vallanjaosta, josta tässä on paljon puhuttu, on
vuodelta 1789, Kustaa III:n ajalta. Hän perusti korkeimman oi-
keuden, Högsta domstolin ja sitten yleisten asioitten valmistelukun-
nat. Siinä on hallinnollisen tuomioistuimen alku ja vallanjaon alku,
mutta vähän heikko alku. Kuningas itse nimittäin oli tässä korkeim-
massa oikeudessa tuomarina. Hänellä oli kaksi ääntä ja ratkaisuääni
ja hän käytteli kolmen vuoden nimitysperiodeja nimittäessään tuoma-
reita.
Göran Ingrin mukaan se oli sikäli ratkaisevaa, että jos tuo-
miokäytäntö ei kuningasta miellyttänyt, niin kolmen vuoden kuluttua
tuomari vaihtuisi oikeudessa.

Tämä systeemi oli periaatteessa 1800-luvulla sillä erolla, että tieten-
kään Tsaari Venäjältä ei tullut tänne istumaan senaatin oikeusosas-
toon eikä tietenkään puuttunut hallinnolliseen vallankäyttöön. Siinä
tapahtui jo selvää eriytymistä. Mutta kuitenkin, vaikka silloin pu-
huttiin tuomiovallan jaosta, ylimmät oikeudet antoivat päätöksensä
keisarin nimissä. Se oli Kejserliga Hovrätt ja Kejserliga senaatti,
joka antoi tuomioita. Joka arvosteli silloin tuomioita, mistä tässä
nyt puhuttiin, niin se arvosteli silloin itsevaltiaan keisarin päätäntä-
valtaa ja se ei oikein hyvin onnistunut.

Näin tultiin sitten itsenäisyyden aikaan, jolloin vallan kolmijako
meillä toteutui. Tästä aiheesta minulla ei ole nyt kovin paljon lisää
sanottavana siihen, mitä on tullut esille. Minusta olleellista on se,
että tuomioistuimet ovat siirtymässä kohden prejudikaattioikeuden
laajempaa käyttöä ja silloin 1600-luvulla se oli portti sitten poliittisen
vallan käyttöön. Mutta ei suinkaan nyt tällaisesta mitään suurempaa
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         10

pelkoa ole.

Mutta joka tapauksessa korkeimman oikeuden menettely siinä, että se
päättää, mitkä jutut se hyväksyy käsittelyyn tai mitkä valitukset ja
käyttää siinä mm. kriteerinä sitä, että onko niillä prejudikaattiar-
voa, niin on askel tähän suuntaan. Mutta silti en menisi sanomaan,
että olemme sittenkään siirtymässä tuomioistuinvaltaiseen, enemmän
siellä tapahtuvaan vallankäyttöön kuin ennen, sillä kyllä sitä osattiin
harkintaa käyttää jo ennen tätä mainittua. Minusta kyllä tuntuu,
että sotien välisenä aikana, jos ajatellaan poliittista oikeudenkäyttöä,
niin tämä harkintavalta ja poliittisen vallan käyttö oli suurempaa
kuin se on nykyisin. Eli kokonaisuudessaan tässä on kyllä liikuttu
sittenkin parempaan suuntaan. Teemme ehkä virheen, jos tuijotam-
me tätä muodollista mahdollisuutta ennakkotapausten käyttöön.

Scheinin: Kuten alustuksissa tuli esiin oikeus saada asiansa rat-
kaistuksi riippumattomassa tuomioistuimessa on kansainvälisesti tun-
nustettu ihmisoikeus. Se on kirjattu mm. ihmisoikeuksien yleismaail-
malliseen julistukseen sekä tärkeimpiin Suomen ratifioimiin ihmisoi-
keussopimuksiin.

Kansainvälisessä katsannossa on syytä muistuttaa myös siitä, että
tänä päivänäkin tuomioistuinten riippumattomuus korostuu monien
kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa. Tämä johtuu siitä,
että lehtimiesten ja asianajajien ohella tuomarit ovat tärkeä pidäke
repression läpiviennille sellaisessa yhteiskunnassa, jolla on vähänkin
demokraattisia ja oikeusvaltiollisia perinteitä.

Vuosikymmenten mittaan hallitusten välisissä ja hallituksista riippu-
mattomissa kansainvälisissä järjestöissä on laadittu useita suosituk-
sen luonteisia asiakirjoja, joilla on pyritty täsmentämään mitä tuomio-
istuinten riippumattomuudella tarkoitetaan. Nostan esiin teeman mo-
nista ulottuvuuksista vain kolme.

Ensinnäkin näissä asiakirjoissa esiintyy vahva korostus tuomioistuin-
ten riippumattomuudesta suhteessa toimeenpanovaltaan ja lainsäädän-
tövaltaan. Tuomioistuinten riippumattomuus ei merkitse keskustelun
ja arvostelun ulkopuolelle asettumista vaan sitä, että keskustelu
käydään kansalaisyhteiskunnassa, ei valtion eri toimielinten kesken.

Toiseksi kyseisissä asiakirjoissa korostetaan tuomioistuinlaitoksen
riippumattomuuden ohella yksittäisen tuomarin riippumattomuutta
myös suhteessa virkatovereihinsa.

Ja kolmanneksi näissä kansainvälisissä asiakirjoissa esiintyy eräitä
viittauksia myös riippumattomuuden kääntöpuoleen, tuomioistuinten
yhteiskunnalliseen vastuuseen.

Tuomioistuinlaitos voi olla yhteiskunnallisesti vastuullinen vain, jos
se koostuu valistuneista monilta aloilta rekrytoiduista tuomareista.
Oikeustieteellisen opetuksen kehittäminen, tuomarikarriäärin suljetun
luonteen välttäminen ja oikeudenkäyttöä koskevan yhteiskunnallisen
keskustelun rohkaiseminen ovat tässä osaratkaisuja. Ja silloin kun
tullaan kriittisen keskustelun alueelle, oikeustieteen tutkijoiden ja
tuomarien keskusteluyhteys on avainasemassa. Toisaalta keskustelu
tulee avata myös ei-juristeille, missä tiedotusvälineillä epäilemättä
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                          11

on keskeinen osuus.

Sekä tuomioistuinten yhteiskunnallisen vastuun että tuomareiden
henkilökohtaisen riippumattomuuden kannalta on mielestäni valitetta-
vaa, että suomalaisilla tuomioistuimilla on taipumus esiintyä ulospäin
kollektiiveina, olkoonkin, että tuomareiden henkilökohtainen riippu-
mattomuus epäilemättä toteutuu hyvin tuomioistuinten sisällä käytä-
vässä keskustelussa. Suomalaiset tuomioistuimet usein esiintyvät jopa
nimettöminä, anonyymeinä suhteessa jutun asianosaisiin. Meillä pää-
töstä ei perustele tuomari Virtanen, vaan Helsingin raastuvanoikeus.
Jos jutun asianosaiselle käy niin onnekkaasti, että hän pääsee koko
kolmiportaisen tuomioistuinlaitoksen läpi aina korkeimpaan oikeuteen
saakka, hän saa sieltä päätöksen, jossa on vain esittelijän nimi.
Vaikka meillä perustelujen taso epäilemättä on parantunut ja paranee
myös tulevaisuudessa alioikeusuudistuksen myötä, tarvitaan uusia
askeleita myös tältä osin. Tuomareiden yksilöllinen riippumattomuus
ja siitä seuraava omakohtainen yhteiskunnallinen vastuu tarjoavat
perustan tuomioistuinlaitoksen demokraattisen legitimiteetin kehittä-
miselle. Oikeusjutun asianosaisten argumentit kuunteleva ja niihin
vastaava tuomioistuin, jonka ratkaisuja arvioidaan kansalaisyhteis-
kunnassa käytävässä keskustelussa, ei välttämättä ole vähemmän
demokraattinen kuin vaaleilla valittu toimielin. Pikemminkin kysymys
on toisenlaisesta demokratiasta.

Ei ole olemassa oikotietä tuomarikunnan monipuolisuuden ja henkilö-
kohtaisen riippumattomuuden varassa toimivaan tuomareiden yhteis-
kunnallisen vastuuseen. Kaikki hallitusvallan etukäteiset tai jälkikä-
teiset puuttumiset yksittäisiin tuomioistuinratkaisuihin voivat vain
vahingoittaa tätä pitkän tähtäimen tavoitetta. Jos esimerkiksi istuvan
hallituksen ministeri pitää tiettyä tuomioistuinpäätöstä epäonnistu-
neena, hänen tulee valita muita keinoja tapauksen esiin nostaman
yhteiskunnallisen epäkohdan korjaamiseksi kuin kyseisen päätöksen
arvostelu. Niistä selvästi tärkein, usein ainoa, on lainmuutoksen
käynnistäminen, ei kuitenkaan tuomioistuimessa ratkaistuun yksittäi-
seen tapaukseen taannehtivasti kohdistuvana.

Selvästi vähemmän tärkeä on armahduksen tai muun lainlievennys-
vallan käyttö. Lainlievennysvallankäyttö ei sisällä kannanottoa, jon-
ka mukaan tuomioistuin olisi omassa tehtävässään lakia soveltaessaan
menetellyt virheellisesti. Kolmantena reagointikeinona voi viitata nii-
hin järjestelmiin, joissa viranomaisten käytettävissä saattaa olla uu-
sia oikeussuojateitä esimerkiksi liittovaltion rakenteen vuoksi. Mutta
tämä on Suomen oloissa enemmän teoreettinen mahdollisuus kuin käy-
täntö.

Heinonen: Siirrymme toiseen teemaan: tuomioistuinten toiminnan
arviointi ja arvostelu.

Pöyhönen: Yksi, joskaan ei missään tapauksessa ainoa näkökulma
tuomioistuimen toimintaan on arvioida niiden toiminnan tuloksia, siis
oikeudellisia ratkaisuja, joita tuomioistuimet antavat.

Ratkaisuja voidaan taas arvioida joko pelkästään niiden lopputulok-
sien, siis päätöksien sisällön tai myös niiden perustelujen kannalta:
perustelujen, jotka jo oikeudenkäymiskaaren mukaankin tuomioille on
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         12

annettava. Pelkkiin lopputuloksiin perustuva tuomioiden arvostelu
jää usein pinnalliseksi ja sivuuttaa kaikessa lainkäytössä keskeisen
perusteluvelvollisuuden. Sen vuoksi tuomioistuimen toiminnan arvi-
oinnissa ja arvostelussa onkin paikallaan antaa perusteluille keskei-
nen asema.

Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä millainen näkökohta kelpaa oi-
keudellisen ratkaisun perusteluksi. Mainitsemani oikeudenkäymis-
kaaren säännöskin edellyttää vain, että ratkaisu perustuu syihin ja
lakiin eikä mielivaltaan eli oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §. Esi-
tykseni perusväite on, että kysymys tuomioiden perustelujen sisäl-
löstä ja laajuudesta riippuu kulloisestakin oikeuskulttuurista, johon
täällä jo aikaisemmin viitattiin. Perustelut ovat tietynlaisia sen vuok-
si, että maassa vallitsee tietynlainen tuomitsemisparadigma tai jos
sen haluaa suomeksi sanoa tuomitsemismalli, tuomitsemisen esikuva.
Suomessa vallitsevaa tuomitsemismallia ja siinä viime vuosikymmeninä
tapahtuneita muutoksia voi valottaa vertaamalla sitä eräiden muiden
länsimaiden tuomitsemismalleihin. Perustan tämän vertailuni kirjaan,
jossa on vertailtu yhdeksää maata keskenään. Sen avulla on helpom-
pi saada käsitys siitä, missä Suomessa korkeimman tuomiovallan käy-
tössä ollaan kansainvälisesti. Taidan puhua tästä kalvosta, joka
teille on myös jaettu.

Tämän vertailun keskeinen tulos on kaksi eräänlaista ääripäätä, jot-
ka maina ovat Ranska ja Yhdysvallat.
Ranskassa lakien tulkinnanvaraisuutta ei tunnusteta avoimesti. Vas-
taavasti tuomioistuimen arvattavasti oikeutta luovaa roolia ei myös-
kään tunnusteta. Ratkaisutoiminta on jonkinlaista - konemainen on
liioitteleva termi - tietopohjaista ja toteavaa vahvistamista siitä
mitä jo laki asiassa sanoo. Tämän mukaisesti tuomitsemistyyli on vir-
kamiesmäinen ja auktoriteettiin vetoava. Se on myös anonyymi - niin
kuin täällä tuli esille - ja persoonaton virka toimi.

Vastaavasti vallanjako-opillisesti Yhdysvallat - en puhu nyt nimen-
omaan Yhdysvaltojen liittovaltion korkeimmasta oikeudesta, joka on
tuttu näistä keskusteluista, joissa naisilla on keskeisempi asema kuin
poliittisilla kannanotoilla, mutta se on tuomioistuin, jonka tuomarit
nimitetään julkisen myllytyksen kautta. Sen näkökulmasta tai sen
tuomioita tutkittaessa on todettu, että se nimenomaan tunnustetaa
lakien tulkinnanvaraisuuden eli useita tulkintoja pidetään oikeudelli-
sesti mahdollisena. Tämän mukaisesti myönnetään, että tuomioistui-
mella on arvottava, siis yhteiskunnallinen arvoihin kantaaottava ja
oikeutta luova lainsäätö- ja rinnastuva rooli. Tämän mukaisesti tuo-
mitsemistyyli on argumentatiivinen, joka tarkoittaa sitä, että siellä
on perusteluja ja se on keskusteleva. Usein ratkaisut on kirjoitettu
perustelemaan hävinneelle osapuolelle ikään kuin keskustelun valos-
sa, miksi hän ei voittanut juttuaan. Ja tuomioistuimen mielipiteet on
aina jonkun henkilön mielipiteitä. Ne on aina allekirjoitettu. Sieltä
näkee, kuka tuomari on ollut sitä mieltä.

Vain yksi vastaus on mahdollinen tässä Ranskan mallissa. Eli yksi
vastaus ja vain yksi on ainoa oikea. Tämän lähtökohdan edellyttämän
ratkaisun julkilausumaton rationaalisuus tai se, miksi se ratkaisu on
hyvä ratkaisu, on se, että se on loogisesti välttämätön johtopäätös
annetuista lähtökohdista.
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         13

Vastaavasti Yhdysvalloissa oikeudellisissa ratkaisuissa todetaan, että
useampi kuin yksi vastaus on mahdollista. Abortti voi olla Yhdys-
valtojen perustuslain sallima tai sen kieltämä. Molemmat on oikeudel-
lisesti mahdollisia. Tämän mukaisesti tämän ratkaisun hyvyys tai
rationaalisuus on vahvemman perustelun, vahvemman argumentin
voimaan perustuva ratkaisu eikä loogisesti sidottu.

Ja kolmanneksi, minkälaiseksi muodostuu nämä perustelut, joiden
varaan useammassa puheevuorossa on tämä tie autuuteen ja onneen
kivetty.

Tässä Ranskan mallissa perustelut on huomattavan juridis-teknistä,
täynnä ammattiterminologiaa. Myös perusteluissa on suuri määrä for-
maaleja eli muodollisia argumentteja. Muodollisilla argumenteilla tuos-
sa tutkimuksessa tarkoitetaan argumenttia, että laki sanoo näin tai
että aikaisempi ennakkopäätös on vahvistanut seuraavan kannan.
Kaiken kaikkiaan tämä johtaa siihen, että Ranskan mallissa perustelu
on lyhyt ja niukka.

