Teksti: Teemu Vehkala
Monikansalliset levy-yhtiöt kuten Warner Music elävät tällä hetkellä kriisiaikaa vaikka tästä Warner Music korporaation taloudellisesta ahdingosta ei vielä julkisesti puhuta. On vaan liikkunut huhuja, että kyseinen yhtiö aiottaisiin hakea konkurssiin piakkoin.
Liekö sitten sattumaa, että eräs muutama vuosi sitten pienlevy-yhtiöstä Warnerin, Sonyn sekä Universalin leipiin hypännyt räppäri Juno ilmoittaa lopettavansa uransa ensi vuonna. Koska sanoo olevansa pettynyt tämän suuren levy-yhtiön linjaan. jossa he eivät salli hänen tekevän sellaista musiikkia jota hän itse haluaisi.
Monikansalliset levy-yhtiöt kohtelevat artistejaan kuin rakkikoiria
Nämä monikansalliset levy-yhtiöt oikeasti kohtelevat artistejaan kuin rakkikoiria. Mutta koska nämä rakkikoirat on ensin houkuteltu rankkurin luota häkistä ulos ja suostuteltu laittamaan ensin nimi paperiin allekirjoituksen kera, jolla nämä rakkikoirat suostuvat luovuttamaan ihan sielunsa näiden tulevien isäntiensä käyttöön.
Mutta jos sitten koira tahtookin kesken sopimuksen lähteä karkuun niin se ei käy alkuunsa tai muuten tulee jopa miljoonien eurojen uhkasakko.
Näin myös meinasi käydä Junolle, joka oli jo lähdössä aiemmin tästä isosta levy-yhtiöstä. Mutta sieltä uhkailtiin aina isolla oikeudenkäynnillä jos hän olisi sieltä ennen sopimuksen päättymistä lähtenyt pois.
Joten jos tällainen kohtelu edelleen näissä isoissa levy-yhtiöissä jatkuu, niin kumma kun miltei yksikään artisti ei uskalla pistää vastaan. Koska muuten he pelkäävät, että matto vedetään heidän altaan pois.
Liian moni itsenäinen artisti (ns. independent artist) tekee kuitenkin mitä vain, että he pääsisivät jonkun tällaisen ison levy-yhtiön leipiin. Koska sitten he saisivat näiltä limaisilta levy-yhtiöiden sediltä muutaman kymppitonnin vuodessa ja paljon katteettomia lupauksia tähteydestä jonka toteutuminen kuitenkin ei vieläkään olisi mikään vuoden varma homma.
Sillä koska näitä isoja Warnerin kaltaisia levy-yhtiöitä vaivaa jatkuvasti taloudellisen paineen kohdistamat odotukset sekä kapitalistisen artistikohtelun tuoma stressi millainen yleensä tuhoaa helposti kaiken luovaan työhön liittyvän toiminnan.
Joten ei ihme, että kuinka yleensä vain psykopaatit ja sosiopaatit viihtyvät tällaisilla aloilla ja ihannoivat tuollaista työskentelytapaa, jossa voi imeä kaikki mehut heidän alaisistaan.
Esittävän säveltaiteen taiteilijoilla tulisi olla järjestö, joka valvoo heidän ihmisoikeuksiaan
Sanoisin että näillä esittävän säveltaiteen taiteilijoilla ja varsinkin näillä jotka ovat jo suurempien lihapatojen takia saaneet jo sopimuksensa suuriin levy-yhtiöihin. Niin heidän ihmisoikeuksiaan ei edelleenkään valvo mikään julkinen instanssi.
TEOSTO on keskittynyt vain tekijänoikeuskorvaustan keräämiseen, josta se vielä pistää ry:nsä taskuun joka vuosi 15 prosenttia, joka on jo usean miljoonan euron siivu.
Todellisuudessa koko Suomen teollinen musiikkiala kärsii edelleen siitä, että taiteilijoille maksetaan musiikistaan liian vähän. Joten jos tästä vielä tämä TEOSTO ry on keskinyt, että se voi vielä julkisesti valehdella ja syyttää tästä taiteilijoiden köyhyydestä musiikin kuluttajia, jotka lataavat netistä laittomasti musiikkia.
