Teksti: Teemu Vehkala
Vaikka edelleen Suomi väittää edistävänsä yhdenvertaisuutta mm. opiskelupaikan saamisen suhteen, niin jos kuulut näihin kansalaisiin, jotka on jo vuosia sitten päätetty jättää kaiken muun yhteiskunnan ulkopuolelle, niin silloin joudut koneiston hampaisiin.
Sain tämän jo itse huomata vuonna 1997 kun hain ensimmäistä kertaa Helsingin popjazz konservatorion II-asteen linjalle, jolloin olin jo opiskellut rumpujensoittoa samassa konservatoriossa musiikkiopistossa jo vuodesta 1995 lähtien.
Vaikka olin jo niitä rumpuja soittanut itse jo vuodesta 1989 lähtien itseoppineena, niin törmäsin jo heti aloitusvuonna siihen, että kuinka Helsingin Popjazz Konservatoriolla oli oma opetusohjelma ja siellä asiat kuului tehdä heidän tavoilla ja rumpujensoittoon liittyvä opetusohjelma noudatti hyvin pitkälti samanlaista opetusmetodia, kuin klassisen lyömäsoitinten opiskelu, johon kuului tätä pakko nuotinlukua ja prima-vista tehtäviä.
Mutta jos oppilaalla oli taas liian vahva tahto ja hän halusi vain soittaa levyjen päälle treeniluokissa, niin minulle kävi tämä kohtalo, että minua ei enää sen vuoden 2002 jälkeen hyväksytty enää sisään edes II-asteen linjalle eikä edes Helsingin Metropolian AMK:lle, koska olin päätynyt jo tuon talon salaiselle mustalle listalle, joka myös tarkoitti tätä, että minulle ei saanut antaa edes töitä, koska olin tällainen ns. vihollismuusikko, jolla ei ollut omaa bändiä, vaan osasi jo miltei kaiken aina äänittämistä myöten, miksausta, masterointia jne. Olin jo noina vuosina opetellut soittamaan myös pianoa, jossa kehitystä alkoi syntymään itseopiskelun kautta ja perustin myös omia bändejä tuon 1995-2002 musiikkiopisto vuosina.
Mutta johtuen sitten siitä, että en enää kelvannut sinne II-asteen linjalle sisään, niin tästä tie vei lopulta yhden 2004 välivuoden jälkeen Poriin, jossa aloitin vuonna 2005 musiikkiteknologian opinnot, jolloin mm. opin studio äänittämiseen liittyviä perusasioita.
Tässä välissä olin jo ehtinyt mm. hakea Orimattila instuutissa silloin toimineelle musiikkiteknologian linjalle, johon taas en päässyt sisään, kun kuulemma olin sinne liian musikaalinen tämän opiskelijavalinnat tehneen tuntiopettajan mielestä ja kun tästä tein samana vuonna kantelun silloiselle eduskunnan oikeusasiamiehelle, niin sain sitten kuulla jälkeenpäin, että kun olin onnistunut käymään yhden kaverini kautta siellä oppilaitoksen studiossa äänittelemässä mm. vappuna 2004, että minulla olisi jatkossa porttikielto kaikkiin sen oppilaitoksen studiotiloihin.
Eli näin tunteisiin se eduskunnan oikeusasiamiehen yhteydenotto oli sille tuntiopettajalle. Mutta tämäkin oli jälleen yksi oppiläksy näistä, että jos sinua syrjitään, niin älä anna kävellä itsesi yli.
Mutta sain jälleen Porin konservatoriolla II-asteen linjalla huomata sen, että miten jälleen kateus oli äärimmäisen paljon läsnä siinä siellä olevassa opiskeluarjessa, jolloin päädyin myös silloisten muutamien opettajien silmätikuiksi ja siihenkin motiiviksi riitti pelkästään se, että jos edustaa sitä lahjakkuustasoa, jota minä edustan, niin sellainen oppilas on painettava alas keinolla millä hyvänsä. Joten tämä sitten johti siihen, että aina vuonna 2006 silloinen rehtori päätti antaa minulle aina kirjallisen varoituksen, jonka seurauksena sitten hain taas Kotkan konservatorioon II-asteen linjalle, josta olisin saanut sen opiskelupaikan, mutta tämän kun ilmoitin sille rehtorille, niin tämä taas sai aikaan sen ilmiön, että muuten se Porin konservatorio olisi menettänyt sen rahamäärän, joka tulee pelkästään siitä, että joku opiskelija on siellä sen koko lukuvuoden kirjoilla.