Vastaavasti Yhdysvaltojen mallissa juridis-teknisen tiedon osuus on
alhaisempi. Siitä ei ikinä päästä eroon oikeudellisissa ratkaisuissa
- kaikkea ei voida kirjoittaa arkikielellä, mutta juridis-teknisen kie-
len pitoisuus ratkaisuissa on vähäinen. Tämän mukaisesti peruste-
luissa on vähemmän näitä muodollisia ja enemmän yhteiskunnallisia
arvo- ja tavoiteargumentteja. Tämä johtaa siihen, että perustelu on
usein laaja ja työstetty. On siis pituudeltaan yksinkertaisesti huo-
mattavasti pitempi. Ranskassa nämä perustelut ovat kahden rivin
mittaisia: hyvinkin Ranskan korkein oikeus voi antaa sellaisen - ja
muutaman kappaleen pituiset perustelut on jo pitkiä. Sen sijaan Yh-
dysvaltojen liittovaltion korkeimman oikeuden vastauksien perustelut
ovat usein kymmeniä sivuja.

Varmasti keskustelussa näille eroille löytyy erilaisia selityksiä. Halu-
an tässä viitata lyhyesti vain kahteen. Yhdysvalloissa tuomioistuin
selvittää parisataa vuotta vanhan perustuslain hyvin arvopitoisia
ilmauksia. Vastaavasti Ranskassa tämä malli on perua yhdestä - eikä
varmaan ainoasta tai edes tärkeimmästä Ranskan suureen vallanku-
moukseen johtaneesta - syystä eli virkamiesten mielivaltaisuudesta.
Tämä Ranskan malli on perua siitä ajatuksesta, että pyritään mah-
dollisimman pitkälti kontrolloimaan sen sisältö, koska tuomioistuimet
eivät voi olla mielivaltaisia, eivät voi antaa mielivaltaisia ratkaisuja,
joten lausutaan mahdollisimman niukasti. Tämä on Ranskan mallin
sisältö.
Suomalaisina meitä kiinnostaa Suomen malli ja Suomen järjestelmää voi
luonnehtia ja luonnehditaan tuossa tutkimuksessa eräänlaiseksi väli-
malliksi. Meillä tuomitsemistoiminnassa on piirteitä sekä Ranskan että
Yhdysvaltojen mallista. Nyt arvioitaessa muutosta on nähdäkseni
oikein sanoa Suomessa tapahtuneen ja olevan edelleenkin tapahtu-
massa siirtymää pois tästä Ranskan mallista kohti Yhdysvaltojen
mallia. Ja siirtymää on tapahtunut. Näyttää tapahtuvan kuitenkin
epätasaisesti tämän tuomitsemismallin eri osissa. Vallanjako-opin kan-
nalta täällä on jopa tutkijatkin yhteen ääneen hymistelleet meillä tuo-
mioistuinten, erityisesti korkeimpien oikeuksien arvottavaa ja oi-
keutta luovaa roolia. Sitä myös korkeimpien oikeuksien taholta on
eräissä yhteyksissä korostettu. Käsitys oikeudellisen ratkaisutoimin-
________________________________________________________
OIK.OI/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         14

nan luonteesta muistuttaa meillä jo selvemmin Yhdysvaltojen mallia.
Meillä on ainakin oikeustieteen opetuksessa jo parikymmentä vuotta
ja ehkä muutoinkin korostettu, että useat oikeudelliset ratkaisut
ovat usein mahdollisia. Tämä käsitys ei toki ole yksinomainen laki-
mieskunnan piirissä vielä tänäkään päivänä.

Mutta konkreettisesti tämän usean oikeudellisesti mahdollisen ratkai-
sun tunnustaminen näkyy siinä, että korkeimpien oikeuksienkin ää-
nestysratkaisuja pidetään luonnollisina. Toisin kuin Ranskassa, jossa
ne on kielletty. Ranskassa korkein oikeus ei saa antaa äänestysrat-
kaisua, se on kielletty. Kaikki Ranskan korkeimman oikeuden -
Cour de Cassation - ratkaisut ovat yksimielisiä riippumatta siitä,
oliko tuomarit erimielisiä sitä ratkaisua tehdessään. Siis Suomessa
sallitaan tämä ja pidetään jopa hyvänäkin niin kuin kuultiin. Tämä
muistuttaa tässä suhteessa Yhdysvaltojen mallia.

Nämä edellä kuvatut Suomen mallin sisäisesti ristiriitaiset piirteet
kuvastuvat konkreettisimmin ratkaisujen perustelutavassa. Meillä
perustelujen kieli on edelleenkin paljolti juridista. Se sisältää paljon
ammattiterminologiaa kuten Ranskassa. Erilaisten muodollisten näkö-
kohtien osuus on edelleen huomattava. Toisaalta perustelujen argu-
mentit ovat avoimen arvottavia ja eri näkökohtia keskenään punnit-
sevia. Myös viittaukset yleisiin oikeusperiaatteisiin eli yhteiskunnal-
lisiin arvoihin ja tavoitteisiin välittömästi perustuviin oikeusnormei-
hin ovat lisääntyneet. Tämä koskee ainakin ns. kohtuusnäkökohtia,
jotka täällä jo tulivat esiin.

Yhteenvetona korkeimpien oikeusasteiden ja miksei laajemminkin tuo-
mioistuinlaitoksen päätösten arvioinnin ja arvostelun kannalta: ta-
pahtunut muutos osaksi avoimempaan perustelutapaan on parantanut
yleisen kansalaiskeskustelun lähtökohtia. Minäkin pidän keskeisenä
sen mahdollisuutta ja sitä, että sitä käydään. Avoimemmista peruste-
luista muutkin kuin asiaan vihkityneet juristiammattilaiset voivat
saada selville, millaisiin näkökohtiin ratkaisu on perustunut. Toi-
saalta tuomioistuimen työvälineet ja tapa kirjoittaa perustelut on ke-
hitelty Ranskan mallin vallitessa meilläkin.
Muutosta ei meillä myöskään ole toteutettu siten, että tuomioistuinten
yhteiskunnallista valta-asemaa olisi nimenomaisesti muutettu. Halli-
tusmuodon pykälä on se sama vanha. Siten on edelleenkin mahdollis-
ta, että yhteiskuntapoliittisesti keskeistäkin ratkaisua perustellaan
suppean juridisesti. Tällöin julkisessa keskustelussa on ratkaisua
vaikea arvostella sellaisena yhteiskuntapoliittisena kannanottona,
joka ei perusteluista näy. On vaikea arvostella ns. korkojutun oi-
keudellista lopputulosta esimerkiksi kansantaloudellisilla näkökohdil-
la, kun niitä ei ole perusteluissa mainittu, vaan asiaa on käsitelty
vakiokaavakkeeseen sisältyvän sopimusehdon tulkintakysymyksenä.
Jos tasa-arvolakia tulkitsevan ratkaisun perustelut eivät sisällä eri-
laisten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden vertailua, on vaikea jul-
kisessa keskustelussa perustella väitettä siitä, että korkein oikeus
tai korkein hallinto-oikeus suhtautuisi tasa-arvoon nuivemmin kuin
joihinkin muihin tavoitteisiin. Ja perustelut sivuuttavassa keskuste-
lussa toistensa ohipuhumisen vaara on korostunut. En halua tällä
väittää, että tuomioistuimet olisi aina ne, jotka puhuu ikään kuin
oikeaa linjaa ja että kansalaiskeskustelu menee ohi, vaan minusta
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         15

tämä toistensa ohi puhuminen vaara on molemminpuolinen riski silloin
kun yhteiskuntapoliittisesti tärkeissä ratkaistuissa perustelut on
suppean juridiset.

Kekkonen: Lähestyn tätä kysymystä tuomioistuinten toiminnan ar-
vioinnista. ja arvostelusta lähinnä ns. laajan oikeusyhteisön, jolla
nyt tarkoitan suurta yleisöä, näkökulmasta. Tämä näkökulma nostaa
esille yhden kysymyksen, joka vielä täällä ei ole ollut esillä kovin
selkeästi. Nimittäin sen, että mikä on oikeuslaitoksen tuottamien
ratkaisujen legitimiteetti taikka hyväksyttävyys taikka kuinka oi-
keaksi ne yleisesti ottaen koetaan tässä laajassa oikeusyhteisössä.
Pidän tärkeänä ja tässä liityn useisiin aikaisempiin puhujiin, että
tuomioistuinten ratkaisuja arvioidaan ja arvostellaan.

Mahdollisuus arvioida julkisesti kaikkea yhteiskunnallista vallankäyt-
töä kuuluu olennaisena osana liberaalisen demokratian ihanteeseen.

Korostaisin myös sitä, että myöskään maallikkomaisen asiantuntema-
tonta arvostelua ei olisi syytä torjua sen argumentoinnin tai tieto-
pohjan puutteellisuuteen vedoten, koska tällainen arvostelu ainakin
parhaimmillaan kertoo siitä, millainen kuva kansalaisille on muodostu-
nut oikeuslaitoksesta.
Arvostelun mahdollisimman laajamittainen oikeus ja käytäntö luo
osaltaan yhteiskunnallisen vallankäytön legitimiteettiä. Se toimii täs-
sä mielessä eräänlaisena järjestelmän varaventtiilinä siitä riippumat-
ta, onko arvostelulla mahdollisesti toivottuja vaikutuksia arvostelijan
kannalta. Tärkeä merkitys käytännössä on sillä, kuka arvostelua
esittää. Tavallisen kansalaisen, korkean virkamiehen, poliitikon taik-
ka oikeusoppineen tai ns. oikeusoppineen tuomioistuinten toimintaan
kohdistama arviointi saa erilaista kantavuutta. Tuomioistuimet eivät
myöskään ole, ainakaan välttämättä, täysin immuuneja ulkopuoliselle
arvostelulle.

Ratkaisujen legitimiteetti on sidoksissa - tästä on aikaisemmin ollut
jo täällä puhetta - niiden perustelutyyliin tai perusteluparadigmaan.
Avoimesti ja laajasti perustellut ratkaisut on helpompi hyväksyä kuin
niukat syllogistisen mallin mukaiset perustelut. Ja ainakin niiden
oikeellisuuteen on helpompi ottaa kantaa. Mielestäni tärkeää on joka
tapauksessa se, että perustelujen kautta ratkaisujen yhteiskunnalli-
nen kontrolli tulee mahdolliseksi. Ja tässä mielessä perustelut ovat
myös demokratian näkökulmasta erittäin keskeisessä asemassa.
Ratkaisujen perustelutapa ei kuitenkaan ole legitimiteetin kannalta
ratkaisevaa. Vielä olennaisempaa on nimittäin - se on ehkä itsestään
selvää millaisia ratkaisut ovat aineellisesti tai sisällöllisesti.

Lopputulokset ovat viime kädessä se ratkaiseva tekijä, joka muokkaa
ihmisten käsityksiä oikeudesta ja oikeuden toteutumisesta. Juridises-
ti kiistattoman pitävät perusteet ja vankinkaan argumentointi ei suu-
ren yleisön keskuudessa tai laajassa auditoriossa yksin auta, jos
ratkaisu koetaan sisällöllisesti vääräksi. Toisin sanoen, jos ratkaisu
ei jollain kohtuullisella tavalla vastaa kansalaisten käsityksiä oi-
keasta ja väärästä, ei sen muodolla ole ratkaisevaa merkitystä. Sel-
vää on, että mitä hyväksyttävämmäksi ratkaisut yleisesti koetaan
sitä suuremmaksi kohoaa oikeuslaitoksen kansalaisten keskuudessa
nauttima luottamus.
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                          16

Nyt esitän kysymyksen, millainen kuva on viime vuosina muodostu-
nut oikeuslaitoksen toiminnasta tästä legitimiteetin näkökulmasta.
Täsmällisten arvioiden esittäminen tästä on erittäin vaikeaa jo siksi,
että kyse on hankalasti mitattavissa olevasta asiasta, josta on myös
hyvin vähän olemassa varsinaista tutkimustietoa toisin kuin esimer-
kiksi anglosaksisissa maissa. Tämä olisi yksi kysymys, joka ansait-
sisi enemmän tutkimuspanostusta. Joidenkin hajatietojen pohjalta voi
kuitenkin mielestäni arvioida, että tuomioistuinlaitoksen legitimiteetti
ei ole ehkä niin korkea kuin lakimiesten piirissä perinteisesti on
totuttu ajattelemaan. Väittäisin myös, että legitimiteetin kehityssuun-
ta on ollut pikemmin laskeva kuin nouseva.

Mielestäni merkittävä näkökohta on sekin, että kriittisyys oikeuslai-
tosta kohtaan näyttäisi kasvavan myös mentäessä alaspäin sosiaali-
sessa asteikossa, mistä voi myös tehdä eräitä johtopäätöksiä. Tietys-
ti on muistettava, että legitimiteetissä on aina kysymys siitä kuvas-
ta, joka ihmisille muodostuu ja jonka muotoutumiseen vaikuttaa kes-
keisesti mm. joukkotiedotusvälineiden uutisointi, johon olisi paljonkin
huomautettavaa. Tämä kuva vastaa paremmin tai huonommin todelli-
suutta.

Toiselta puolelta voi viitata siihen, että koulutustason noustua suuri
yleisö on kenties tänä päivänä pystyvämpi kuitenkin oikeansuuntai-
siin arvioihin yhteiskunnallisesta vallankäytöstä myös oikeuslaitoksen
osalta kuin joskus aikaisemmin.

Jos oikeuslaitoksen toimia nakertaa laskeva legitimimaatio niin miten
korjata tilanne. Se on tietysti hyvin vaikeaa. On helppo sanoa, että
pitää muuttaa ratkaisukäytäntöä niiltä osin, jotka joutuvat eniten
kritiikin kohteeksi. Mutta usein on kysymys yksittäisistä ratkaisuis-
ta ja tämä lääke ei pure.

Viime kädessä tullaan näihin vallanjakokysymyksiin ja siihen, että
ilman lainsäätäjän väliintuloa ei tällaisia ongelmia, joita Suomenkin
oikeuslaitokseen kansalaisnäkökulmasta katsoen sisältyy, pystytä
ratkaisemaan.

Tala: Suomen lainsäädännössä useat säännökset rajoittavat tuomiois-
tuinten arvostelemista mm. rikoslaissa ja oikeudenkäymiskaaressa.
Ne eivät nykyisen käsityksen mukaan kuitenkaan estä tuomioiden
asiallista arvostelemista. Nämä osaksi vanhentuneet säännökset tulisi
silti uudistaa. Epävakaissa oloissa tai kriisiaikana tällaisia säännök-
siä saatetaan käyttää arvostelun tukahduttamiseen. Tuomioistuimet
hoitavat yhtä julkisen vallankäytön osa-aluetta. Kansanvallan sään-
töjen mukaan kaikkea julkista vallankäyttöä täytyy saada arvostella.
TuomioistuimiIla on useissa ratkaisussa harkintavaltaa ja liikkumava-
raa eri vaihtoehtojen kesken. Tuomioiden arvostelu on välttämätöntä
senkin osoittamiseksi, millaisia arvoja ja intressejä tuomioistuin har-
kintavaltaa käyttäessään edistää ja suojaa, millaisia ei.

