Suomalaisfestari laittoi WARNER MUSICIN artistit boikottiin

Teksti: Teemu Vehkala

Eräs musiikkifestari nimeltään Ö-Fest Suomessa on laittanut kaikki Warner Musicin artistit boikottiin, joka on vastaus sille, kun Warner Music Live vastaa nykyään kaikista Nelonen Median järjestämien festareiden ohjelmasuunnittelusta ja artistihankinnoista, jolloin käytännössä Warner Musicin kartelli pyörii.

Tämä on johtanut siihen, että sen jälkeen kaikki Suomen suuret musafestarit ovat vain Warnerin ja Sanoman oman levy-yhtiön Kaiku Entertainmentin artisteja.

"Tällainen vallan keskittyminen yhä harvemmille toimijoille uhkaa yksipuolista musa-alaa. Pelkona on, että uusille nouseville artisteille on jatkossa tarjolla entistä vähemmän mahdollisuuksia ja kesäfestarien ohjelmat tasapäistyvät entisestään. Kehitystä pidetään musa-alalla laajasti ongelmana, mutta moni ei asemansa vuoksi voi tai uskalla avata suutaan," Ö Festin järjestäjät tiedottavat.

Niin kauan kuin kartelli pyörii, niin ei ole olemassa mitään tasa-arvoista ja yhdenvertaisuutta noudattavaa musiikkialaa

Se on kuitenkin kylmä totuus, että niin kauan kuin tällaiset edellä mainitut viihde ja musiikkialan kartellit pyörii, niin ei ole olemassa niin kauan mitään tasa-arvoista tai yhdenvertaisuutta noudattavaa musiikkialaa, koska jos näiden viihdekartellien bändit ja artistit markkinahinnoittelevat itsensä ja laskuttavat nimiartisteina niistä festarikeikoistaan jopa sen yli 50 000 - 100 000 euroa per keikka, niin taas joku toinen bändi tai nimettömämpi artisti joutuu sitten keikkailemaan 20 eurolla niissä lähiöbaareissa ja yrittäen myydä levyjään, jotta saisi rahat ruokaan.

Tässä se ero näkyy.

Mutta onhan se myös täysin luonnollista, että jos se joku uraansa aloitteleva lähiöräppäri pistäisi sinne lähiöbaarin keikalleen sen 100 000 euron tai edes sen 50 000 euron keikkahintapyynnön, niin luultavasti se ravintola menisi sen keikan jälkeen konkurssiin, jos se ravintoloitsija maksaisi sen hintaisen keikkalaskun. Mutta taas näillä ylihinnoitelluilla kesäfestareilla on kyllä sen verran tuloja, ettei siinä vielä festaria julisteta lappua luukulle, koska siellä on mistä nyhtää, joka vedetään näiden mm. ylihintaisten festarilippujen lipputuloista jne.

Mutta joku nuori ja naivi muusikko voi vielä luulla, että näihin suuriin levy-yhtiöihin vain kävellään sillä asenteella, että "kaihan sä tiedät kuka mä oon" ja sitten vaan lyödään nimi sopimukseen, mutta kun se asia ei vaan edelleenkään mene näin.

Lisäksi näiden levyjättien kuten Warner Music levy-yhtiön tapa suhtautua artisteihinsa on tuo kapitalistiseen voitontavoitteluun perustuvan yhtiön mukainen, jossa kaikki studiossa tehdyt masterit, eli levytysnauhat kuuluvat vain ja ainoastaan levy-yhtiön omistukseen, koska näillä kopioilla niitä levyjä myös myydään, joten tuokin paljastaa pelin hengen, että artisti tai se sopimuksen tehnyt bändi on näille levy-yhtiöille puhdas lypsylehmä, jonka tehtävänä on vain tuottaa yhtiölle voittoja, ja sen takia artistit ja bändit pyritään tuotteistamaan mahdollisimman hyvin, että ne myös myisivät mahdollisimman hyvin.

Viihdeteollisuus on koko ajan äärimmäisen kontrolloitu

Sitä ei silti edelleenkään tavallinen tavis ymmärrä, että miten äärimmäisen kontrolloitu tuo media ja viihdejättien kuten Warner Music Live yhtiön artistirosteriin kuuluvat vain ne tietyt artistit ja bändit, eikä tilaa ole enää muille ja aina nämä viihdejättien kuten Warner Music Liven artistit nostetaan esiin, eli nämä bändit ja artistit eivät itse joudu tekemään edes omaa markkinointiaan, kun taas nämä heidän levy- ja viihdekartellien ulkopuoliset pienet indieartistit joutuvat usein itse tekemään kaiken markkinoinnin ja vielä rahoittamaan sen itse

Joten tällainen on jo suoraan kuin viihdealan David vs. Goljat kaltainen asetelma, jossa sitä viihdekartellin jätti hirviötä ruokitaan sillä isolla kauhalla ja annokset tulevat jokainen kerta näiltä rapakon takaisilta rahoitusyhtiöiltä, joilla on varaa tarjoilla sinne vaikka kaviaaria. 