Joten silloin jo aloin tajuamaan tämän koko homman, että miten nämä musiikkiopistotkin ja ammatillinen koulutus... Eivät ne mitään muuta ole kuin laitoksia, joissa ne oppilaat tulevat sisään ja joko valmistuvat, tai sitten eivät valmistu, eli putoavat pois sinne työttömyyskortistoon, joka lopulta kävi minulle silloin 2008 keväällä, jolloin vielä erosin sieltä 2 kuukautta ennen lukuvuoden päättymistä, mutta eroilmoitukseni otettiin vastaan vasta 2 kk myöhemmin, ettei se konservatorio vain menettänyt sitä rahamäärää, joka minusta tuli sinne, kun olin siellä kirjoilla koko sen lukuvuoden.
Sitten kun vuonna 2004-2005 uskalsin kertoa tuosta kokemastani syrjinnästä Muusikoiden.net foorumilla, niin siihen keskusteluketjuun tuli jopa yksi edelleen kyseisessä konservatoriossa tuntiopettajana toimiva nykyinen lehtori, joka ei kestänyt ollenkaan sitä kritiikkiäni, jota esitin sitä kyseistä oppilaitosta kohtaan, kun kysehän oli siitä, että oli epäsopivaa puhua siitä kokemastani syrjinnästä, joka meni tällä kyseisellä herralla tunteisiin.
Eräällä toisella rumpaleiden keskustelufoorumilla jopa eräs ex rumpujensoiton opettajani ivaili, että kuullostaapas kirjoituksesi katkeralta.
Porin vuosina mm. en kuitenkaan valmistunut, mutta tein 2007 joulukuussa siellä opinnäytekonsertin, jossa taas soitin pianoa.
Mutta nyt sitten itse asiaan
Konservatorio malli on vanhanaikainen ja siitä tulisi luopua
Lähetin jo muutama viikko sitten kaikille Etelä-Suomessa toimiville konservatorioiden rehtoreille sähköpostia, jossa kerroin tästä, että kuinka konservatorioiden opetussuunnitelma on vanhanaikainen ja se eristyisesti myös niin musiikkiopistojenkin kuin myös konservatorioiden ammatillisenkin koulutuspuolen tasolla syrjii ihmisiä ja aina syntyy näitä ns. väliinputoajia, jotka eivät vain yksinkertaisesti sovi tuohon tasapäistettyyn mankeliin sisälle ja minä olen tässä elävänä esimerkkinä yksi heistä.
Joten ehdotin sinne sellaista kokeilua, että kirjastokortti voisi olla sellainen tilojen varaamisoikeus, jolla voitaisiin alkaa riisumaan viimein tätä konservatorioiden laitosta pois, jolloin näiden musiikkioppilaitosten ja konservatorioiden sisäänpäin lämpiävä maailma aukeaisi viimein myös niille ulkopuolisille, mutta tällainen taas luonnollisesti pelottaisi näitä opetusviroissaan olevia musiikinopettajia.
Sibelius-Akatemiassa on jo Avoin Taideyliopisto, joka on ollut hyvä askel tuohon avoimempaan suuntaan, jonne myös yllättäen jazz-osastolle minäkin kelpasin parinakin lukuvuonna sisään, mikä oli itselleni melkoinen yllätys, kun sain silloin 2020 keväällä sen sähköpostin, että teidät on valittu jazz improvisoinnin kurssille opiskelijaksi, kun ehdin jo odottaa tuota normi syrjitylle ihmiselle tuttua lausetta "kiitos haustasi, mutta valitettavasti valintamme ei kohdistunut teihin".
Helsingissä myös viime vuosina on järjestetty lukuisia julkisia jameja, joista eräs hyvin korkean profiilin keikkapaikka oli sellainen, että sieltä on jo kaksi kertaa lakkautettu jamit jollain tuntemattomalla syyllä, johon veikkaan sitä, että sinne alkoi ilmeisesti ilmestymään näitä muusikoita, joiden työtilanne halutaan Suomessa totaalisesti canceloida, joihin itse valitettavasti edelleen kuulun.
Taide ja muusikkopiirien korruptio ja elitismi
Tämä seuraava aihe on taas sellainen, josta erityisesti musiikkiallalla toimivat muusikot eivät vieläkään uskalla puhua ääneen, joka on tämä Suomen taide- ja musiikkopiirien äärimmäinen korruptio.