Tällainen on melkein samaa touhua kuin mitä kommunistisessa Neuvostoliitossa Stalin sai aikaan usuttamalla maatilaomistajat ja työläiset tappelemaan keskenään.
Levy-yhtiöt toimivat silti edelleen samalla tavalla kuin miten kohdellaan lypsylehmiä. Eli lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Joten kun jostain artistista tulee rahakas lypsylehmä näille monikansallisille levy-yhtiöille, niin heidän sopimustaan voidaan kyllä tarvittaessa muuttaa hieman. Mutta aina lopulta valtaosa miljoona ja miljardituloista jää näiden ahneiden musiikkijättien haltuun.
Monikansallinen levy-yhtiö toimiikin tämän vuoksi aina sillä periaatteella, että jokainen joka saa diilin joutuu myös samalla myymään heille sielunsa.
Jos sinne siis vaikka sinä sattuisit myymään sielusi ja nimesi on Pentti Hirvonen, niin silloin Hirvosen Pentin kaikki oikeuden siirtyvät tuon levy-yhtiön omistukseen. Jonka jälken olet kuin rakkikoira jonka on tullut ostamaan tuleva isäntä nimellisellä pilkkahinnalla koirafarmilta.
On silti uskomatonta kuinka moni sielunsa myynyt menee tuohon halpaan, että he uskovat kaikki nämä limaisten levymogulien katteettomat lupaukset.
Saattaa olla että siihen tulee vielä menemään useita vuosia ennen kuin tämä vielä vahvasti talousjärjestelmässämme vaikuttava musiikkialan nykyinen monikansallisten levy-yhtiö kartelli saadaan purettua pois. Sen jälkeen ei enää yksikään tupakka keuhkoillaan kähisijä tule tienaamaan miljoonia sillä, että vain pyörittää puolialastonta persettään miljoonien ihmisten edessä ja aukoo suutaan mikrofoniin joka ilta.
Sillä tämä nykyinen populaarimusiikin kaupallinen siipi muistuttaa hyvin paljon huumausainemarkkinoita. Koska siellä saa toimia vain nämä tietyt huumeparonit, joiden kuljetuksista vastaa mm. CIA.
Aivan samalla tavalla suurten levy-yhtiöiden apajille ei ole pienemmillä levymerkeillä mitään asiaa ja jos he uhkaisivat näitä Warner Sonyja niin nämä jätit söisivät ne kuin pörssissä pienen teurasporsaan.
Kartelli toimii sekä huumausaine markkinoilla mutta se toimii myös kaupallisen musiikin markkinoilla ja tästä syystä uuden albumin hinta on aina tuo vakio n. 23,99 €. Jonka ovat säätäneet monikansalliset musiikkijätit.
Mutta kuinka oman sielunsa myyminen tekee jonkun rikkaaksi. Silloin kun hän ei enää tuon jälkeen pysty päättämään omista asioistaan.
Aivan kuten monien ihmisten itsemääräämisoikeus voidaan tuhota määräämällä heille holhooja, joka päättää heidän asioistaan.
Niin tällä samalla tavalla toimivat myös monikansalliset levy-yhtiöt. Juuri sen vuoksi nämä sielunsa myyneet artistit tuntevat että heidät on kuin henkisesti raiskattu, kuten Juno tässä äsken totesi.
Silti kapitalistisessa bisnesmallissa ei tunneta edelleenkään sellaista asiaa kuin vapaus. Koska se taas ei ole kapitalistien mielestä kustannustehokasta toimintaa.
Sillä kapitalismi kun perustuu aina työn tekijän ihmisarvon hyväksikäyttöön. Mutta ei kommunismi tätä millään tavalla korjaa, joka nähtiin jo tuolla lukuisten kolhoosien Neuvostoliitossa.
Tulevaisuuden talousjärjestelmä tulee tuntemaan lopulta tuon asian vapaus, joka myös määritellään työntekijänkin ihmisoikeuksiin kuuluvaksi eduksi. Jonka jälkeen myös tämä monikansallistenkin levy-yhtiöiden taiteilijoihin kohdistama henkinen hyväksikäyttö loppuu.