Oikeus arvostella tuomioita sivuaa muita tärkeitä tuomioistuimia kos-
kevia periaatteita. Eri periaatteiden kesken voi syntyä jännitteitä.
Tuomioistuimen riippumattomuus, siihen liittyvä immuniteetti ulko-
puoliseen vaikuttamiseen nähden ei sovi ongelmitta yhteen sen kans-
sa, että tuomioistuinten tulee olla avoimia arvostelulle. Vaatimus
lainkäytön vakaudesta ja yhdenmukaisuudesta ei tee esimerkiksi kor-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         17

keimmille oikeuksille helpoksi ratkaisulinjan muuttamista tietyssä
asiatyyppissä arvostelun johdosta. Tuomio ei lopeta tarkoitetulla ta-
valla arvovaltaisesti ja lopullisesti riitelyä eikä luo oikeus rauhaa,
jos päätöstä arvostellaan jälkeenpäin pitkään ja voimallisesti.

Lainsäätäjän ja hallituksen toimien arvostelu kohdistuu yleensä näi-
den ajamiin tavoitteisiin, ohjelmiin ja arvostuksiin ja tähtää toisen-
laiseen politiikkaan, viime kädessä päättäjien vaihtamiseen vaaleissa.
Tuomioistuinten arvostelun tavoite ei voi olla samanlainen. Suomalai-
nen tuomioistuin on paljolti kasvoton. Päätöksentehneitä ammatti-
tuomareita tai heidän arvostuksiaan ei tunneta yleisesti eikä tuoma-
reita valita määräajaksi vaaleilla.

Tuomioitten arvostelun ongelmia ei meillä ole mielestäni valaistu riit-
tävän moniulotteisesti. Oma käsitykseni on, että perustellun arvos-
telun tulisi johtaa yhteiskunnassa reaktioon. Ensisijassa on korjatta-
va epätyydyttäviä tuloksia synnyttävä lainkohta.

Tavanomaisia lakiuudistuksia saattavat lähivuosina kuitenkin vai-
keuttaa kansallisen lainsäätäjän toimivaltaan kohdistuvat rajoitukset,
jotka johtuvat erityisesti integraatiokehityksestä, sekä kotimaisetkin
määräenemmistövaatimukset. Senkin vuoksi pätevän arvostelun on
voitava johtaa myös tuomioistuinten käytännön korjaantumiseen.

Sitten toiseksi tästä tuomioistuinten toiminnan arvioinnista. Kolme
arviota nimenomaan riita-asioista. Ensimmäinen arvio: koti ja ulko-
mainen tieto osoittavat yhtäpitävästi, että tuomioistuimilla ei ole
määrälliseltä kannalta kovin tärkeää merkitystä kansalaisten oikeu-
songelmien ratkaisijana. Vain murto-osa kiistoista ja riidoista kana-
voituu tuomioistuimiin. Oikeudenkäyntimenettely ei ole useinkaan
hyvä menetelmä riitojen ratkaisemiselle. Siinä kärjistyy osapuolten
vastakkaisuus. Siinä yksinkertaistetaan todellisuutta. Ja ratkaisu on
monesti joko tai, kaikki tai ei mitään. Tuomioistuinten tärkein mer-
kitys onkin yleisesti vahvistaa se oikeusohje, jota kyseiseen tilan-
teeseen tai tosiseikastoon kuuluu soveltaa, ei kantaa huolta riita-
puolten tulevaisuudesta.

Toinen arvio: eri tuomioistuinten päätösten sisällöstä, niiden to-
teutumisesta päätöksenteon jälkeen käytännössä ja niiden yhteiskun-
nallisesta vaikutuksesta on Suomessa tällä erää aivan liian vähän
tutkimustietoa, joka antaisi pohjaa kunnolliselle arvioinnille.

Ja kolmas ja viimeinen arviointi. Tuomioistuinten, etenkin ylimpien
oikeuksien merkitys on meillä kasvanut ja kasvamassa yleisten oi-
keussääntöjen antajana. Integraatio näyttää vahvistavan tätä tuoma-
risoitumiskehitystä tuomalla mukaan myös ulkomaista tuomiovaltaa.
Kehityssuunta on huolestuttava paitsi parlamentaarisen lainsäätäjän
näkökulmasta, myös siksi, että tuomioistuimella ei ole mahdollisuuk-
sia koota päätöstään varten samanlaista laajaa tietopohjaa kuin asian-
mukaisessa lainvalmistelussa. Tuomioistuin ei voi kuulla eri tahojen
käsityksiä ja kritiikkiä ennen päätöksentekoa, eikä tuomioistuimella
ole keinoja seurata päätöksen vaikutuksia ja tehdä tarpeen vaatimia
korjauksia.

Aranko: Tässä on jo kuultu, että tuomioistuinten asema yhteiskun-
nassa on korostunut ja korostumassa. En sitten oikein tiedä, mitä
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        18

tästä meidän virastosta pitäisi ajatella. Meillä on itsellämme ainakin
semmoinen tunne, että olemme aivan tavattomalla tavalla joutuneet
puun ja kuoren väliin. Sen takia olemme erittäin kiitollisia siitä,
että olemme saaneet tällaisen tilaisuuden tulla purkamaan paineita
tämmöiselle joukolle. Se, että tämä paineiden purkaminen tapahtuu
viraston päällikön kautta tuo minulle mieleen sen vanhan sanonnan
tästä työväenluokan shampanjan juonnista. Mutta uskon, että minun
kollegani jakavat tämän tunnelman joka tapauksessa. Minun pöytäto-
verini tuossa ystävällisesti murehti sitä, että kaikki mitä ajattelin
sanoa, on ehkä jo tullut sanotuksi. Lohdutin häntä siinä sillä, että
en usko, että näin asianlaita on. En olisi osannut mitään sellaista
varmasti sanoa, mitä tähän mennessä on jo sanottu. Se mikä minua
surettaa pikemminkin on se, että kun te kuuntelette, mitä sanon,
niin te ajattelette, että joko se ei ole kuullut, mitä täällä on sanottu
tai sitten se on kuullut, mutta se ei ole ymmärtänyt. Pelkään, että
se analyysi on ihan oikea.

Mutta ehkä teistä kuitenkin voisi olla mielenkiintoista kuulla, minkä-
laisena nykyinen toimintaympäristö kokonaisuutena koetaan tällä mi-
nun edustamallani käytännön alalla. Kuvittelen, että sen takia minut
on tänne sieltä ruohonjuurien joukosta repäisty. En hetkeäkään ku-
vittele sitä, että kykeninisin kertomaan tälle kuulijakunnalle mitään
sellaisia yksittäisiä seikkoja, joita se ei jo ennestään hallitsisi
varmasti paremmin kuin minä.

Mutta joka tapauksessa totean aluksi viraston tehtävästä, että sehän
on perinteisesti ollut pankkien toiminnan laillisuuden valvontaa. Nyt
viraston asema on kuitenkin viime vuosien aikana muuttunut aivan
perusteellisesti. Sen odotetaan nyt valvovan kaikkea ammattimaista
rahoituksenvälitystä, rahaliikettä ja arvopaperikauppaa eli lyhyesti
sanottuna rahoitusmarkkinoita laidasta laitaan.

Laillisuusvalvonnan rinnalle on noussut tärkeänä tehtävänä riskien
hallinnan valvonta. Minulle on jotkut juristikollegani kyllä kertoneet,
että he eivät oikein ymmärrä, että mitä sillä tarkoitan, koska se
heidän silmissään kaikki näyttää samalta laillisuusvalvonnalta. Tote-
sin siihen sen, että jos on kysymys tämmöisestä painopiste-erosta,
että ennen vanhaan kärjistetysti sanottuna pankki saattoi mennä
vaikka konkurssiin viraston puolesta kunhan se teki sen vaan kaik-
kia muotoja noudattaen ja siitä avoimesti tiedottaen. Nyt pitäisin
tämmöistä tilannetta selvänä merkkinä siitä, että virasto on epäon-
nistunut tehtävässään. Tämä valvontafunktio on vielä kaiken lisäksi
kansainvälistynyt. Nyt valvonnan laadulle asetetut vaatimukset ovat
kasvaneet. Valvontaan liittyvien päätösten tekoon on lisäksi entistä
vähemmän aikaa. Tässä on sen kaiken pirullisuuden laki ilmeisesti
töissä. En tiedä mihin lakikirjaan se kuuluu, mutta näyttää hyvin
toimivan.
Se ainoa asia, joka on pysynyt muuttumattomana - ja Luojan kiitos
ainakin yksi sellainen on - on tämä yhteiskunnan rahoitusmarkkinoi-
den valvonnalle asettama päämäärä. Valvonnan eli vaarin pitojen tar-
koituksena on toimia edelleenkin yleisen velkaluottamuksen ja niiden
yksityisten henkilöiden eduksi, jotka pankkiin tallettavat rahojansa
tahi rupeavat muihin rahasitoumuksiin sen kanssa. Tämä oli lainaus
vuoden 1886 pankkilain perusteluista. Tämän luottamuksen ylläpitä-
minen edellyttää virastolta nopeita ja lakiin perustuvia, toisin sa-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         19

noen suhteellisen pitäviä ratkaisuja. Tästä sitten ne hankaluudet
alkavatkin. Osa näistä hankaluuksista on akuutteja, osa roolisia.
Akuutit ongelmat nykyaikana liittyvät lakien nopeaan vaihtumiseen
ilman, että tätä kiertonopeutta pystyttäisiin sanottavasti hillitsemään
esimerkiksi juuri normiston säätämistapaa tai sisältöä väljentämällä.
Tässä pitäisin hyvänä esimerkkinä juuri tätä talletuspankkilain 33
§:ää, joka määrittelee riskien hallinnan valvonnan. Mutta siinä on
tietysti se varjopuoli, että samalla toivon hartaasti, ettei sen pykä-
län johdosta jouduttaisi kääntymään korkeimman hallinto-oikeuden
puoleen, koska se kaikessa väljyydessään jättää sitten hyvin paljon
- varaa erilaisille mielipiteille.

Tärkein myönteinen muutos tämän ongelman ratkaisemiseksi on ollut
siirtyminen instituutiokohtaisuudesta toimintokohtaisuuteen lain-
säädännössä meidän osalta ainakin. Näin ollen uutta lakia ei tarvitse
säätää aina kun markkinat kehittävät uuden rahalaitostyypin, vaan
siihen voidaan soveltaa ammattimaista rahoituksenvälitystä säätelevää
normistoa. Virastolle tehtäviä antavien lakien lukumäärä on aikavä-
lillä 1988 - 1992 suurin piirtein kolminkertaistunut. Meillä on nyt
jo kolmas kierros menossa juuri ammattimaista luotonvälitystä koske-
vien lakien osalta.

Vuoden 1991 alussa astui voimaan laki talletuspankkien toiminnasta.
Vuotta myöhemmin, tämän vuoden alussa saatiin rahoitustoimintalaki.
Ja ensi vuoden alusta kumpikin yhdistynee laiksi luottolaitostoimin-
nasta. Ja taas kertaalleen kaiken pirullisuuden lain mukaan tässä ei
ole suinkaan kysymys siitä, että nämä säädökset siirrettäisiin pai-
kasta toiseen muuttumattomina. Kaikki muuttuvat vähäsen. Ja ettei
tämä olisi liian helppoa, niin niitten pykälien numerotkin tietysti
muuttuu. Tässä ei uskalla enää juuri ulkomuistista siteerata enää
yhtään mitään sen takia, ettei tiedä puhuuko nyt voimassa olevasta
laista vai siitä laista, joka oli voimassa juuri, vai siitä joka juuri
tulee voimaan. Tämä tuntuu tuottavan juristeillekin ongelmia. Sitten
tiedän jälkeenpäin, jos ruvetaan jotakin asiaa selvittelemään tältä
pohjalta, minkä lain aikana jotakin on tapahtunut. En edes uskalla
ajatella, mihinkä ollaan siinä joutumassa. Toivoa sopiikin, että tämä
akuutti vaihe on todella tilapäinen kertailmiö, joka johtuu toisaalta
rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta säännöstelystä ja toisaalta me-
neillään olevasta kansainvälistymisprosessista. Kun ne saadaan pois
päiväjärjestyksestä niin sitten toivottavasti palataan taas tähän van-
haan hyvään maailmaan tietyssä mielessä, jolloin laki kerran säädetty
oli useampia kymmeniä vuosia saman tien voimassa.

Kroonisia ongelmia näen lähinnä kaksi. Viraston ratkaisujen lainmu-
kaisuudelle ei saa riittävää tukea sen paremmin lakien perusteluista
kuin tuomioistuinten päätöksistäkään.

Toinen krooninen ongelma on syyttäjäviranomaisten ja tuomioistuin-
ten toisaalta ja rahoitusalan asiantuntijoiden toisaalta lähestymistapo-
jen liian suuri eroavuus, joka ilmenee mm. siten, että syyttäjävi-
ranomainen tai tuomioistuin vaatii näyttöä, joka käytännössä itse
asiassa on mahdotonta hankkia.

Maallikkona en yritä tarjota mitään selitystä sille, että lakipykälien
yksityiskohtaiset perustelut aivan liian usein vain toistavat itse py-
kälän tekstin hieman toisin sanoin. Se on kuitenkin varmaa, että
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        20

etsijä jää täysin vaille kaipaamaansa lisävalaistusta siihen, mitä lain-
säätäjä on tarkoittanut tai mihin hän on pyrkinyt. Helpommin ym-
märrettävää on tietysti se, että kukin taho pyrkii pysymään omalla
erikoisalallaan, toisin sanoen tuomioistuin ja syyttäjä juridiikassa
ja rahoitusasioiden tuntija pankki- ja markkinakäytännössä. Minkä
pitemmälle erikoistuminen yhteiskunnassa etenee sen kauemmaksi
spesialistitkin toisistaan loitontuvat ja sen vähemmän heistä näyttää
olevan toisilleen apua.
Pankkikoulutuksen saanut juristi saattaa helposti ymmärtää tuomiois-
tuimen sovittaman logiikan. Samalla hänen on kuitenkin todettava,
ettei se auta häntä laisinkaan lain asiasisällön tulkinnassa seuraavaa
tapausta silmällä pitänen. Ehkei niin ole tarkoituskaan. Ehkä on
kohtuutonta yhden alan asiantuntijan kuten viraston sysätä omia
hankaluuksiaan toisten niskaan. Ja tähän virasto tietysti aktiivisesti
pyrkiikin niin kauan kun se on viraston omassa hallinnassa. Ei se
tahallansa jätä asioita roikkumaan sen varaan, että sitten esimerkiksi
korkein hallinto-oikeus joutuu ne ratkaisemaan. Mutta tästä asiasta
päättäminen on vaan hyvin harvoin viraston omissa käsissä. Vai
olisiko niin, että järjestelmässä ehkä kuitenkin olisi jotain paranta-
misen varaa.