Eli jos kuulut näihin elitistimuusikoihin, joilla on pääsy niille rahakkaille yrityskeikoille, niin siinä maailmassa roikutaan pelkästään valta ja arvostatuksen kautta, jonka voi Suomessa saavuttaa yleensä vain syntymällä johonkin kuuluisaan kulttuurisukuun, ja näille muusikoille on aina valmis ohituskaista olemassa mm. suuriin apurahoihin sekä musiikilliseen uraan ja nämä myös pääsevät niihin oikeisiin konservatorioihin tai Sibelius-Akatemiaan ja pääsevät aina heiluttelemaan tahtipuikkoa vaikka Amerikkaan, jos niin haluavat.
Mutta sitten on taas olemassa tämä väestöluokka, joiden mielipiteet ovat valtion mielestä vääriä (yhteisönormien vastaiset blogikirjoitukset, eli vihauhe jne.) ja näitä yksilöitä voidaan targetoida jo siellä opintoputkessa, joista jo tuossa ylempänä kerroin oman elämäni tarinasta tosi tarinoita, vaikka en minä silti katkera näitä ex rehtoreita ja musiikinopettajiani kohtaan ole. Ne olivat erittäin arvokkaita henkisiä oppiläksyjä siitä, että miten näet oman arvosi, koska jos taas alennat itsesi näistä nöyryytyksistä, niin silloinhan taas et pääse löytämään sitä omaa voimaasi.
Mutta tässä kateudessa on vielä sellainenkin puoli, että se täytyy aina ansaita ja minä olen siinä kunnostautunut melkein jo Suomen mestariksi asti, koska minulle annettujen musiikillisten lahjojen määrä on äärimmäisen suuri, mutta sen hinta on ollut myös äärimmäisen kova.
Tähän voisin vielä kertoa erään tapauksen, joka sattui Pori Jazz Festivaaleilla 2006 kesällä, jolloin olin opiskellut ensimmäisen lukuvuoden tuolla Porin konservatoriolla. Ilmestyin siellä eräisiin jazz-jameihin, joissa pääsin ihan kyllä soittamaan pianoa kansainvälisessä seurassa, mutta sitten kun rumpuja olisi päässyt soittamaan, niin housebändin isäntä joka oli jazz-rumpali myös itse päättikin näyttää jazz-jamien housebändille kurkunleikkaus elettä, jolla päätettiinkin illan jamit, jotta minä en päässyt soittamaan rumpuja.
Ja yksi ilta myöhemmin kun eräältä jenkkiläiseltä tunnetulta jazz-trumpetistin bändin rumpalilta kysyin, että onko nämä avoimet jamit, niin todettiin että ei oikein ole, mutta sitten kun lopulta sen jazz jamibändin rumpali sanoi, että "no voit sä tulla soittamaan", niin koko jazz cafen yleisö buuasi minut lavalta pois ja se jenkkiläinen tunnettu jazz-trumpetisti sanoi minulle, että "Hey we have a gig in here, get off the stage". Eli "meillä on täss keikka meneillään, että poistuppas nyt lavalta". Sitten koko housebändi komennettiin lavalta pois ja minut jätettiin sinne rumpujen taakse yksinäni. Ilmeisesti tämä on joku vakio nöyryytysrituaali siellä, joka tehdään tarvittaessa näille muusikoille, joiden kanssa ei haluta soittaa. Mutta sain tuon nöyryytysrituaalin kokea PORI JAZZ 2006 festivaaleilla peräti kahtena eri iltana.
Että tällaistakin näissä Suomen kansainvälisissä jazz-piireissä voi olla, jos olet PERSONA NON GRATA luottoluokituksen jazz-muusikko.
Mutta sitä oli vielä silloin vuonna 2006 nuori ja naivi sekä luuli, että Pori jazzien jameissa olisi avoimet ovet, mutteivat olleet.
Amerikassa kun valitettavasti on edelleen jazz-piireissä tämä ilmiö, että nuorten soittajien on aina todistettava tasonsa ja juuri sitä minulle ei siellä 2006 vuoden Pori Jazzeilla rumpalina siunattu ollenkaan.
Mutta silti tämä jazz-jamikulttuuri on tullut jäädäkseen ja Amerikasta se on tänne Suomeenkin tullut ja siinä se perustuu aina sinne osallistuvien soittajien keskinäiseen kunnioitukseen, jolloin mm. jokaisen jameihin osallistuvan muusikon annetaan vuoron perään soittaa soolo.
Mutta se oli populaarimusiikki (pop rock), joka toi taas tämän ego keskeisen maailman näihin kuvioihin ja rock-bändit, joiden hahmot taas olivat näitä pitkän tukan kasvattaneita nahkahousumiehiä. Se on se maailma, joka toi nämä egokeskeisen itsekeskeisyyden koko musiikkikulttuuriin sisään, joka on luonut tuon, että joku muusikko on toiselle vihollismuusikko, koska hän soittaa sinua paremmin jne. Ja juuri rock-musiikin maailmassa muusikon arvostatus riippuu aina vain siitä, että missä bändissä sä soitat ja onko se kuinka kuuluisa bändi jne.