Mutta taas nämä indieartistit joutuvat tyytymään pieneen t-lusikkaan ja joutuvat usein tukeutumaan joko perus palkkatyöhön, tai sitten ovat KELA-tukien varassa ja mitä nyt levyjään pystyvät myymään pienillä keikoillaan faneilleen.

Tässä tämä symbolinen vertaus siitä, että miten epätasa-arvo loistaa edelleen näillä WARNER MUSIC LIVE:n kartellifestareilla.

Samoin myös nämä television vuodesta toiseen Vain Elämää kaltaiset ohjelmat, joissa edelleen nostetaan esiin vain ja ainoastaan lähes näitä Warner Music Liven kaltaisia viihdeteollisuusjättien artisteja vuodesta toiseen ja osat näistä artisteista kierrätetään näissä ohjelmissa jopa useita kertoja.

Mutta erityisesti nämä narsistiset viihdetaiteilijat kärsivät vähän tuota samaa tautia, kuin niissä Grimmin saduissa siitä alastomasta keisarista, jolla ei ollut vaatteita, kun jokapaikassa piti kehua kuinka hienot vaatteet heillä oli päällään. Kun taas nämä narsistiset viihdejulkkikset ovat niin itseään täynnä, kun ovat päässeet urahissillä televisioon ja linssiluteina eläneet tuota julkisuuden elämää, joka on sokaissut heidät täysin ja tällainen julkisuudesta humaltunut narsistinen viihdetaiteilija voi masentua jo siitä, ettei heistä joku juorulehti kirjoita viikkoon enää mitään.

Sitten myös näistä taiteilijoista saattaa lopulta tulla näitä ihmisiä joita ei enää välttämättä päästetä ravintoloihinkaan sisään, kun eivät enää tiedä keitä he ovat, kun sanovat siellä ovella sen tutun "kaihan sä tiedät kuka mä oon". Mutta leikki sikseen.

Mutta mikäs tuotantoyhtiö tätä VAIN ELÄMÄÄ ohjelmaa tuottaa televisioon ? Zodiak Media.

Sieltä löytyykin taustalta täysin ei suomalainen De Agostini Group, joka osti vuonna 2010 noin 71 % osuudella tämän Zodiak Media tuotantoyhtiön osakkeita ja sen sijoittajina toimii myös RDF Media Group ja rahoitusyhtiö Cyrte Investment BV.

Mikä RDF Media Group on – ja miksi “omistajat” eivät päde nykyään

• RDF Media Group oli brittiläinen tuotantoyhtiö, perustettu 1993 Wikipedia+1

• Se listautui Lontoon pörssiin (AIM) vuonna 2005. Wikipedia+1

• Vuonna 2008–2009 yhtiö siirtyi yksityiseksi — hallinto ja rahasto Cyrte Investments (ja siihen liittyvä Dasym Investment Strategies) ostivat enemmistön yhdessä yhtiön johdon kanssa. C21media+1

• Lopuksi vuonna 2010 Zodiak Media (tuolloin Zodiak Entertainment) osti RDF Media Groupin.

Vuonna 2016 Zodiak Media fuusioitiin Banijay Group nimisen yhtiön kanssa.

Banijay Groupin pääomistajat

Omistaja	Osuus / Huomioita
LOV Group (omistuksessa pääasiassa Stéphane Courbit-perhe)	n. 45.4 % MarketScreener+1
Vivendi SE	n. 19.2 % MarketScreener+1
Société des Bains de Mer de Monaco (SBM / Monaco-yhtiö)	n. 10.0 % MarketScreener
Marc Ladreit de Lacharrière / Fimalac-yhtiö	n. 7.44 % MarketScreener+1
De Agostini Communications / De Agostini Group	n. 4.82 % MarketScreener+1

Warner Music Group osakkeidenomistajat myöskin eivät ole kovinkaan suomalaisia

Omistaja	Osuus / Huomioita
AI Entertainment Holdings LLC	~71.3 % osakkeista — yhtiön suurin yksittäinen omistaja. Simply Wall St+1
The Vanguard Group, Inc.	~3.2–3.25 % osakkeista. tickergate+2FinanceCharts+2
JPMorgan Chase & Co. (JP Morgan Asset Management)	~2.5–2.8 %. tickergate+2StockNinja.io+2
Independent Franchise Partners, LLP	~2.5–2.55 %. Simply Wall St+2Simply Wall St+2
Darlington Partners Capital Management, LP	~2.3 %. Simply Wall St+1
BlackRock, Inc.	~1.7–1.8 %. Simply Wall St+2StockNinja.io+2
Barrow, Hanley, Mewhinney & Strauss, LLC	~1.7 %. Simply Wall St+1
Darsana Capital Partners LP	~1.5 %. Simply Wall St+1
Fidelity International Ltd	~1.1 %. Simply Wall St+1
Cooke & Bieler, L.P.	~1.0–1.01 %. Simply Wall St+1

Näin siis huomaatte, että miten tätä Suomen tv-viihdettä rahoitetaan koko ajan ulkomaalaisella sijoitusrahalla.

Lähde: Soundi