Jos haluat tukea blogia, niin tätä kautta se onnistuu FI85 3939 0033 2259 47 maksun saaja: Teemu Vehkala Jos haluat lahjoittaa Bitcoineja, niin osoite on: 3BHYSpXGQm2nwJ3b5zYcYHniSfTBSXg5zx
maanantaina, helmikuuta 27, 2006
2006 Torinon Olympialaisista
Oli taas hupaisa nähdä kuinka suuri kansan kiihoke kansainvälinen urheilu on kun koko maiden sisäinen itsetunto rakentuu jonkun yksityishenkilön urheilusuorituksen varaan. Jääkiekko lienee ainakin Euroopassa jalkapallon ohella se vahvin kiihoke. Mitali on urheilijoiden henkireikä samoin Ruotsin porukka pääsee taas naapurissa heilumaan "HEJA SVERIGE" torilla vaikka heidän joukkueensa hannu hanhen tuurilla tunnetusti loistaa. Jos koko kansan itsetunto täytyy rakentaa mitalin varaan niin tunkekoon jokainen mitalin perseeseen.
Urheilun suorituskeskeisyydella ja kvartaalikapitalismilla on paljonkin yhteistä. Esim. se että tulosta täytyy syntyä heti ja tuloksen välitön suoritus on tärkein. Jos tulosta ei synny niin suorittajalle annetaan lähtöpassit. Urheilussakin on kyse loppupeleissä isoista rahoista ja nämä rahat menevät omistajille eli kyseessä on kuin naamioituneita yrityksiä joiden suurimmat tukipilarit ovat yleisö (lipunmaksajat). Katsojat tulevat paikalle kuin sirkukseen ja eivät huomaa kuinka heille tarjotaan mahan täydeltä illuusiota. Urheilu on illuusioista melkein tehokkain muoto samoin kaikki tv:stä pursuavat saippua-oopperat ovat hyvin tehokasta illuusiota massoille. Valitettavasti kaikki he jotka tähän lankaan menevät ovat kuin ns. Pavlovin koiria mutta eivät huomaa sitä itse. Jollakin se joidenkin sisällä oleva tyhjiö on täytettävä ja massoille tarjoiltu illuusio käy sen rooliin mainiosti.