Muusikkopiirien korruptio
Mutta sitten kun tullaan tähän, että millä tavalla esimerkiksi kaupalliset levy-yhtiöt toimivat Suomessa ja maailmalla ?
Moni ihminen ei vieläkään käsitä tätä kuinka esimerkiksi Warner Music tai Sony BMG ovat täysin yksityisomisteisia levy-yhtiöitä, joiden osakkeidenomistajina tälläkin hetkellä toimii näitä Wall Streetilla toimivia holding sijoitusyhtiöitä.
Esimerkiksi Prince merkitsi lähes kaikkiin Warner Music levy-yhtiön masternauhoihinsa puumerkin SLAVE, eli orja, jolla hän tarkoitti mielenosoituksellisesti sitä, että kuinka WARNER MUSIC omisti kaiken sen materiaalin, jonka Prince oli sinne levyttänyt, vaikka muuten Prince halusi hallinnoida kaikkia masternauhojaan, joilla hänellä oli omassa studiossaan vielä oma pankkiholvi, jonne oli säilötty kaikki hänen itse tekemänsä masternauhat sessioineen jne.
Mutta populaari ja rock-musiikissa on edelleen nämä samat salaiset lainalaisuudet, että jos joku haluaa tulla maailmankuuluksi artistiksi muusikkona, niin silloin heidän tulee myydä sielunsa Saatanalle ja he joutuvat aina osallistumaan näihin verirituaaleihin ja mitään oikotietä siinä maailmassa ei heillä ole. Tästä syystä mm. Bob Dylan on ihan julkisesti haastattelussa sen myöntänyt, että kunnia hänen muusikko maineestaan kuuluu tälle komentajalle, joka on siellä alakerrassa, jolla hän tarkoitti itse Saatanaa.
Mutta ei nämä kuuluisuudet Bob Dylania myöten edelleenkään välttämättä vieläkään ymmärrä sitä, että se heidän kuvittelemansa suuri Saatana on vain pelkkä pimeyden henkivaltojen mielikuvitushahmo heidän omassa päässään, joille he silloin niissä satanistisissa valarituaaleissaan antoivat pois kaiken vallan sekä tahtonsa.
Kun todellisuudessa he vain antoivat käyttää sieluaan hyväksi näiden pimeyden henkivalloille, jolloin heidän sielunsa ei pelastunut tämän ansiosta, koska joutuvat aina lopulta maksamaan tuosta egonsa ja ylpeydensä lankeemuksestaan aika kovan hinnan, jonka loppulasku tulee heille aina sen uran loppuvaiheilla.
Vapaamuurarien maailmassa tällainen korruptio näkyy tuona symbolisena kultaisena kirjekuorena, jolla siis tarkoitetaan, että saat niin kauan hyväpalkkaisia hommia, eli uraa, kunhan vain pidät suusi kiinni näistä vapaamuurareiden salaisuuksista ja opeista sekä vapaamuurari korruptiosta.
Live keikkojen monopolia pyöritetään Suomessakin edelleen amerikkalaisella sijoitusrahalla
Suomessakin toimiva kansainvälinen LIVENATION toimii esiintyvien artistien ja bändien keikkajärjestäjinä, mutta tätä puljua pyöritetään täysin ulomaalaisella sijoitusvarallisuudella.
Sijoitusrahastojen tärkeimmät omistajat
Tuossa näkyy se, että miksi joku välinputoaja ei pääse keikoille artistina Suomessa tai edes maailmalla näille suurmmille areenoille, kun diili täytyisi tehdä noiden kanssa, joiden osakkeita tuossa ylempänä näkyy. Eli se kenen leipää syöt, niin sen lauluja laulat.
Sitten samalla kun levy-yhtiöt toimivat näiden levyjättien toimesta kartellina, niin samalla myös kaupallisen musiikin digitaalinen jakelu on luonut oman kartellinsa, joka taas on tämä Ruotsalainen SPOTIFY.
Eräskin indiebändi veti koko musiikkinsa pois Spotifysta, joka oli kannanotto ja protesti siihen, että Spotify alkoi satsaamaan 600 miljoonaa dollaria tekoäly osakkeisiin.
