Al-Qaidan kolmanneksi tärkein johtaja Abu Laith al-Libi on kuollut, kertoi islamistinen nettisivu torstaina.
Jos katsoo tuota kuvaa niin sokea Reetakin huomaa sen että kuinka lapsellisesti tuo valokuva on lavastettu (koraanit pinossa taustalla). Ovatko muslimiterroristit niin tyhmiä että he pistävät pinoon koraaneja valokuvan taustalle ?
Mutta mitäpä tuolla lavastetulla kuvalla on väliä kun kaikki informaatio mitä mediassa meille syötetään propagandana menee läpi ja tämä on aivan mestarillinen joukkohypnoosi jossa kaikki al-Qaida terrorismiin uskovat ihmiset ovat kiinni ja se heidän kaikkien yhtenäinen tätä hypnoosia koossapitävä voima on pelko ja se onkin tarkoitus. Sillä mikään muu voima ei hallitse ihmisiä kuin psykologinen pelko ajettuna täysillä median kautta ja tähän tarvitaan suunnaton koneisto taustalle.
Tämäkin Abu Laith al-Libina esiintynyt henkilö sai CIA:lta n. 100000 dollaria puhtaana käteen tästä peiteroolistaan. Ottaen vielä huomioon sen että hänen oikea nimensä ei ole Laith al-Libin vaan se on juuri se mikä ilmoitetaan. Tämä henkilö ei kuollut missään väijytyksessä vaan hän elää edelleen. Mutta nämä terroristipeiterooliin värvätyt henkilöt joutuvat esiintymään ensin medialle näinä ilmoitettuina terroristijohtajina ja vasta sen jälkeen kun mediassa ollaan ilmoitettu heidän kuolemastaan pääsevät he oikeasti vapaiksi. Voi kyllä heti nähdä että moniko tunnistaa tuota henkilöä kadulla kun hän on ajanut nyt partansa?
Tämäkin kohta uutisessa lisää tuon lavastuksen naurettavuutta "Al-Libi kuoli todennäköisesti Yhdysvaltain armeijan tekemässä ohjusiskussa Pakistanissa, lähellä Afganistanin rajaa." Kun kyllä isoveli oikeasti tietää kaiken mitä maailmalla on tapahtunut ja tässä kerrottiin että mahdollisesti tapahtui sitä ja tätä. Kyllähän se Saddam Husseininkin kaksoisolento löydettiin sorakuopasta todennäköisesti ja tämä kaksoisolento sitten hirtettiin myöhemmin. Mutta meneppä sanomaan median joukkohypnoosissa olevalle kadunmiehelle tämä niin hänen hypnotisoitu mielensä nostaa heti tämän median luoman pelon pinnalle ja hän todennäköisesti sanoo "en usko ennen kuin näen omin silmin".
En yhtään ihmettele sitä että miksi monet ihmiset pelkäävät itseään, kun he ottavat vastaan sen kaiken median kautta tarjottavan propagandan joka ei pidä paikkaansa. Pelkohan on joka paikassa läsnä ja mitä herkempi ihminen niin sitä voimakkaammin sen aistii ja ilkeintä on imeä sen matalaa energiaa itseensä. Kun tuntuu kuin joku ulkoinen voima imisi sinusta energiat täysin ja ruumis alkaa käymään jo hengissä selviytymisen kamppailua ja sitä se onkin. Ihmekös jos menee kävelemään luontoon niin tällaista pelkoa ei ole havaittavissa kun ei esim. puiden energia sisällä meille ominaista huonoa itsetuntoa tai pelkoa.
Hyvin yksinkertaisesti kiteytettynä olet sitä mitä ajattelet ja alat pitämään sitä omana totuutenasi. Eli vedät myöskin puoleesi kaikkea sitä mitä ajattelet, kun myös vedät sitäkin puoleesi mitä pelkäät ja yleinsä jos pelkäät niin pelkäät myös itseäsi. Kun se todellinen itse on siellä egon alla ja egogan rakastaa kaikkea ulkoista voiton tavoittelua, erimielisyyksiä jne. Siitä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan mihin perustuu ego. Kun syvemmin ego on vain puhdas valeminä joka pyrkii vain elättämään meidän huonoa itsetuntoa esim. purkamalla sitä muille ihmisille.