Kivivuori: Käytän tämän puheenvuoron yhteisymmärryksen periaat-
teiden vastustajana. Se on paikallansa varsinkin kun valtioneuvosto
antoi vuoden alussa selonteon eduskunnalle Euroopan yhteisön jäse-
nyydestä. Se selonteko oli jokseenkin vajavainen oikeuslaitoskehityk-
sen osalta. Kiinnitän huomiota siihen, mitä parhaillaan tapahtuu Eu-
roopan yhteisön alueella ja ajattelin tämän pienen näköalan esitellä
kahdella puheenvuorolla, toisen Saksan maalta ja toisen Englannista.
Saksalainen puheenvuoro on Hans H. Klein-nimisen henkilön teke-
mä. Hän ei ole ihan kuka tahansa henkilö, vaan hän on Saksan val-
tiosääntötuomioistuimen jäsen ja julkisoikeuden professori Göttingenin
yliopistosta. Hän käytti puheenvuoron Saksan valtiosäännön uudista-
misesta kolmisen viikkoa sitten Frankfurter Allgemeine-lehdessä,
toistan: Frankfurter Allgemeine -lehdessä, joka edustaa Saksan ta-
louselämää. Klein totesi heti alkuun, että Saksan oikeus kehitykselle
on ollut ominaista jatkuvasti korostuva tuomioistuinten rooli. Kun
tuomioistuinten rooli korostuu, määritellään uudelleen lainkäyttöelin-
ten ja kahden muun valtiovallan väliset suhteet. Hän viittasi eräisiin
puheenvuoroihin ja lausumiin, tavallaan suuriin periaatelausumiin
Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden eräs aikaisempi
presidentti on lausunut "perustuslaki on se, mitä tuomarit sanovat
sen olevan" ja toinen tunnettu korkeimman oikeuden jäsen Felix
Frankfurther puolestaan on sanonut, "että korkein oikeus on perus-
tuslaki". Klein näitten sitaattien jälkeen toteaa, että ei käy kieltä-
minen, että tuomioistuinten - etenkin valtionsääntötuomioistuimen -
valvontavalta on jännitteinen suhteessa demokratian periaatteeseen.

Saksassa on DDR:n lakkaamisen yhteydessä tullut esille valtiosään-
nön uudistamistarve. Siinä on kovasti keskusteltu, että missä määrin
DDR:n jättämä sosiaalisia, sivistyksellisiä, taloudellisia oikeuksia
koskevia pykäliä vaaditaan Saksan perustuslakiin, mutta sen jätän
sivuun. Klein torjuu sosiaaliset oikeudet, haluaisi että niitä ei teh-
täisi Saksan perustuslakiin lisää ja kiinnittää huomionsa sellaisiin
lievempiin pykälämuotoihin, jotka ilmaisevat valtion tavoitteita ja
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         21

näitä pykäliä hän arvioi seuraavasti.

Jos niitä säädetään, valtiosääntöisten valtioiden demokraattinen ele-
mentti ohentuu. Vaikka lainkäytöllä, siis oikeuslaitoksella onkin de-
mokraattinen legitimaatio, on se kuitenkin lainsäätäjään verrattuna
vain välillinen. Hallitukseenkin verraten tuomioistuimen lanka suve-
reeniin kansaan on tuntuvasti ohuempi, kun ajatellaan tuomarin
asiallista ja henkilökohtaista riippumattomuutta. Jos poliittinen pää-
töksentekoprosessi kuihtuu pelkäksi perustuslain toimeenpanoksi ja
lainsäädäntö ja hallitus toimittelevat valtiosääntötuomioistuimen osoit-
tamia tehtäviä, riisutaan enemmistöstä painivat yhteiskunnalliset oh-
jelmat legitimaatiostaan. Sitten tulee lause, jonka ajatuksia Suomessa
on puheenjohtaja, eli korkeimman oikeuden presidentti esittänyt vä-
hän toisella tavalla, mutta kuitenkin hyvin samantapaisesti. Klein
toteaa, että puolueet työntävät epämieluisat ja epäsuositut ratkaisut
oikeuslaitokselle tai Euroopan yhteisölle. Loppukaneetti Kleinin kir-
joituksessa on seuraava: "On suhtauduttava varoen valtion tavoit-
teita koskevien säännösten omaksumiseen. Jokainen normatiivinen
valtiotavoitesäännös vie kohti valtiosääntötuomioistuimellista jurisdik-
tio-valtiota ja heikentää perustuslaillisen valtion demokraattista
elementtiä oikeusvaltiota voimistamatta." Näin siis Saksan perustus-
lakituomioistuimen jäsen ja julkisoikeudellinen professori.

Sitten Englannista. Siellä on ollut tilanne se, että toiseksi korkein
tuomari, lordipäätuomari, Chief Justice on vaihtunut osittain sen
takia, että edellinen pitkäaikainen päätuomari puolusti oikeusmurhia,
joita oli tullut ilmi, mm. tätä Birminghamin kuutosten tapausta. To-
tesi, että siinä ei alkuperäinen tuomio ollut lainkaan virheellinen.
Nyt hänellä on seuraaja astumassa näinä päivinä virkaan, lordi Tay-
lor, siis toiseksi korkein tuomari Englannin oikeusjärjestelmässä.
Tätä muutosta esiteltiin viime torstaina ja Guardian-lehdessä eräs
kolumnisti kertoi, mitä tämä uusi päätuomari ajattelee ja toteaa, että
lordi Taylor haluaa tuomareiden varistavan yltään papillisuuden tun-
nuksen luopumalla peruukeista. Heidän olisi tultava ulos salaisista
temppeleistään ja oltava paremmin tavoitettavissa. Sitaatti: "Arvelen,
että oikeuslaitoksen pitää avautua kritiikille". Tämän Taylor sanoi
nimityspäivänään. Hän halusi ohjata kolumnistin mukaan tuomarit
todelliseen maailmaan. Hän haluaa tai ehdottaa, että pyhä lehmä,
oikeudellinen riippumattomuus, määritellään uudelleen, siis ei poiste-
ta vaan määritellään uudelleen.

Kritiikki oli tässä Taylorin ajattelussa hyvin keskeinen. Sitä pitää
harjoittaa ja sitä pitää sietää. Kolumnisti toteaa tuomarikunnasta,
että he ovat julkisia henkilöitä, toimivat julkisessa maailmassa eikä
heidän tule sulkea korviaan melskeeltä, joka aiheellisesti ympäröi
julkisia päätöksiä. Laajassa mielessä heidän ratkaisunsa ovat toisi-
naan - tämä on Taylorin ajattelua - yhtä poliittisia kuin keiden ta-
hansa muiden virkamiesten. Tämä tosiasia meidän on tunnustettava
kuuntelemalla kritiikin ääntä. Ja sitten vähän sarkastinen loppulau-
se: "Vakinaisen viran taatessa turvallisuuden kritiikin tuottama
tuska ei voine käydä sietämättömäksi."

Nämä näistä kahdesta kansainvälisestä rintamasta, mitä tällä hetkellä
keskustellaan ja minkälaisia kehityskulkuja näyttää olevan ajankoh-
taisena muualla ja keskellä Eurooppaa.
________________________________________________________
EI JULKINEN OIK.01/EJ/04.06.92

                                                                                                                                        22

Sitten muutama sana suomalaisista valtatrendeistä. Tuomarivallan
kasvu on tässä jo tullut todettuakin, mutta se on hyvinkin laaja-
alaista. Sen merkitys oli Kleinin puheenvuorossa esiteltynä, todettu-
na mitä se voi merkitä, jos se kasvaa laajasti. Minusta on tärkeää
huomata, että meillä on juuri tällä hetkellä ajankohtainen tuomari-
sointia olennaisesti lisäävä muutos eli perusoikeusuudistus. Tämä on
kansallisen tason ratkaisu, joka merkitsee tuomarivallan lisääntymis-
tä. Perustuslakiin ei koskaan voida ottaa kovin tarkkoja pykäliä ja
niiden tulkinta merkitsee tietenkin, kun samanaikaisesti lisätään nii-
den suoraa sovellettavuutta tuomioistuimissa, tuomarivallan lisäänty-
mistä. Minusta on tavallaan vakavaa, että perusoikeusuudistusta
ajetaan niin paljossa salaa ja salakähmäisesti, myös tässä uudessa
mietinnössä.
Yleisluontoisin epämääräinen piirre on, että julkisuudessa halutaan
esitellä, että tulee vain oikeuksia, perusoikeusuudistus luo uutta
turvallisuutta ja antaa oikeuksia eikä kukaan tavallaan kärsi mis-
tään. Se on samanlainen kuin 3 - 4 vuotta sitten talouselämässä,
kun luultiin, että voidaan papereita pyörittämällä rikastua, että ku-
kaan ei maksa mitään, kaikki vain voittavat. Jos ajatellaan tätä rat-
kaisun sisältöä ja merkitystä, niin voi ehkä niinkin kärjistää, että
kun Suomen ihmisoikeusolot kaiken järjen mukaan ovat olleet pitkään
kohtuullisen kunnollisia, hirvittäviä ihmisoikeuksien loukkauksia
kansallisten rajojen sisäpuolella ei ole ollut, niin jos nyt tapahtuu
se, että havaitsematta, tiedostamatta loukataan yhtä perustavaa oi-
keutta eli demokratiaoikeutta, ihmisten oikeutta määrätä yhteisistä
asioista, niin suomalainen perusoikeusuudistus tuottaa lopputulokse-
na sen, että vallankäytössä on menetetty yksi ihmisoikeus eikä mis-
sään muualla saavutettu suuria arvoja. Mitä arvoja saavutetaan, ne-
hän jäävät oikeastaan aika epämääräisiksi uudessa mietinnössä.
Tulos tästä tuomarisointikehityksestä on kahdessa suhteessa paha
asia. Ensinnäkin politisoidaan kaksi instituuttia, jotka perinteisesti
on pyritty pitämään poliittisen instituution sfäärin ulkopuolella, en-
sinnäkin oikeuslaitokset. Hauska havaintoesimerkki siitä on parin
kuukauden takainen Helsingin Sanomain iso haastattelu Tauno Mato-
mäeltä, jossa hän totesi, että Euroopan yhteisö merkitsee tuomari-
vallan kasvua, ja meidän on mentävä jäseneksi, jotta pääsisimme täs-
tä vallasta osallisiksi. Eli sinne on siirretty tuomareille valtaa,
mutta ratkaisu ei ole se, että yritettäisiin demokratisoida, vaan se,
että yritetään mennä mukaan, jotta saisimme omia tuomareita käyttä-
mään sitä valtaa.
Toinen politisoituva instituutti on tiede. Tieteen objektiivisuushan
on ollut ihanne ikiajat. Tässä tapauksessa tapahtuu niin, että juuri
tällä ihmisoikeus- ja perusoikeusrintamalla tieteenharjoitus on muut-
tumassa asianajoksi, jossa tieteen nimissä jätetään osa kertomatta ja
sanotaan vain myönteisiä puolia ihmisoikeuksista. Se on hyvin vaa-
rallista, ja se on huonoa tiedettä yksinkertaisesti.

Sama ilmiöhän on juuri kansainvälistyminen integraation kautta.
EY:n tuomarivalta on tuttu asia kaikille, samoin pari vuotta tapahtu-
nut ihmisoikeusratkaisu. Sehän merkitsee tuomarivaltaa voimakkaasti
lisää.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Ensimmäinen johtopäätös on, että kan-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        23

sainvälinen kehitys, siis Suomen suhde kansainväliseen yhteisöön ja
perusoikeuskehityksen todellinen luonne on saatava haltuun ja ym-
märrettävä. Siinä on paljon hyvää, jota ei pidä millään lailla pysäyt-
tää eikä muuttaa, mutta silloin pitää nähdä, mitä huonoa tulee ja
ehkä voidaan jollain tavalla estää se huono, mikä tässä nyt on ta-
vallaan salaa ja piilossa kulkemassa eteenpäin.

Toinen johtopäätös minusta on se, että tuomioistuinten perinteinen
arvokas tehtävä, joka on täysin välttämätön, tämä riippumattoman
tuomarin rooli sovelluttaa lakia yksittäistapaukseen, sekin vaatii ar-
viointia. Minusta sellainen arviointi olisi ihan paikallaan tehdä voi-
min, jotka mielellään ovat erilaisia pieniä arvioryhmiä, eri näkökul-
mista ja ulkopuolisia niin, ettei ole yhtäkään tuomioistuinlaitoksen
jäsentä niitä esittämässä.

Arkisella tasolla voi todeta, että viikko pari sitten sain Saksan oi-
keusministeriöstä useampiakin julkaisuja, joissa oli tutkittu heidän
oikeuslaitoksensa, nimenomaan hallintotuomioistuinten toimintaa. Jän-
nittävää kyllä, molemmat teokset hallintotuomioistuimista oli teetetty
ulkopuolisilla. Toinen oli taloudellisen tutkimuslaitoksen tekemä ja
toinen eräänlaisen konsulttiyrityksen tekemä. Minusta pitää arvioida
tuomioistuinten toimintaa ja yrittää kehittää sitä entistä laatuisam-
maksi. Minulla on koko lailla hyvä käsitys niistä henkilövoimavarois-
ta, joita meillä on, mutta toisaalta taas melko kriittinen käsitys sii-
tä, minkälaisia ratkaisuja tehdään alkaen hyvin monista alkeellisista
johdonmukaisuus- ja perusteluteknillisistä kysymyksistä eteenpäin.

Tuori: Yritän olla hieman lyhyempi. Mietin, että hajoaako keskustelu
heti alkuunsa, kun olin pyytänyt puheenvuoroa jo ennen edellistä
puheenvuoroa. Mielelläni jakaisin nämä kysymykset, joista on kes-
kusteltu, kolmeen ryhmään. Ensinnäkin kysymykseen siitä, onko
tuomioistuinen yhteiskunnallinen valta lisääntynyt ja mistä tämä joh-
tuu. Toiseksi siihen, miten tätä mahdollista lisääntynyttä yhteiskun-
nallista valtaa tulisi kontrolloida. Kolmanneksi siihen, onko tämä
tuomioistuinten mahdollisesti lisääntynyt yhteiskunnallinen valta hy-
vä vai paha asia.

Näistä kahdesta ensimmäisestä kysymyksestä on alustuksissa paljon-
kin esitetty näkökohtia. Moniin niistä voin yhtyä. Tuomioistuinten
yhteiskunnallinen valta on lisääntynyt. Sen syyt ovat lainsäädännön
väljentyminen, tavoitteellistuminen, kansainvälistymiskehitys. Sekä
taloudellisen yhdentymisen että ihmisoikeuksien puolella nämä ovat
selviä taustatekijöitä. Samoin eräitä niitä kontrollikeinoja, joilla
tätä lisääntynyttä valtaa tulisi kontrolloida tuli esille minusta hyvin-
kin tiivistetysti esim. Scheininin puheenvuorossa. Lainsäädäntö,
rekrytointi, koulutus, julkinen keskustelu ja kritiikki.
Sitten kolmas kysymys eli kysymys siitä, onko tämä tuomioistuinten
lisääntynyt yhteiskunnallinen valta hyvä vai paha asia. Siihen itse
asiassa perusteellisemmin puututtiin vasta Kivivuoren puheenvuoros-
sa, jossa tuomioistuinvalta, tuomarivalta nähtiin peräti jonkinlaisena
mörkönä. Itse haluaisin esittää sellaisen ehkä hieman provokatiivisen
kysymyksen, jonka melkein 25 vuotta sitten olisin esittänyt, jos jat-
kan tätä Rosaksen confessiones-sarjaa. Saattaa ehkä olla niin, että
tuomioistuinlaitos kykenee periaatteessa ainakin tietyissä olosuhteissa
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        24

sellaiseen argumentaatioon, johon kansanedustuslaitos ei lyhytjäntei-
sessä poliittisessa päätöksenteossa kykene ja että tämä argumen-
taatio, päätöksenteko, johon tuomioistuin periaatteessa kykenee,
saattaa olla täysin legitiimi ja terveellinen vastapaino kansanedustus-
laitoksen päätöksenteolle. Jopa niin, että tässä ei ole kysymys suin-
kaan mistään demokratian vähentymisestä. Muistaakseni Rosaksen
puheenvuorossa tuli esille eräitä sellaisia seikkoja, mitä tässä yh-
teydessä tarkoitan: yksilön oikeudet, joiden vaalimisen Rosas näki
tuomioistuinlaitoksen tärkeäksi tehtäväksi.