Esimerkiksi Spotifysta noin 1 miljoonasta kuuntelukerrasta artisti saa vain 4000 - 5000 dollaria ja tässäkin jos on kyseessä vaikka pop-bändi, jolla on tuottaja, sovittaja, masteroija, miksaaja + bändin muusikot, joilla mm. sovitusosuuksia, niin kakku on aina sitä pienempi, mitä enemmän siitä on lopulta niitä leikkaajia ja tähän päälle vielä tekijänoikeusjärjestö TEOSTO:n sekä Gramexin 30 % sivutuloverotus, niin tästä lopulta näkee sen, että minkälainen pykäläviidakko se on, jos joku aikoo tehdä musiikkia elääkseen.
Joten juuri tämän vuoksi edelleen nämä jättilevy-yhtiöt kartelleineen vääristävät kilpailun, koska pienille indie luokan artisteille ja bändeille ei ole luvassa samanlaisia markkinoita, kuin taas näille viihdeteollisuuden kestomannekiineille Livenationin sopimuksista puhumattakaan.
Joten silloin tässä käy edelleen niin, että on ne viihdeteollisuuden kestomannekiinit, joilla on naamat televisiossa joka viikko ja sitten on taas tämä työttömyyskortistossa peukaloiden pyörittelijöiden kerho, joiden ei työllistymisen hoitaa viimeisenä TE-keskus, joka varmistaa sen, etteivät he saa tehdä yhtään mitään. Ja tämä on se, joka meidän tulisi nyt korjata koko Suomesta, eikä tämä koske vain työttömiä muusikoita, vaan ylipäänsä kaikkia syrjittyjä suomalaisia ihmisiä.
Sillä jos viimein ymmärrätte sen, että täällä Suomessa on ollut jo mm. Facebookin osalta vuodesta 2004 käytössä tämä oma Amerikkalaisen DARPA:n alainen pisteytys, johon siis kuuluu ihmisten salainen pisteyttäminen ja jos pisteet laskee, niin joudut hallituksen mustalle listalle, jolla sinulta estetään kaikki työllistyminen jokaisella alalla, vaikka sinulla olisi siihen olemassa koulutus ja ongelmia voi myös tulla, vaikka olisit päässyt opiskelijaksi jonnekin.
Tarkemmin tämä pisteytys liittyy Suomenkin osalta käynnissä olevaan talouden nollakasvun hankkeeseen.
Mutta ei tämä syrjintä nyt kuitenkaan ole aivan täysin totaalisesti onnistunut, kun vuosi sitten kävin ns. freelance rivimuusikkona tekemässä yhden soittokeikan erään artistin taustabändinä Lahden TE-keskuksen ja ELY-keskuksen vuosijuhlassa, josta tuossa ylhäällä todisteena on sen illan palkkakuitti. Mutta ei sekään tee minusta vieläkään mitään päätoimista yrittäjää.
Mutta silti edelleen tämä äärimmäinen kateus ja kilpailu, joka on vuosikymmeniä liittynyt erityisesti taide- ja musiikkipiireihin on asia, josta täytyy voida puhua julkisesti ja myös tämä miten tätä syrjintää sekä kateudesta johtuvaa selkäänpuukotusta tapahtuu näissä Suomen monissa musiikkioppilaitoksissa sekä konservatorioissa sekä muusikkopiireissä, koska aina pahimmillaan joku pedagogi voi siellä ihan tuhota jonkun lahjakkuuden, jos he ovat niin julmia, että näkevät nämä itselleen uhkaksi. Samoin myös muusikkopiireissä voidaan harjoittaa tätä cancelointia, joka tarkoittaa sitä, että jos päädyt tuolle salaiselle syrjintälistalle, niin silloin olet se muusikko, jolle ei saa antaa töitä.
Aleksis Kivihän oli mm. omana elinaikanaan Suomen kirjallisuuspiirien hyljeksimä tapaus, jonka elämäntyöllä alettiin vasta Aleksis Kiven kuoleman jälkeen revittelemään ja tämäkin kuvasti sitä sen ajan Suomen vahvaa suomenruotsalaisten kirjailijoiden ilmapiiriä.
Aleksis Kivi sattui nyt vaan syntymään väärälle vuosikymmenelle.
Mutta on silti jännää, että vaikka syrjinnän pitäisi edelleen olla kiellettyä kaikkialla Suomessa, niin silti sitä tapahtuu tässä maassa edelleen kaikkialla ja erityisesti taidealoilla, eikä näihin syrjintätapauksiin juuri monet viranomaiset halua ottaa mitään kantaa, jos kyseessä on poliittisen syrjinnän kohteena oleva kansalainen, joka on haluttukin canceloida sieltä pois, ettei vaan heidän taide herättäisi muissa liiallista kateutta.
Lähteet: Mikseri.net