Samoin ego rakastaa kaikkia ulkoisia asioita kuten materiaa ja egoa ohjaava mieli kuvittelee saavansa siiä aina jotain itselle. Siksi ihmiset kuluttavat että heidän pieni egonsa saisi siitä tyydytystä. Mutta pikemminkin mitenkäs sitä sitten kuluttaa kun massatyöttömyyttä on entistäkin enemmän... Kännykälläkö pikavipit vinkumaan ja 500 % korot peliin. Siihen tämä on mennyt monessa taloudessa jo.
Tulevaisuutta kyllä pystyy rakentamaan mielen avulla ja suunnittelemaan tavoitteita. Mutta tässä on aina se vaara että näiden tavoitteiden takana piilee se egoon perustuva itsekäs mieli jota ohjaa halu. Koska kärsimyksen syys on halu niin se ei voi tuottaa sisäistä rauhaa. Mutta tavoitteita voi kyllä tehdä ilman haluakin? ja kerron kohta miten se tapahtuu...
Kun tavoitteet perustuvat ei itsekkään mielen ja haluun niin näistä tavoitteista tulee silloin enemmän intuitiiviä, eli silloin olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja enää kyynerpää konsteja ei tarvita. Samoin itsetunto rakentuu tällaisessa olomuodossa vähemmän egosta ja sen alta alkaa paljastumaan se meidän todellinen itse. Samoin vedät silloin paljon vähemmän sellaisia egon ominaisuuksia puoleesi mitkä ennen pitivät sinussa otetta kuten kateus, viha, katkeruus jne. Sillä kaikki näistä ovat egon pelkoa omasta itsestä ja tätä kautta meidän egoon perustuvan identiteetin nojalla pelko vetää puoleensa lisää pelkoa.
Valitettavasti meidän kapitalistisessa kilpailuyhteiskunnassa menestys mitataan vain rahassa. Eli jos olet muusikko niin se ei ole mitään että olet esim. lahjakas tai ahkera. Kun vain taloudellinen menestys tuntuu olevan se ainoa ulkoisesti mitatun menestyksen mittari siinä että mitä olet. Kun totuus musiikkibisneksestä on se että se on aivan samanlainen bisnes kuin mikä muukin bisnes. Eli rahaa tavoitellaan ja pyritään kusettamaan mahdollisimman monta henkilöä jotka eivät osaa pitää puoliaan vain pienelle taholle. Niin ilmankos monet musiikkia tekevät ihmiset eivät kestä kuunnella tätä pelon energialla tehtyä sontaa radiosta joka aivopesee kuuntelijoita mm. mainoksilla 24 tuntia vuorokaudessa. Mainoslause ei tarvitse kuin toistaa 3 kertaa niin sen aivopesukapasiteetti on mennyt läpi.
Sinällään kaikki kunnia heille jotka panostavat koko elämänsä oman musiikin tekemiselle ja se saattaa pistää monen itsetunnon koetukselle kun tänä päivänä esim. Juice Leskisen kaltaiselle sanoittajanerolle sanottaisiin varmaan näin että "ihan hyviä teksti-ideoita, olet kyllä lahjakas mutta valitettavasti meillä ei ole käyttöä näille teksteille" kun kyseisellä levy-yhtiöllä on jo ennestään tuskailuja juosta rahan perässä ja kusettaa mahdollisimman monta artistia ja muusikkoa. Niin ilmankos tällainen kvartaalikapitalistinen meininki musabisneksessä ohjaa vain entistäkin enemmän muusikoita tavallisiin töihin jotka itsessään kyllä yksinkertaisuudessaan masentavat jokaisen duunarin psyykettä voimakkaasti. Kun musiikkialalla on entistäkin enemmän pätkätyöläisiä joiden toimeentulo on hyvin epäsäännöllistä ja ohjelmatoimistot toimivat heidän kusettajinaan. Palkat laskutetaan useiden firmojen kautta jotta päästään kiertämään vakituinen työsuhde. Samoin jokaisen muusikon esiintymisvietti pienenee entisestään mitä enemmän ikään tulee kilometrejä. Tällainen epäsäännöllinen elämä liitettynä kuningas alkoholiin saa itsetunnolle aikaan hyvin suuria koettelemuksia. Saattaa kaatua parisuhteet ja mennä elämä täysin romuksi henkisesti ja alkoholi on erittäin huono aine huonon itsetunnon stimuloimisessa.