Toiseksi yleiset oikeusperiaatteet, jotka ikään kuin edustavat oi-
keuden yhteyttä yleiseen yhteiskuntamoraaliin, jatkuvasti elävään ja
kehittyvään yhteiskuntamoraaliin, ja jotka ovat sellaisia näkökohtia,
jotka ehkä kansanedustuslaitoksen päivänpoliittisesta lainsäädäntö-
työssä jäävät sivummalle. Jos näiden tehtävien antaminen tai näke-
minen tuomioistuinlaitoksen legitiimeiksi tehtäviksi jollain tavalla
merkitsee sitä, että kansanedustuslaitoksen valta ikään kuin supis-
tuu, minun nähdäkseni se ei välttämättä merkitse sitä, että samalla
demokratia jollain tavalla väjäämättä supistuisi ja vähenisi. Tämä
edellyttää kuitenkin sitä, että tuomioistuinlaitos ja tuomioistuinlaitok-
sen päätöksenteko ja argumentaatio todella säilyttää yhteytensä elä-
vään yhteiskunnalliseen kansalaisyhteiskunnassa käytävään keskus-
teluun. Sanoisin, että myöskin eduskunnan kautta toteutuvan kan-
sanvallan tavallaan mittari ja edellytys on se, missä määrin siellä
käytävä keskustelu on yhteydessä julkisuudessa käytävään keskus-
teluun kansalaisyhteiskunnan merkityksestä ja mielipiteenmuodostuk-
seen jne.

Demokratiakysymystä ei pitäisi nähdä yksioikoisena asetelmana kan-
sanedustuslaitos kontra tuomioistuinlaitos, vaan demokratia tulisi
tässä yhteydessä ymmärtää vähän laajemmin ja nähdä, että sen ydin
on itse asiassa ehkä jossain muualla kuin virallisissa valtion insti-
tuutioissa.

Uotila: Tuori sanoi aika paljon siitä mitä minun piti sanoa. Kun Ki-
vivuori julisti huonoksi sellaisen tieteen, joka lähtee yksilön oikeuk-
sista, ihmisoikeuksista, niin aivan yhtä hyvin voisi yksipuoliseksi
sanoa sellaisenkin tieteen, joka lähtee tarkasti demokratian käsitteis-
tä, sillä jos vain sitä kehitetään, niin saattaa tulla verenmaku suu-
hun ennen pitkään. Se voi johtaa erilaisiin tuloksiin.

Olisin sillä kannalla, että tuomioistuimen tehtävänä on nimenomaan
yksilön oikeuksien turvaaminen. Se on tullut korostetusti esiin viime
aikoina, kun on liitytty Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksiin
ja yleensä ihmisoikeuskysymyksissä. Allan Rosas heitti kysymyk-
sen, onko valtiosääntötuomioistuimesta nyt ryhdyttävä keskustele-
maan. Siihen saattaa tulla perustetta sen takia, että olemme nyt luo-
vuttamassa tuomiovaltaa monessa asiassa ylikansallisille tuomioistui-
mille. Kun siellä asioita käsitellään, niin saattaa suomalaisen tuomio-
istuimen mahdollisuudet valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutumista olla aika rajoitetut. Siitähän on Scheininin hyvä väitös-
kirja olemassa.

Perusoikeuskomitean mietinnöstä toteaisin vähän kriittisessä sävyssä,
että kun sen tehtäväksi annettiin järjestää perusoikeuksien välitöntä
soveltamista tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisissa , niin tutus-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        25

tuminen tuohon mietintöön osoittaa, että komitea oikeastaan on luis-
tanut tuosta tehtävästä. Se kyllä kirjoittaa aika hyvän kuvauksen
siitä, mitä tuomioistuimet ovat tehneet tähän asti, mutta sitten var-
muudeksi sanotaan, että tämä ei ole mikään ehdotus, komitea ei tee
mitään ehdotusta, mikä toimeksiantoon olisi kuulunut. Tämä perusoi-
keuksista.

Toinen kysymys on tuomioiden legitimiteetista. Kansalaisen saattaa
olla vaikea erottaa toisistaan tuomion legimiteetti ja lain legimiteetti.
Tuomarihan on sidottu lain asettamaan kehykseen ja monasti voi olla
kysymys siitä, että laki ei ole niin onnistunut. Se voi olla suoras-
taan epäoikeudenmukainen. Tuomarin tehtävä ei ehkä ole arvioida tai
arvostella lakia, mutta yliopistoihmisenä sanon, että tutkijan tehtä-
vänä saattaa hyvinkin olla lainsäädännön kriittinen arviointi. Se ei
ole suinkaan samaa kuin politiikka sinänsä eikä sen tarvitse tähdätä
hallituksen vaihtamiseen tai muuhun sellaiseen. Esittäisin hyvänä
esimerkkinä kolleegani professori Kirsti Rissasen, joka ystävällises-
ti, mutta vakuuttavasti on monasti kritisoinut kilpailulakeja, pörssi-
lakeja, pankkilakeja jne, jotka eivät kaikilta osin ole täyttäneet sitä
tehtävää, mikä niille kuuluisi.

Kun tämä on vakava tilaisuus, niin haluaisin kertoa esimerkin siitä,
että tuomarikin on ihminen. Kun Vaasan hovioikeudessa joulun alla
kerran oli istunto, niin hoivoikeudenneuvos nousi pöydästä ja astui
ikkunan luokse ja katseli hienoa maisemaa, joka sieltäkin avautui
niinkuin täältä ja hän sanoi, että "Snart är det jul och sedan kom-
mer tant Berta och moster och syster Elisa, satans käringar".

Tasavallan Presidentti: Ehkä yhdestä muusta näkökulmasta voisi joi-
takin mietteitä esittää lainsäädäntöön ja oikeuslaitokseen. Minusta
ensiksikin oppi vallanjaosta on ollut niitä välttämättömiä, oppi kehi-
tettynä ja oppi sovellettuna sille, että sivistynyttä yhteiskuntaelämää
on voitu kehittää niin kuin on kehitetty. Neuvostoliitossahan omak-
suttiin sellainen käsitys, että vallanjako on tarpeen vain luokkayh-
teiskunnassa ja ettei luokattomassa yhteiskunnassa sitä tarvita. Ko-
ko valta kuuluu proletariaatille ja sitä valtaa käyttää kommunistinen
puolue. Se ideologia Vyshinskin nimissä varsinaisesti kehitettiin.

Uskon, että tämä käsitys siitä, että valtaa ei tarvitse jakaa tai ei
pidä jakaa, jolloin sitä ei voida myöskään kontrolloida, oli yksi niitä
tekijöitä, jotka johtivat hyvin huonoon yhteiskunnalliseen, taloudel-
liseen ja muuhun kehitykseen Neuvostoliitossa.

Kaikki systeemit ovat puutteellisia. Suhtaudun lainsäädäntöön usein
hyvin suurella epäluulolla. Pidän huonona asiana, että pykälätehtailu
geometrisessa skaalassa nousee, mutta ilmeisesti on niin, että minä-
kään en sille mitään mahda. Toisaalta on sillä tavalla, että on huo-
noa, että säädetään yleisiä lakeja, jotka jättävät tuomioistuimille
oikeuden ja velvoitteen niiden soveltamiseen. Toisaalta on mahdoton-
ta, että lakiin etukäteen kuviteltaisiin kaikki ne tulevat tilanteet,
joitten varalta ohjeita pitää antaa.

Valtioneuvostosta ja Suomen Pankista on hyvin vähän säädetty ja
esim. pankkitarkatusvirastostakin oli aikaisemmin verrattaen vähän
säädetty ja mitä enemmän on säädetty sitä vaikeammaksi tilanne on
tullut. 1970-luvulla esitin, että hallitus, Suomen valtio esiintyisi
säännöllisesti kansainvälisillä lainamarkkinoilla ja laskisi liikkeelle ________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        26

obligaatioita. Silloin valtiovarainministeriön hallitussihteeri katsoi,
että se on kassa-asetuksen vastaista. Sanoin hänelle, että sinä ju-
kulauta nukutkin se kassa-asetus pään alla. Kassa-asetuksen mu-
kaan valtio ei voisi ottaa velkaa, jos sillä ei ole rahantarvetta. Se-
hän tarkoittaa, että valtio ei voi harjoittaa minkäänlaista suhdanteita
säätelevää finanssipolitiikkaa. Sanoin, että tehdäänkö sillä tavalla
tämän yhden kerran, että Suomen Pankki ottaa tämän ja vastaa kai-
kista kustannuksista, vain tämän yhden kerran osoitukseksi siitä,
että millä tavalla valtion asioita pitää voida hoitaa ilman, että tar-
peettomat säädökset ovat järkevän toiminnan esteenä.
Koko tämän tilaisuuden lähtökohtana olivat vähän ne ratkaisut, jotka
ovat ensiksi lähteneet liikkeelle Tampereen raastuvanoikeudesta ja
vähän muutakin taloudelliseen lainsäädännön ja talouden alaan kuulu-
vaa asiaa. En ole lukenut korkeimman oikeuden päätöstä tässä asias-
sa ensiksikin sen takia, että se tuli sen jälkeen, kun tästä tilai-
suudesta oli puhetta. Ajattelin, että on vapaampi keskustella raastu-
vanoikeuden kannanotoista kuin korkeimman oikeuden. Tämäkin
osoituksena minun rajoituksistani, mihin keskusteluihin voin osallis-
tua, mitä voin lausua edes näin pienessä piirissä. Julkisuudessa on
kerta kaikkiaan mahdotonta, että voisin johonkin vapaaseen keskus-
teluun näistä kysymyksistä osallistua.

Tuomioistuimet ovat ottaneet kantaa tähän asiaan lähtien yleisistä
sopimusoikeudellisista esityksistä ja tulkinnoista. Toinen lähtökohta
voisi olla kysyä, mikä on lainsäätäjän tarkoitus ollut, kun pankkila-
keja säädettiin. Niistä voisi tehdä semmoisen johtopäätöksen, joka on
tosin perusteeton, koska lainsäätäjä ei koskaan tämmöistä ole sano-
nut, että pankkien tulee olla erityisen luotettavia laitoksia yhteis-
kunnassa. Sen takia on verolainsäädännöllä mm. edesautettu sitä,
että pankkijärjestelmästä on tullut koko taloudellisen järjestelmän
verenkierto niin, että pankkisäästäminen on ollut verotuksellisesti
huomattavasti suositumpaa muuhun säästämiseen nähden.

Kun elinkeinoverolainsäädäntö säädettiin, olin silloin esittelevänä
ministerinä omaksunut sen Valven ja Lassilan doktriinin, jonka mu-
kaan pitäisi pyrkiä kaikessa verotuksessa neutraalisuuden periaatet-
ta noudattamaan. Silloin laskettiin, että ennen sitä lakia pankkitalle-
tukset olivat 2,4 kertaa edullisempia verotuksellisesti kuin muut si-
joitukset ja sen veron säätämisen jälkeen 1,7. Siitä voisi lukea lain-
säätäjän ns. tarkoitusta eli yhteiskunta osoittaa erityistä luottamusta
pankkijärjestelmään; siihen että siellä on erityisen valveutunutta ja
vastuuntuntoista väkeä. On ilmeisesti kuitenkin sillä tavalla, että
meidän pankkilainsäädäntömme on tehty, ei kuluttajansuoja-lähtökoh-
dista lähtien, vaan on pyritty estämään sitä, että pankinjohtajat
eivät kevytmielisesti saattaisi johtamaansa laitosta mahdottomiin tilan-
teisiin, koska siinä tulisi yhteiskunnallisesti suuria pulmia.

Kun 1920-luvulla oli pankkeja kovasti ja ne pula-aikana joko su-
lautuivat tai menivät nurin, niin tehtiin eräälaista holhouslainsäädän-
töä. 1960-luvun lopussa todettiin, että tämmöistä ei tarvita. Pankit
voivat saada suurempia vapauksia, kun yleinen valistustaso on
noussut eikä enää tarvitse niin suurta opastusta antaa kuin aikai-
semmin. Viimeksi kun pääomaliikkeitä vapautettiin, oli se ajatus,
että on hyvin vastuunalaista väkeä tärkeitä tehtäviä hoitamassa.
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         27

Mitä vielä tulee lainsäädäntöön, niin lainsäädännönkin tarkoituksena
on ollut selvästikin, että pankkitoiminnan pitää pysyä niissä puit-
teissa ja elää niiden periaatteiden mukaan, joita se on historiallisesti
toteuttanut. Pankkitoiminta lähti liikkeelle siitä, että piti saada
talletetuksi liikeneviä varoja. Vähitellen pankkitoiminta alkoi nousta
korkeammalle tasolle sillä tavalla, että pankkijärjestelmä muutti ly-
hyttä rahaa pitkäksi rahaksi, muutti kuumaa rahaa vähän viileäm-
mäksi rahaksi. Mutta kaiken aikaa kuitenkin ajatus oli se, että vas-
tuitten, velkojen ja saatavien, piti olla jossain keskinäisessä suh-
teessa, lyhyttä rahaa ei saanut liian pitkäksi venyttää toisella puo-
lella.

Ymmärrän niin - vaikka tietoni ovat voineet rapistua viimeisen 13
vuoden aikana, kun en ole näitä asioita käytännössä hoitanut - että
periaatteena oli se, että pankit saivat antaa vain kahdenlaista luot-
toa: Määräaikaista - joka on lyhyttä - ja irtisanottavissa olevaa. Jos
antolainauspuolella ehdot muuttuvat, niin ottolainauspuolella myös.
Oikeuslaitos on nyt ottanut sen kannan, että se ei ole tärkeää, mikä
on paperiin pantu, jonne nimet on pantu alle, niinkuin minä luulin
ja pankkitarkastusvirasto luuli ja valvovat viranomaiset ovat luul-
leet, että se on tärkeää, vaan tärkeäksi on tullut se, että mitä on
puhuttu silloin, kun rahaa on myyty, mitä on mainoksissa sanottu.
Tällöin olisi tietysti pitänyt kysyä, ovatko kukaties pankinjohtajat
menetelleet laittomasti silloin, kun ovat julkisesti kertoneet semmoisia
etuja lainanannossa olevan, joita niillä pankkilainsäädännön tarkoi-
tuksen mukaan ei olisi ollut oikeuttakaan antaa. Niiden olisi pitänyt
olla valmistautuneena siihen, että jos ottolainauspuolella tapahtuu
ratkaisevia muutoksia talletusten pysyvyyden suhteen tai kustannus-
ten suhteen, niin vastaavat muutokset olisi mahdollista tehdä anto-
lainauspuolella. Tässäkin keskustelussa on tällaisia ajatuksia paljon,
että kysymys on yksilön oikeuksista ja kuvitellaan, että jos vastak-
kain on yksilö ja instituutio, niin se ilman muuta on yksilö, joka on
heikko osapuoli.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, kun täytyy veronmaksajien rynnätä mu-
kaan, että voidaan kysyä, ollaanko tässä oltu luotonottajan intressi-
en ymmärtäjiä. Tallettajan on katsottu joko edustavan passiivista
omistajaa, varakasta, mitä he yleensä eivät ole kaiken kokemuksen
ja tilastotiedon mukaan. Yleensä mitä korkeammista tuloluokista on
kysymys, sitä yleisempää on velan teko. Vastaavasti talletuksia on
yleensä niillä, jotka eivät ole yhteiskunnassa aktiivisia, jotka eivät
raha-asioita oikein ymmärrä. Viime kädessä valtio tulee mukaan ke-
räämään rahat ja sitten taas jatketaan.

Tämä tarkastusaspekti on tässä hyvin tärkeä ja tuomioistuimet joutu-
vat ottamaan kantaa kysymyksiin, joita niiden eteen tuodaan. Nor-
jassa on nyt se tilanne, että heillä ovat kaikki pankit valtion hallus-
sa, paitsi jotkut maakuntapankit ovat vielä yksityisiä. Hallinnollisen
toimin on tehty niin suuria poliittisia ratkaisuja, että pankkilaitos
tuli valtion hallintaan Norjassa lähtien vakavaraisuussääntöjen ja
muitten pykälien tulkinnasta. Kummasti nämä kysymykset ovat kan-
sainvälisiä niin kuin naisten hameen pituus ja ylioppilasradikalismi,
jalkapallohuliganismi. Voisi melkein kysyä, että onko sellaista maata
jossa tätä ilmiötä ei olisi, viimeksi Japanissa. Pankinjohtajat vahvis-
tavat toisiansa uskossa, että kasvu jatkuu loputtomiin, kiinteistöar-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         28

vot nousevat loputtomiin ja että aina on jotakin, josta voidaan loh-
kaista ja leventää omaa elämää.

Minulla ei ole sanottavaa luottamusta siihen, että lisäpykälillä asioita
parannetaan, vaan minun kokemukseni viittaa siihen, että paremmin
tullaan toimeen, kun pykäliä on vähemmän. Jos kerran ihmisiä vas-
tuunalaisiin tehtäviin valitaan, niin uskotaan, että ne kaikissa oleel-
lisessa ovat rehellisiä ihmisiä, niin kuin minun käsitykseni mukaan
ovat. He voivat tehdä oikeita ratkaisuja, mutta voivat tehdä vääriä
ratkaisuja. Usein tämä pykälähomma, juristien lukumäärän kasvu,
kontrolloivien virkamiesten vallan kasvu johtaa luottamaan siihen,
että asiat ovat hallussa ja hoidossa kun on monta valvovaa vi-
ranomaista ja että tavallinen kansalainenkin voi sitten luottaa siihen,
että hyvin käy.

Oli puhetta myös siitä, että tuomarien riippumattomuus korostuu
sillä, että tuomarit voivat olla eri mieltä. Olin säästöpankkien tilin-
tarkastajana 1950-60 -luvun vaihteessa ja tuli esille sellainen tapaus,
että yksi säästöpankki oli antanut pankkitakauksen, joka silloisen
lain mukaan oli kielletty. Se juttu kulki kaikissa oikeusasteissa ja
sitten korkein oikeus äänesti ja äänin 5 - 4 päätti, että se ei ole
pankkia sitova. Tyrmistyin, että tämähän on väärin tämä ratkaisu,
mutta paikalla oleva juristi sanoi, että tieteisopissa lähdetään siitä,
että jokaisen kansalaisen pitää tuntea kaikki lait. Sanoin, että ol-
koon vaikka silläkin tavalla, mutta jos hovioikeus on sitä mieltä,
että se on pankkia sitova ja korkeimman oikeuden vähemmistö oli
sitä mieltä, että se on pankkia sitova, niin minkä ohjeitten mukaan
sitten tavallinen kansalainen orientoituu, kun hän ottaa vastaan ins-
tituution antamaa paperia. Minusta sen pitää olla sitova. Teimme
sitten kompromissia niin kuin pitää tehdä, lähdettiin siitä, että asi-
anomaisella pitäisi olla hyviä edellytyksiä ajaa kannetta. Mutta kuin-
ka moni tavallinen kansalainen lähtee ajamaan kannet ta omalla kus-
tannuksellaan ja oma-aloitteisesti. Monet tyytyvät, kun näin on, niin
näin pitää olla.

Olen kuunnellut levottomuudella ajatuksia, että oikeuslaitoskin niin
kuin julkinen sana kilpailee kansan valitsemien edustajien kanssa.
Teille tiedoksi, kun tuomareita nimitän tai niille virkavapautta an-
nan, teen toisin kuin muiden virkamiesten kohdalla, jolloin aina kat-
son, että joka virkamies saa oman nuijankopautuksen kohdalleen,
niin että kun oikeusministeri esittelee, hyväksyn koko listan kerral-
la. Haluan tällä korostaa sitä, että minulla ei ole mitään osuutta tä-
hän, koska oikeuslaitos itse valitsee, täydentää itseään. Sitä en si-
nänsä valita, mutta oikeuslaitos myös vaatii omaa osuuttaan yhteis-
kunnallisesta vallasta ja toteuttaa sitä hyvin tehokkaasti ja kasva-
valla teholla.

Heinonen: Saanen palata keskusteluun tästä korkopäätöksestä. Toki
ne korkeimman oikeuden perustelutkin olisivat tällä hetkellä arvos-
teltavissa. Täällä on todettu, että arvostelu on paikallaan. Päätök-
sessä ei ole kysymys oikeastaan siitä, että korkein oikeus toteutti
kuluttajansuojaa, vaan se oli meidän näkökulmastamme normaali rat-
kaisu, jossa oli kysymys standardisopimuksen vakioehtojen tulkin-
nasta. Kysymys oli siitä, että ehto tältä osin oli epäselvä. Ratkai-
simme asian oikeastaan normaalinen ratkaisuperusteiden mukaan.
Toinen kysymys on se, olisiko meidän tässä tapauksessa pitänyt
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         29

antaa enemmän merkitystä esim. juuri pankkijärjestelmälle, pankkila-
kien tarkoitukselle ja tällaisille näkökohdille. Vastaavasti voitaisiin
kysyä tasa-arvopäätösten osalta, jotka meidän käytännössämme
myöskin olivat normaaleja laintulkintakysymyksiä ja joista meitä on
paljon moitittu. Olisiko niidenkin yhteydessä pitänyt antaa tavallista
enemmän merkitystä tasa-arvolain tarkoitukselle ja sillä perusteella
päätyä toisenlaisiin lopputuloksiin.

Minusta tuntuu, kun ajattelee näitäkin tapauksia, että korkeimman
oikeuden toiminta on sittenkin varmemmalla pohjalla, jos ratkaisemme
yhteiskuntapoliittisesti hyvin kiistanalaisia kysymyksiä normaalipuit-
teissa. Ne ovat meillä normaalijuttuja. Annamme merkitystä niille
tulkintaperusteille ja ratkaisuperusteille, joille yleensäkin annamme
merkitystä. Saattaisi olla astumista hiukan tuntemattomaan ja hiukan
eduskunnan varpaille, jos joidenkin lakien yhteydessä antaisimme
tavallista enemmän merkitystä lain tarkoitukselle ja karsinoisimme
lakeja eri kasteihin sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat.

Varmasti tällainen lähtökohta, jos tämä on yleinen korkeimmassa oi-
keudessa, en ole ihan varma siitäkään, antaa meidän toiminnallemme
varmemman pohjan. Vaikka se aiheuttaa tällaista kritiikkiä, niin siitä
huolimatta yhteiskuntakehityksen kannalta minusta tämä on oikea
linja. Jos niissä ratkaisuissa on jotain arvostelemisen varaa, niin
kuin niissä ilmeisesti on, niin täytyy sitten reagoida muulla tavalla.
Tässä korkojutussa ainoa tai hyvin helppo reagointitapa on - ja pan-
kit varmasti tekevätkin sen, että selvennetään vakioehtoa tältä osin.
Tasa-arvopäätöksien kohdalla ilmeisesti reagointi, jota tarvitaan on
se, että tasa-arvolakia muutetaan.

Tasavallan Presidentti: Meillä on perheessä periaatteellinen ristiriita
ollut tässä. Olen sitä mieltä, että semmoinen laki kuin tasa-arvolaki
on ihan väärä, jossa ei nimenomaan sanota, kuka perään katsoo.
Mutta vaimo sanoi, että laki olemassaolollansa vaikuttaa jo. Minun
täytyy myöntää, että näin on ilmeisesti asian laita.
Mutta pitäisi vielä sen mahdollisuuden olla olemassa, että jos oikeus-
laitos toteaa, että nyt ei vanhat normit oikein päde, niin se esittää,
että muutetaan lainsäädäntöä.

Heinonen: Kyllä semmoinen on mahdollista. Toistaiseksi on oltu hy-
vin pidättyväisiä, mutta nyt näyttää olevan syntymässä semmoinen
tilanne erään asian yhteydessä, joka liittyy juuri tähän tasa-arvola-
kiin. Siinä näyttää siltä, että korkein hallinto-oikeus ja korkein oi-
keus saman säännöksen tulkinnassa ovat päätymässä eri linjoille.
Tämä on täysin kestämätön tilanne oikeuslaitoksen kannalta. Tämä
voidaan ratkaista vain sillä tavalla, että - jos tämä tilanne toteutuu
- päätökseen liitetään toivomus, että lakia täytyy muuttaa. Emme
kestä tällaista tilannetta.

Rissanen: Olen kyllä vaarallisilla vesillä, joita en itse tunne riittä-
västi. Yritän kuitenkin sanoa sellaista visiota, joka minun mielestäni
tässä yhdentymiskehityksen myötä on tullut. Se nimittäin on se,
että yhteiskunta sitoutuu juridisesti varsin varhaisessa vaiheessa
tiettyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamiseen ilman, että
koskaan tulee sellaista etujen tasapainotilanteen arviointia, mikä
normaalissa laissa tulee tai mikä on tähän asti tullut, kun lakeja
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        30

säädetään. Tavallaan tiedetään, kenen etua ketä vastaan halutaan
ajaa. Mutta nyt esimerkiksi Rooman sopimuksessa on sitouduttu ta-
varoiden vapaaseen liikkuvuuteen, vapaaseen liikkeenperustamisoi-
keuteen ja siihen suuntaan. Pannaan oikeudellinen mekanismi toteut-
tamaan tätä kehitystä, ja sille mekanismille annetaan tavoitteeksi
toteuttaa lainsäätäjien tavoite, huolimatta sen yhteiskunnallisista
vaikutuksista. Silloin itse asiassa pannaan tuomioistuin liian varhain
yhteiskunnallisen tehtävän eteen ja annetaan sille samanaikaisesti
lainsäätäjän ja hallintovallan tehtäviä sen lisäksi, että se ratkaisee
ongelmia.
Olemmeko nyt tässä vaiheessa tulossa siihen, että kun muukin yh-
teiskunta on epävarma, niin eivät juristitkaan voi pitäytyä varmoilla
kentillä ja valita sitä ratkaisuperustetta, johon löytyy selvin normi,
tai irrottaa näitä tapauksia yhteyksistään kuten esimerkiksi tasa-ar-
volain tavoitteista. Mutkikkaampi asia on ehkä sopimusehtojen yhteys
pankkijärjestelmän varmuuteen.

Tässä on tulossa todella paljon semmoisia asioita, joita ei ehditä hal-
lita lainsäädäntöteitse. Ei yksinkertaisesti voi tehdä niin, että ensin
menee joku firma nurin tai pankkijärjestelmä kaatuu tai jotkut ih-
miset. Mihin unohtuu ihmisoikeuskonvention määräys siitä, että jo -
kaisella on oikeus saada oikeutta. Eikä se tarkoita sitä, että tode-
taan, että tässä tapauksessa ei oikeus toteudu, mutta uhrataan si-
nut, että voitaisiin sitten tehdä ehdotus lainsäätäjälle. Olemmeko
sellaisen tilanteen edessä, jossa juridiikalle ja yhteiskunnalliselle
tasapainolle ja uudentyyppiselle tavalle argumentoida täytyisi kaiken
uhallakin yrittää etsiä jotain roolia. Tämä on todellinen kysymys.
Minä en tiedä vastausta.

Rintala: Rooman sopimushan on hyvin ratkaisevassa asemassa mei-
dän kehityksessämme. Minun ymmärtääkseni se nimenomaan johtuu
sopimuksen toimivaltasäännöksestä. Rooman sopimushan määrittelee
EY-oikeuden sillä tavoin, että toimivaltaan kuuluvat kaikki sellaiset
asiat, jotka nimenomaan Rooman sopimuksessa on mainittu, mutta
sen lisäksi kaikki sellaiset asiat, jotka ovat tarpeen Rooman sopi-
muksen tavoitteiden täyttämiseksi. Tämä vie juuri professori Rissa-
sen tarkoittamaan epävarmuuteen, ettei tavallaan tiedä, mihinkä ol-
laan menossa. Mutta luultavasti tämä asia on sellainen, että emme
kansallisella tasolla voi sille yhtään mitään. Tätä kautta sitten myös-
kin tuomioistuinten rooli muuttuu aivan muuksi kuin, mitä se tällä
hetkellä on.

Henkilökohtaisesti pelkään, että meidän tuomioistuimet liian äkkinäi-
sesti joutuvat uudistusten eteen. Tuomioistuimemme ovat aika jäyk-
käliikkeisiä ja lujasti perinteisiin sidottuja, eivät ne aivan helpolla
esimerkiksi muuta tulkintakäytäntöä niin kuin presidentti Heinosen
puheesta kävi ilmi.

Arvioisin tilanteen niin, että tällä hetkellä suomalaiset tuomioistuimet
ovat toiminnassaan vielä täydellisesti normisidonnaisia. Sen takia en
olisi valmis oikein uskomaan, että käytännön käräjätuomarit tuntevat
olevansa yhteiskunnallisen vallan käyttäjiä. Valtiolle kuuluvan tuo-
miovallan käyttö on paremminkin tällä hetkellä edelleen traditionaali-
sesti voimassaolevan lainsäädännön soveltamista Matin ja Maijan ta-
pauksiin. Se ilmenee siitäkin, kuinka juttuja valmistellaan. Ensim-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        31

mäiseksi selvitellään, mitkä lainkohdat tulevat tapauksessa kysymyk-
sen. Sen jälkeen, jos asia ei ole selvä, selvitetään lain esityöt eli
lähinnä hallituksen esitys siitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut.
Sen jälkeen tulevat oikeustapaukset, lähinnä korkeimman oikeuden
ratkaisut. Hyvin paljon myöskin ylioikeuden ratkaisut ovat käytös-
sä. Ja aivan tasa-arvoisesti näiden kanssa käytellään oikeuskirjalli-
suutta.

Pidän kyllä aivan selvänä, että tämä käytäntö tulee voimakkaasti
muuttumaan. Luovutaan tästä normisidonnaisuudesta. Siihen pakot-
taa jo yksinomaan ihmisoikeussopimus, jota on tulkittava aivan toi-
senlaisella tavalla kuin meidän kansallista lainsäädäntöä. Se on meillä
voimassa ylikansallisena oikeutena monessa mielessä kaiken kattava-
na, ja se on tullut kyllä jo mukaan. Ei kyllä sellaisella voimalla kuin
oikeastaan olisi kuulunut, mikä tietysti johtuu siitä, että sitä ei
osata soveltaa, eikä sitä riittävästi tunneta.