Eli tässä suhteessa voisin sanoa että ketä kiinnostaa lähteä jonnekin itämeren laivalle alipalkattuna tuhomanaan maksaansa juomalla 15 pulloa viinaa neljäntoista päivän keikkojen aikana. Että ei tod. käy kateeksi heitä jotka ovat tuon elämäntilanteen valinneet itselleen.
Sen sijaan heille kyllä nostan hyvin paljon hattua jotka eivät välitä taidepiireissä tapahtuvista jatkuvista muiden kateudesta johtuvista henkisistä selkään puukotuksista ja jaksavat pitää lippunsa korkealla oman juttunsa kanssa musiikissa ynnä sun muissa taiteissa.
Se on kuitenkin aika monen meidän henkireikä tämä musiikki ja sen sisällä vallitseva luova voima on jotain sellaista että sen henkistä arvoa ei voi oikein rahalla mitata. Kun rahanahneet tekijäinoikeusjärjestöt perivät killinkejä enemmän kuin koskaan monilta yrityksiltä esim. ravintoloilta, kahviloilta, taksifirmoilta ja hyvin monilta muilta yksityisyrittäjiltä vaikka kyllä ne monet kaupallisen sonnan tekijät ovat tekijäinoikeus rojaltinsa ansainneet.
Mutta tulee tästä nykyajan musiikkibisneksestä vähän mieleen se että jos levy-yhtiön vessaan menee istumaan säveltäjä x joka käy paskalla wc:ssä. Niin hänen pönttöön tekemä tuotos sovitetaan muutamien muusikoiden kanssa ja siitä tehdään tuote kadulta löydetyn hyvännäköisen ihmisen ansiosta joka myy monissa kaupoissa kuin nousussa oleva elintarvike x (coca-cola).
Mutta kun taas meidän yksittäisten ihmisten tekemät wc:ssä syntyvät tarpeet eivät kelpaa kauppojen hyllylle niin tässä on jotain vikaa (miksei niistä makseta tekijäinoikeuskorvauksia kun onhan se ruskeanvärinen tuote tullut jokaisen meidän peräsuolesta). Sarkastista sinänsä mutta tuo edellämainittu meininki kuvaa aivan täysin levy-musiikin bisnestä tänä päivänä.
Ilmankos tällaisilla levyillä kaikki biisit (sävellykset) ollaan tekemällä tehty, sovitukset ollaan tekemällä tehty. Joten kuinka paljon näillä taloudellista voittoa tavoittelevilla levyillä kuuluu vapaata luovuutta koska raha ratkaisee ja sitä on nykyään tultava heti ja nopeasti. Kun tämä rahanahneuden pelon illuusio sen kuin vahvistuu siellä pään sisällä ja se ensimmäinen porche ei riitä musiikkibisneksen kettukoplan sisäisen pyramidihallituksen herralle. Joten otetaan pankista lainaa toiseen ja mikään ei tyydytä pelkoon juuttunutta egoa enemmän kuin ulkoiset asiat joista ego saa vain väliaikaista tyydytystä itselle. Tämän jälkeen juututaan taas vanhoihin pelon toimintamalleihin ja halutaan lisää ulkoista tyydytystä ulkoisista ärsykkeistä.
Loppupeleissä se sielu on kuitenkin koko ajan täällä jokaisen meidän sisällä ja se on jokaisesta meistä kiinni mitenkä me ilmennämme sitä sisällä olevaa alkuperäistä voimaa jota kristinuskossa nimitetään jumalaksi. Valitettavan monet eivät tajua sitä että tämän voima ei ole meidän ulkopuolella vaan se on sisäpuolella mutta ilman tätä voimaa mikään ei olisi olemassa tässä maailmankaikkeudessa.
Samoin tämän voiman nimi on tunnettu sellaisella sanalla kuin rakkaus. Kun taas se kaikki muu on pelkoa ja jokainen meistä elää joko pelon tai rakkauden energioilla ja rakkaudesta puhujien joukosta löytyy myös heitä jotka eivät tajua että se tulee myös sisältä ei ulkoa. Niin ilmankos ihmiset luulevat että rakkaus aiheuttaa tuskaa. Ei vaan ainoastaan inhimillinen rakkaus aiheuttaa tuskaa koska sitä ohjaa mielen itsekäs halu.Kun sen sijaan se puhdas ja pyyteetön rakkaus on vain tässä hetkessä ja sitä ei ohjaa halu.