EY-oikeus vielä muuttaa huomattavasti radikaalisemmin tuomioistuin-
ten asemaa ja vaikuttaa riippumattomuuteen kahdella tavalla. Meidän
kaikista tuomioistuimistammehan tulee EY-tuomioistuimia. Tuomiois-
tuimiamme ei enää sido lainkaan kansallinen lainsäädäntö siltä osin
kuin on kysymys EY-oikeudesta. Eli meidän parlamentti ja tasavallan
presidentti asetuksineen syrjäytyy siitä vallankäytöstä, mitä tapah-
tuu tuomioistuimissa. Tällä tavalla tuomioistuimet meillä tulevat ny-
kyistä riippumattomammiksi parlamentista, siis eduskunnasta. Tällä
tavallahan kansanvalta silloin heikkenee ja tulee ns. demokratiavaje
mukaan. Siitä ei päästä mihinkään. Eli siis kyllä tuomioistuinten yh-
teiskunnallinen merkitys eräänlaisina ylikansallisina eliminä tulee
valtavasti muuttumaan, jos kehityksen kulku on sellainen kuin miksi
se nyt on arvioitavissa.

Riippumattomuuskysymyshän näyttelee myös eräällä muulla tavalla
osaa tässä asiassa. Suomalainen tuomioistuin on hallitusmuodon mu-
kaan todella riippumaton. Se on kiistämätön tosiasia. Saamme hyvin
paljon tuomioistuimien harkitaan asiantuntijalausuntoja ja lausuntoja
eri aloilta, mutta ne eivät sido eivätkä suojaa tuomioistuimia. Niiden
noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on tuomioistuimen va-
paassa harkinnassa. Mutta kun suomalaisista tuomioistuimista tulee
EY-oikeuksia, asianlaita ei enää näin ole. On pyydettävä ilmeisesti
hyvin monista asioista lausunto EY-tuomioistuimelta tai EY-tuomiois-
tuimen ensimmäiseltä asteelta ihan yksittäistapausten ratkaisemisessa
ja ne ovat suomalaista tuomioistuinta sitovia.

Tällä tavalla suomalaiset tuomioistuimet tulevat riippuvaisiksi ylikan-
sallisista elimistä, joita ei ole valittu ja jotka eivät toimi demokraat-
tisesti. Tässä on hyvin suuri ero nyky tilanteeseen ja ilmeisesti se
pakottaa muuttamaan hallitusmuotoa. Siinä mielessä suomalaiset tuo-
mioistuimet eivät ole enää yhtä riippumattomia EY:hyn liittymisen
jälkeen kuin ne nyt hallitusmuodon mukaan ovat. Edelleen tästä seu-
raa kysymys, tarvitaanko Suomessa valtiosääntötuomioistuinta vai ei.

Hallberg: Keskustelu on paljolti käymässä kansainvälisen aineiston
merkitykseen tuomioistuinten kannalta. On selvää , että olemme jou-
tuneet ja joudumme sopeuttamaan monta lainsäädännön alaa kansain-
välisiin vaatimuksiin. On herännyt monta kertaa omissa keskus te-
luissamme kysymys, mikä on lainalaisuus eilen, tänään ja huomenna
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        32

pitemmällä sihdillä. Mikä on eduskuntalain sisällön ja tarkoitusperän
siirtyminen soveltamistilanteisiin. Voisi varmasti sanoa, että se, mi-
hin eilen on totuttu, on hyvin normisidonnaista, ehkä jopa meidän
kansakuntamme perinteissä on pitkälle menevä laintulkintaperinne,
joka pitää aika tiukasti kiinni normista.

Mitä se on tänään. On paljon puhuttu siitä, että lainsäädäntö on
väljenemässä. Sen kääntöpuolena on kehittynyt periaatteita kuten
mielivallan kielto, suhteellisuus, tarkoitus sidonnaisuus, harkintaval-
lan väärinkäyttö samaan tapaan kun muuallakin maailmassa eli siinä
tarkoituksessa, että ratkaisu, joka kyllä täyttää lain kirjaimen, ei
vastaa legitimiteettiä ja täyden oikeudenmukaisuuden vaatimuksia.
Siinä suhteessakin meillä on aika lailla valmiuksia. Ei Suomen maa
siinä ole varmaan jäljessä.

Mitä se on huomenna. Mikä on kansainvälistyvän maailman tilanne
tuomioistuinten vinkkelistä. En tiedä osaammeko siihen muuta vastata
kuin, että sen pitäisi olla mahdollisimman avointa lainkäyttöä, tosi-
seikkojen selvittämistä lähtien siitä, että suurin osa valituksista,
varsinkin hallintolainkäytön alalla - nehän ovat tavallisten ihmisten
valituksia yli 90 % - edellyttää aika aktiivista prosessijohtoa, asioi-
den selvittelyä, ja tekisi mieli sanoa, selkeitä ajatuksia, kansan-
omaisiakin. Emme sano ettei direktiiviä pidä ottaa tosissaan, mutta
meidän täytyy nähdä jotenkin se, millä tavalla ne meidän oloihin so-
veltuvat ja minkälaisia vastauksia ne antavat ...

Arponen: Kuulun tähän suometsän kansaan kun olen maalaistuoma-
ri. Näitten oppineitten puheenvuorojen jälkeen on vähän paha sa-
noa mitään. Mutta minua kiinnostaa tuomioistuimen tehtävät ja mitä
siihen liittyy. Muutama sana näistä.

Professori Uotila sanoi tuomioistuimen tehtävänä olevan yksilön oi-
keuksien turvaaminen. Tarkoittanee varmaan, että yksittäisissä ta-
pauksissa tämä tietysti on totta. Pitäisin sitä lujana tässä asiassa
varsinkin kun on kysymys heikomman suojaamisesta mielivaltaa tai
vallankäyttöä vastaan. Mutta se ei riitä tietenkään tuomioistuimen
tehtäväksi, jota muuten missään ei ole määritetty, missään ei sanota
mikä on tuomioistuimen tehtävä. Olisi kiva, jos joku toimikunta sen
määrittelisi. Puhutaan nykyisin oikeuspalvelujen tuottamisesta, mutta
sehän on hyvin yleinen sanonta.

Kun olen itse Aulis Aarnion tuotantoa lueskellut, niin olen tullut
siihen käsitykseen, että tuomioistuimen tehtävänä olisi osoittaa, min-
kä sisältöisenä oikeus säännöt ovat yhteiskunnassa voimassa, mikä on
oikeus sääntöjen lakitekstien täsmentäminen, josta varmaan oli kysy-
mys korkojutussakin. Ihmisille, kansalaisille, yrityksille, pankeille-
kin tietysti on tärkeää tietää, kun ne suunnittelevat toimiaan, mitä
sitten tapahtuu kun tällä tavalla tehdään. Ja kun pitää ryhtyä
suunnittelemaan toimiaan, pelkkää lakitekstiä lukemalla ei vielä tie-
dä, mikä sen sisältö on. Tuomioistuimen ratkaisut antavat ehkä pa-
rempia viitteitä siihen. Vaihtoehtona on tietysti kaaos, jos ei voi
suunnitella mitään. Eli tässä voidaan puhua mitä Hallberg puhui en-
nustettavuudesta, oikeusvarmuudesta, yhdenvertaisuudesta varmaan-
kin myös.
Tuomioistuimen tehtävään liittyy myös sanktiomekanismi, joka on ny-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        33

kyisen riita-asiamenettelyn taustalla. Eli ei riitä, että ratkaistaan
yksittäinen tapaus oikein, vaan on muutakin yhteiskunnallista tehtä-
vää. Sanktiomekanismi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomioistuin
antaa suoritustuomioita ja velalliset pannaan maksamaan velkansa. Se
on ratkaisu yksi tässä tapauksessa. Mutta samalla kun tämä meka-
nismi toimii, niin mekin jotka hoidamme asiamme, saamme pankista
lainaa, koska pankki tietää, että jos petämme luottamuksen, saamme
ainakin suoritustuomion. Tuomioistuimelle ei tässä systeemissä kuulu
se, että voidaanko sitä panna täytäntöön, onko arvioitu oikein nämä
vakuudet. On luotonantajan ja velallisen asiana päättää, otetaanko
liikaa velkaa vai ei. Tämä koneisto kyllä antaa suoritustuomioita.
Tuomioistuimen tehtävään liittyy vielä, että ennustettavuus ei tieten-
kään riitä. Kyllähän Natsi-Saksankin oikeudenkäyttö oli ennustetta-
vaa, luultavasti kaasukammio, mutta ainakaan en voi pitää sitä oi-
keudenmukaisena. On myös kohtuus ja oikeudenmukaisuus, jousta-
vuuskysymys. Jännite on ennustettavuuden ja oikeudenmukai-
suuden välillä, jota joka jutussa, jos on vähänkään kovempi juttu,
joutuu miettimään. Se kai ratkeaa lain tulkinnalla perinteisesti mi-
nunkin mielestäni.

Presidentti Heinonen sanoi, että tuomioistuimella on muitakin kuin
tuomioistuinasioita ratkaistavana. Niitä nimenomaan on alioikeuksissa,
joita nyt edustan täällä yhtenä henkilönä. Tuomioistuimen perinteisiä
tehtäviä on nimenomaan riita- ja rikosasioiden ratkaiseminen. Tuomi-
oistuimen pitäisi minun mielestä pystyä keskittymään lainkäyttötehtä-
viin. Jotta tuomioistuin pystyy näihin keskittymään, se pitäisi puh-
distaa, ruotsiksi rengöra, muista tehtävistä.

Kun uusia tehtäviä tuodaan tuomioistuimeen, niin pitäisi miettiä,
ovatko ne uudet tehtävät, joita eduskunta päättää meille antaa, teh-
tävän mukaisia vai ristiriidassa sen kanssa. Esimerkiksi tällä het-
kellähän meillä on ihan perinteisistä syistä rekisteröintitehtäviä pal-
jon, ei millään tavalla lainkäyttötehtäviä. Kiinteistöä koskevat kir-
jaamisasiat voisivat olla ihan missä tahansa hallintoviranomaisessa,
ne ovat pelkkää hallintoasiaa, eivät ne ole tuomioistuimen asioita.
Ne vaativat hirveän paljon resursseja, jotka ovat pois varsinaisesta
lainkäyttötehtävästä.

Uusia asioita kuten yrityssaneerauslainsäädäntö ja yksityinen velka-
järjestelymenettely ollaan tuomassa eduskuntaan ja tulee voimaan
ensi vuoden alusta. Paljon semmoisia tehtäviä tuodaan tuomioistui-
melle tässä yhteydessä, jotka eivät ole tuomioistuimen tehtäviä. Jos
menettelyssä tulee riita, niin se voitaisiin tuoda tuomioistuimeen,
mutta nyt koko menettely halutaan tuoda tuomioistuimen käsiin.
Tuomioistuin hoitaa hyvin suvereenisti hakemusasiakäsittelyssä yri-
tyksen saneerauksen tai yksityisen velkajärjestelyn . Minusta nämä
eivät ole tuomioistuinasioita. Minusta tuomioistuimelle riittäisi työtä
näillä perinteisillä aloilla. Kun tulee kansainvälistyminen, silloin
tehdään tilaa uudelle roolille poistamalla kaikki turhat liikehallintoasi-
at.

Kartio: Ruohonjuuritasolta muutamia asioita, joita esimerkiksi Ro-
saksen puheenvuoro kirvoitti, miksei Scheinininkin puhueenvuoro,
jossa heitettiin esille kysymys, miten oikeustieteen koulutusta tulisi
uudistaa. Voidaan ajatella, että jotta tulisi hyviä tuomareita ja hyviä

________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        34

tuomioita, niin pitäisi myös olla hyvä lakimieskoulutus. Olen Pöyhö-
sen mainiota myöskin tuonne kalvolle heitettyä tekstiä lueskellut. En
tiedä, miten paljon tämä ranskalainen perustelutapa on fasaadiperus-
telua, miten paljon he ajattelevat toisin. Minulla on semmoinen paha
pelko, että ne opiskelijat, jotka pyrkivät tiedekuntaan - eikä pel-
kästään paha pelko, tästä on tehty joitakin selvityksiäkin - olettavat
että sen juristin tehtävä, joka tiedekunnasta valmistuu, on olla tie-
tynlainen pykäläakrobaatti, joka löytää vastaukset tietyistä lokerois-
ta.

Täällä on tuotu eri puheenvuoroissa esille oikeuslähdeopin tärkeä
merkitys. Tätä asiaa nimenomaan opetuksessa tulisi korostaa, eri
yhteyksissä tuoda esille jo mahdollisimman alkuvaiheessa. Tämä van-
ha klassinen asia: laki on niin kuin se luetaan. Ja myös se, mitä
laki sisältää ja miten lakia opetetaan lukemaan oikein. Tämä on tie-
tysti vaikea kysymys. Täälläkin on monissa puheenvuoroissa tuotu
esille tämän ongelmallisuus. Kuitenkin on näin, että vaikka on mui-
takin oikeuslähteitä, niin tuomari on sidottu lakiin. Ongelma on sii-
nä, että entäs sitten kun laki ei ole yksiselitteinen, mistä sitten
vastaus löydetään.

Oli niin tai näin, oikeuslähdeoppi elää. Olemme kuulleet, mitä kari-
sain välis tyminen siihen vaikuttaa. Haluan vaan tuoda esille sen, että
hyvin syvästi tiedostan, miten oikeustieteen opetuksessa näitä asioi-
ta tulisi puida enemmän kuin ehkä tänä päivänä vielä tapahtuu.

Kun tutkintouudistuksen jälkeen tuli tutkinnon jakaminen yleisopin-
toihin, aineopintoihin ja syventäviin opintoihin, niin pelkään pahoin,
että ehkä aineopintovaiheessakin vielä liiaksi mennään tämän Rans-
kan mallin mukaan. Ja sitten syventävissä opinnoissa tulee hyvin
jyrkkä käänne - sikäli kuin tulee, riippuu opettajastakin vielä -
jolloin joudutaan itse miettimään asioita ja pannaan opiskelijat töihin.
Silloin joudutaan sen ongelman eteen, että mistä vastaus löytyy.
Sanon vielä sen verran, sukupuoleni huomioon ottaen, ehkä oudon
toteamuksen, että en pidä ollenkaan outona tätä korkeimman oi-
keuden enemmistön ratkaisua tasa-arvoasiassa äänin 3-2. Siinä kat-
sottiin, että irtisanominen raskauden vuoksi ei ollut tasa-arvolain
vastainen. Tässä on tehty juuri niin kun Rosas sanoi, että muodol-
liset syyt menevät usein lain tavoitteiden edelle. Tämä on osa mei-
dän oikeus kulttuuriamme, jolla tuormarit hyvin pitkään ovat tehneet
vaikeissa tilanteissa ns. oikeita ratkaisuja. Toisaalta, jos näihin
esitöihin tutustuu - tämä voi kuulostaa vlisastelulta - ei voi välttyä
siltä kysymykseltä, että irti sanotaanko sukupuolen vuoksi vai suku-
puolesta johtuvan syyn vuoksi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Se tuli toi-
sen lakivaliokunnan puheenjohtajan vastalauseessa esille, kun hän
totesi, että tässä tasa-arvolaissa pitäisi erikseen sanktioida myöskin
tämä menettely, että irtisanotaan sukupuoleen liittyvän syyn vuoksi.
Hän otti esimerkiksi tilanteen, jossa kaksi naista haki työtä tai oli-
vat työssä. Kysymys oli siitä, kumpi irtisanotaan. Toinen oli ras-
kaana, toinen ei. Riittääkö tämä kriteeri, että saa irtisanoa suku-
puolen vuoksi. Eli toisin sanoen ymmärrän tätä muodollistakin kri-
teeriä. Se kuuluu meidän oikeuskulttuuriimme. Kuten sanottu, näistä
asioista pitää tietysti keskustella, ja pitää miettiä, että mitkä eri
tekijät tähän vaikuttavat jatkossa.

Menisin lyhyesti asiaan, jonka tohtori Kekkonen toi esille, kun hän
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                         35

sanoi, että jos vaikka populistisestikin arvostellaan tuomioistuinten
ratkaisuja, niin se on kuitenkin tietynlainen varoitusmerkki tuomio-
istuimelle. Ratkaisuja ei ole perusteltu sillä tavoin, että perustelut
olisivat menneet perille. Hän esitti tällaisen hurskaan toivomuksen
taikka ajatuksen siitä, että tulevaisuudessa ehkä kansalaiset ovat
kuitenkin valistuneempia ja oppineempia ja myöskin ymmärretään pa-
remmin tuomioistuimen ratkaisuja eikä tehdä hätiköityjä johtopäätök-
siä.

Tässä suhteessa minusta on tavattoman tärkeä eräs asia, joka on
ilmeisesti saatu käyntiin vasta 1980-luvulla. Se on kysymys siitä,
miten esimerkiksi lukio-opetuksessa otetaan huomioon ns. lakitieto.
1980-luvun puolivälissä tietämäni mukaan se on vapaaehtoisena kuu-
lunut historian opettajille, historian, yhteiskuntaopin yhteyteen on
tullut kurssi, jonka lukion kolmannella luokalla voi valita. Se on
oikeustieto, lakitieto tai jotakin tämäntapaista. Tutustuin pariin op-
pikirjaan ja se vastaa pikkuisen peruskurssimaista, aivan lakipoh-
jaista kuvausta siitä, miten työsuhde perustetaan ja mitä huoneen-
vuokralaissa sanotaan. Tulee mieleen, että eikö jo siinäkin vaiheessa
voitaisi myös hiukan kertoa siitä, mitkä tekijät ratkaisevat, kun laki
on epäselvä. Keskustelin tästä asianomaisen historianopettajan kans-
sa Turussa Tureborgin lukiossa. Ne ovat niin vaikeita asioita, että
ne saisivat jäädä yliopistolle, meillä on haasteita.

Ylikangas: Pari näkökohtaa on tullut tästä keskustelusta mieleen.
Minusta tässä on vähän ollut vastakkain toiselta puolen tuomarivalta
ja demokratia ja sanokaamme prejudikaatio-oikeus ja säädännäisoi-
keus. Nämähän on vanhoja vastakkainasetteluja ihan roomalaisesta
oikeudesta, jonka äsken jätin pois, mutta näköjään joudun siihen
kuitenkin palaamaan. Nimittäin siellähän oli yhteiskunta, joka vältti
säädännäisoikeutta ja uudistui prejudikaattiperustalta käsin. Katso-
taan aika usein, että sillä tavalla se vältti suuret yhteiskunnalliset
konfliktit. Se oli joustava yhteiskuntamalli.

Toisaalta yleensä, kun yhteiskuntataistelussa päästiin johonkin tu-
lokseen, niin ei tyydytty tuomioistuimen ratkaisuun, ei luotettu sii-
hen, vaan silloin vaadittiin ja saatiin laki. Näinhän se on Euroopan
kehityksessä ollut, että välillä on ollut prejudikaattivaihe, mutta
aina kun on ollut yhteiskunnallisista ristiriidoista kysymys, niin ei
ole luotettu tuomioistuimeen, vaan on vaadittu laki. 1700-luvulla oli
oikein kodifikaatiot ja varmuus siitä, että yksilö pärjää tässä eri-
suuntaisten yhteiskuntavoimien taistelussa. Silloin oli lain turva.
Minusta tuntuu, että meidän täytyisi vaan muistaa, ettei pidä se-
koittaa tuomioistuimen roolia niin perusteellisesti, että se korvaisi
lain merkityksen tässä suhteessa.

Palaan presidentti Rintalan puheenvuoroon siitä, miksi EY:ssä nyt
tuomarivalta tuntuu kasvavan. Siihen voisi ottaa sellaisen näkökul-
man, että voiko se itse asiassa tapahtua. Olettakaamme, että EY:ssä
on kysymyksessä se prosessi, mikä meillä 1600-luvulla eli valtion
syntyminen. Valtiohan ei voi syntyä sillä tavalla, että siellä tehdään
ensiksi perustuslait ja sitten muut lait, vaan sen täytyy syntyä juu-
ri tällä tavalla, että tuomioistuinratkaisujen ja aika yksityiskohtais-
ten direktiivien kautta luodaan oikeusmassaa. Ja vasta kun sillä ta-
valla on päästy eteenpäin, niin tullaan eräässä vaiheessa siihen ti-
lanteeseen, että voidaan kodifioida oikeutta. Eli luoda siihen valta-
________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

                                                                                                                                        36

vaan massaan yleissäädöksiä. Jos katsomme vaikka Ruotsin oikeut-
ta, niin 1700-luvulta voidaan ottaa tästä tuonne seinään asti pitkä
määrä painettuja asetuksia, jotka kuitenkin pistettiin yhteen ainoaan
lakiteokseen, kun tuli kodifikaatioitten aika. Minusta tuntuu, että
EY:n tapauksessa on syntynymässä valtio, joka synnyttää tällä ta-
valla uutta oikeutta. Eräänä päivänä se kodifioidaan ja ollaan taas
toisenlaisessa tilanteessa.

Kilpeläinen: Tämä keskustelu, joka kohtuuden mukaan on päätty-
mässä, on antanut aihetta hyvinkin paljoon sanankäyttöön sekä pro
että kontra. Haluan aivan lyhyesti puhua eräästä kysymyksestä.
Täällä on tullut esille paljon kantoja perustelemisesta ja paljon pe-
rustelemisen välttämättömyydestä.

Muistan yliopisto-opiskeluni ajalta erään professorin, nimi jääköön
mainitsematta, joka tietysti halutessaan opettaa meitä loogisesti pe-
rustelemaan, hyväksyi minkä tahansa ratkaisun kunhan se oli loogi-
sesti perusteltu. Hän sanoi, että kyllä se voi olla näinkin. En tiedä,
onko se oikein vai onko se väärin.

Mutta jos puhutaan tuomioistuimen ratkaisun legitimiteetistä, eikö
sittenkin, jos lopputulos on kansan oikeustajua tyydyttävä, se ole
oikeampi ja legitiimimpi kuin hienosti perusteltu lopputulos, joka ei
tyydytä kansan oikeustajua.

Heinonen: Keskustelu oli vapaa ja sen takia ei ole tarvetta mihin-
käänlaiseen yhteenvetoon. Ehkä voin todeta, että paljon on puhuttu,
mutta vielä enemmän on jäänyt puhumatta. Kiitän kaikkien meidän
kutsuttujen osanottajien puolesta Herra Tasavallan Presidenttiä tä-
män tilaisuuden järjestämisestä ja siihen liittyvästä mielenkiinnosta
tuomioistuinlaitosta kohtaan. Toivottavasti olemme edes vähäisessä
määrin pystyneet tuomaan esille sen, missä tuomioistuin tällä hetkel-
lä on menossa, mihin suuntaan ja minkälaisia ongelmia tämän hetken
tilanteeseen liittyy. Kiitoksia Herra Tasavallan Presidentti.

Tasavallan Presidentti: Ajattelin vielä objektiivisuudesta sanoa, että
se oli minulle erikoinen pulma sen takia, että tein tutkimusta sem-
moisista asioista, joissa olin itse ollut osallisena. Muistan, että
Max Weber joskus esitti, että ainoa objektiivinen porukka yhteiskun-
nassa on ns. frei schwebende Intelligenz. Minä pitäydyin sitten sem-
moiseen Mannheimin ajatteluun, että jokaisella ihmisellä on oma int-
ressinsä. Ei ole objektiivista ihmistä yhteiskunnassa. Tärkeätä on
vain, että toteaa, että näin on asian laita. Minun mielestä juristit,
niin kuin toimittajatkin, mielellään pysyttelevät kansan tulkkeina
ilman, että heillä on siihen suora valtuutus. Toimittajat esimerkiksi
mielellään jättävät vastaamatta kysymykseen, mihin puolueeseen kuu-
luvat tai mitä he äänestävät, vaikka olisi tietysti kovin tärkeätä tie-
tää myös, että mitä ideologisia ja muita lähtökohtia on niillä, jotka
julkisia asioita tulkitsevat. Varmaan olisi tuomarien ja juristienkin
tärkeätä todeta, että on myös henkilökohtaisia intressejä, joita ei
aina huomaa. Jos halutaan ryhtyä yleisten intressien tulkiksi, niin
viisauden lähtökohta on, että ensiksi tutkitaan omamme, onko minul-
la jotain henkilökohtaisia velallisen intressejä tai tallettajan intresse-
jä, ja varovaisemmin puhutaan sitten, kun on kysymys siitä, että
edustetaan legitimiteettiä. Se pätee tietysti myös minuun. ________________________________________________________
OIK.01/EJ/04.06.92 EI JULKINEN

Konklaavin muistiot 

sivut 1-9 : http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Muistion%20sivut%201-9.pdf

sivut 10-16 http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Muistion%20sivut%2010-16.pdf

sivut 17-26 http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Muistion%20sivut%2017-26.pdf

sivut 27-36 http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Muistion%20sivut%2027-36_0.pdf

Suomen EU jäsenyys oli Maanpetos

Se on täysi totuus, että Suomen EU jäsenyys oli täysiveroinen maanpetos, jonka syylliset löytyvät 90-luvun Suomen talous- ja elinkeinoelämästä.

Nämä Suomen rikkaimmat rahasuvut katsoivat sen niin houkutukselliseksi operaatioksi, että jos he onnistuisivat huijaamaan Suomen valtion laittomin keinoin Euroopan unionin jäseneksi, koska sillä Suomen rahanluontioikeus saatin vietyä pois Suomen Pankilta ja se ulkoistettiin Euroopan keskuspankille, jonka jälkeen se hillotolppa päästettiin kasvamaan vain näille pankkimaailman roistoille.

Suomen EU jäsenyyden maanpetos on ollut rikoksena se, että siitä on koitunut Suomelle erityisen suurta vahinkoa, koska Suomi on kokenut tappiota EU-jäsenyytensä aikana melkein 1700 miljardia dollaria, joka on hirmuinen summa jo euroinakin tai markkoina.

Euroopan unionin rakentanut pankkiirien eliitti on palkinnut nämä Suomen maanpetturit rahakkain hillotolppaviroin.

Jyrki Katainen mm. ei istuisi nyt Sitran konttorissa ylijohtajana, jos ei hän olisi aikanaan ollessaan Suomen pääministerinä sallinut antaa ryöstää silloisten veronmaksajien rahoja niin paljon monikansallisille yhtiöille ryöstettäväksi, että Suomen valtio velkaantui hänen toimikaudellaan peräti 47 miljardia euroa.

Miljardeja suorastaan imuroitiin näiden ulkomaalaisten rosvojen taskuihin Kokoomuksen hallituskausilla.

Nämä roistot myivät sielunsa niistä hillotolpista, joita heille lopulta palkintona annettiin siitä hyvästä, että he tuhoivat Suomen valtion.

Nyt on kuitenkin koittanut aika, että EU-maiden talous vetelee viimeisiä kierroksiaan ja tälle on laitettava loppu ja siihen ei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin totaalinen vallanvaihto ilman näitä EU-roistoja.

Minä tiedän sen ja monet muutkin varmaan tietävät, että nämä samat pankkihuijarit virittelevät jo nyt Saksan liittovaltiohanketta, joka tulisi olemaan taloudellisesti vieläkin tuhoisampi ponzi-huijaus.

Joten Suomen olisi nyt jo korkea aika olla rohkea ja ilmoittaa Euroopan komissiolle se viesti, että me haluamme nyt lähteä EU:sta ulos.

Siihen tarvitsemme vain eduskunna hyväksynnän. 

Kun taas nämä jo komissaarin tai ministerin uran tehneet hillotolppamiehet voidaan täältä heittää mäkeen, kunhan Sitran kaltaiset taloudelliset hillotolppa-ongelmajätelaitokset katkaistaan rahahanoilta. Siellä ei tähänkään päivään asti tehdä päivääkään oikeita töitä, vaan keskitytään vain veronmaksajien rahojen puhaltamiseen mm. suuryritysten taskuihin.

Näiden suuryhtiöiden tukemisen on loputtava, koska ne ovat Suomen taloudelle puhtaita parasiitteja, jotka tuhoavat pienyrityksiä kuin termiinit.

Suomi on pikaisesti nyt saatava ulos EU:sta ja siihen saamme kyllä Suomen kansan kaiken tuen.

Suomessa on kyllä niitä virkamiehiä, jotka eivät ole näitä sielunsa myyneitä roistoja ja heidän rohkeuttaan me nyt tarvitsisimme näinä vaikeina aikoina, jolloin nyt tämä pahisten syndikaatti yrittää vielä viimeisillä voimillaan tuhota Suomen pankit ja tyhjentää holvit sekä tuhota nyt vielä pienyrittäjät, jotta pankit voisivat niiltä ryöstetyillä rahoilla vielä pelastaa oman nahkansa.

Kuten koirastakin lähtee ne kirput pois, niin aivan samalla tavalla Suomen mädätetystä valtionhallinnostakin saadaan nämä roistot pois, jos me vain haluamme. Virkamiehille kuuluisi tehdä psykopaattitestit, niin näitä kylmäkiskoisia roistoja nousisi sinne sen jälkeen huomattavasti vähemmän.

Sitten kun SUOMI uskaltaa antaa kohta sen viestin Euroopan komissiolle, että me lähdemme nyt EU:sta, niin Suomi tulee lopulta olemaan taas vapaa ja itsenäinen.

Sillä Saksa jää taas nuolemaan näppejään, kun Suomi ehtii itsenäistyä ennen sitä, kun Saksa alkaa jo rakentamaan tätä toista pankkihuijaustaan yhteistä liittovaltiota.

Me näimme jo, että minkälainen marxistinen paska tämä oli ja miten suuren valtionvelan se sai aikaiseksi, joten liittovaltio EI KIITOS.

Itsenäisyys ja oma raha takaisin. KYLLÄ KIITOS.

Tämä asia on nyt korkeimman käsissä, eli korkeimpien voimien ja ne ovat täysin Suomen puolella. 

Suomi saa itsenäisyytensä takaisin, koska olemme vahvoja tämän muutoksen edessä. 

Meitä ei enää alisteta mistään Saksasta, koska tämä maa selviää yksin tämän globaalin muutoksen edessä, jossa nyt koko maailman talousjärjestelmä nollataan ja vaihtetaan uuteen.

Sitten Suomen Pankki saa taas oikeuden laskea liikkeelle markkoja ja enää näitä roistoja ei päästetä putsaamaan valtion varoja.

Sillä vahvaa ja itsenäistä maata ei enää mitkään poliittiset rikollisjärjestöt uhkaa. 

Joten tehdään se ja viedään Suomi ulos EU:sta.

Oletko mukana ? Sillä nyt se tapahtuu seuraavien aikojen kuluessa. Elämme nyt jännän äärellä.