Elämä alkuperäiskulttuureissa ja maatalousvaltaisissa yhteiskunnissa muodostui aikanaan työstä, vapaa-ajasta ja sosiaalisesta elämästä ympärivuorokautisella rytmillä.
Keskiajalla olosuhteet olivat paljon paremmat kuin mitä vapaamuurarien myytit väittävät. On laskettu että saksalainen tiilentekijä, ilmaisen ruoan lisäksi, tämän päivän rahassa mitattuna tienasi ainakin 13 300 euroa kuussa. Käsityöläiset saivat useita etuja palkkojensa lisäksi. Huolimatta korkeista palkoista, työpäivä oli lyhyt, normaalisti kahdeksan tuntia päivässä sekä viisi ja puoli päivää viikossa. Kaivostyöntekijä Saksissa työskenteli kuusi tuntia päivässä. Vasta vuonna 1479 työpäivään tuli tunti lisää. Usein käsityöläisillä oli maanantai vapaa, nimeltään 'blue Monday', tavallisesti ilman palkan alennusta. Ruotsissa tästä luovuttiin vuonna 1669 ("Bonniers stora lexikon", Stockholm, 1985, p. 252).
Jotta käsityöläisiä ei sekoitettaisi aatelisiin, Freiburgin käsityöläisiä Saksissa neuvottiin olemaan pukematta ylleen kultaa, jalokiviä tai samettia vaikka heillä olisi hyvin ollut siihen varaa. Se tosiasia että talous´ja kulttuurielämä kukoistivat oli seurausta bracteate-kolikoista (bract = suojuslehti), johon perustui jatkuva kolikoiden vetäminen pois liikenteestä, sillä ne usein rikkoontuivat. Mitätöinti tapahtui kolmesti vuodessa ja se palveli myös verotuksena. Vanhojen kolikoiden käyttöä ei sallittu. Kukaan ei halunnut omistaa 'huonoa' rahaa, sillä kahdeksasta vanhasta kolikosta sai vaihdossa ainoastaan yhdeksän uutta kolikkoa. Talous kukoisti koska korkoa tuottavaa rahaa ei ollut. Köyhiä ja sairaita varten oli hoitolaitoksia ja rikkaat tavallisesti antoivat majoituksen, vaatetuksen sekä ilmaisen ruoan köyhille. Vauraus oli suhteellisen tasaisesti jakautunut kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla (Margrit Kennedy, "Interest and Inflation Free Money").
Kaikki tämä katosi kun vapaamuurari-pankkiirit ottivat talouden hallintaansa. Siitä hetkestä eteenpäin, kellään ei ollut varaa kunnolliseen elämään. Jotta me voisimme kestää tämän kurjuuden, meille kerrotaan että asiat olivat silloin paljon huonommin, mikä ei ehdottomasti ole totta.
Maailmaneliitin kulisseissa toimi samaan aikaan Siionin viisaiden joukko ja muinaiset temppeliritarit oli toinen järjestö joka keskitti kaiken energiansa kokonaisten kansakuntien taloudelliseen sekä henkiseen alistamiseen ja tämä kävi kaikkein helmpommin sillä keinoilla, että perustettiin sitten yksityistä pankkitoimintaa ja pikkuhiljaa tähän päivään saakka valtiot eivät ole enää omavaraisia vaan joutuvat lainaamaan rahaa näiltä samoilta koronkiskureilta jotka pitävät itseään erityisasemassa sen nähden, että heidän valtansa perustuu kaikkeudellisen negatiivisen energian voimaan josta varsinainen illuminati on aina saanut voimansa.
Näihin henkisiin elementteihin on perustunut kautta aikojen varsinaisen illuminatin valta ja jokainen meistä kuuluu tähän roolileikiin omalla osallamme.
Mutta varsinaisen vanginvartijatietoisuuden esiintuominen muuttaa tilanten täysin ja näin yksilö on herännyt ja tämä vaikuttaa automaattisesti myös satojen muiden samassa tietoisuusverkostossa oleviin ihmisiin.
Se nyt mitä vielä tulee tähän tämänpäivän kapitalismiin niin näemme sen, että talousjärjestelmät murtuvat ja se näkyy tällä hetkellä vuokratyövoimayritysten ahneutena jossa työläiselle kuuluvat leivänmurut pyritään nyt riistämään käyttämällä ulkomaalaista työvoimaa.
Tämä ulkomaalaisen halpatyövoiman käyttö myös täällä Suomessa kuuluu tiiviisti illuminatin hajoita ja hallitse/nollakasvun metodeihin missä luodaan aina ongelma (ulkomaalainen halpatyövoima) ja usutetaan sitten työttömäksi joutuneet työläiset kiinnittämään huomio näihin halpatyöläisiin, että ne ovat meiltä vieneet työt.
Näin on taas koko mahtavan illuminati-systeemin mastermindit saaneet hypnotisoitua työläiset haukkumaan väärää puuta vaikka kapitalistisen järjestelmän pääjehut piileskelevät itse omissa linnoissaan.
Vika on tässä sairaassa systeemissä jonka toimintametodi perustuu materialismin nimissä toimivalle uskonnolle mikä perustuu myös ennenkaikkea ihmisten väliselle kollektiiviselle seksuaalitraumalle jossa sitä korostetaan ennenkaikkea viihdeteollisuudessa.
Ihmiset eivät kuitenkaan tajua, että jokainen heidän lähellään oleva ihminen on heidän oman itsensä sisäinen heijastuma ja sitten pukevat uusia keisarin uusia vaatteitta päälleen ja uskovat olevansa vain vaate. Näin ihmisiä edelleen käytetään hyväksi jotta saadaan lisää materiaa ja päästään kuluttamaan kuluttamaan lisää ja lisää. Tähän tämä systeemi perustuu ja pitää olla enemmän pääsykokeita ja suorituksia jotta voit olla tämän systeemin palvoma suorittaja.
Suurin ja tehokkain hypnoosin ylläpitäjä on edelleen televisio ja siitä ei edelleenkään päästä yli eikä ympäri. Vaikka entisäkin enemmän saippuasarjat siirtyvät enemmän nettiin. Sieltä sitten matkitaan materialistisen elämän käyttäytymismalleja alitajuisesti ja eletään omaa elämää sieltä televisiosta käsin kun ei omasta elämästä ei löydy tarpeeksi jännitystä.
Tämä kaikki perustuu sille totuudelle, että viihde sekä mediateollisuus pyrkii pitämään kansat unessa tarjoamalla heille viihdettä siitä hyvästä, että ei kukaan vain heräisi tästä unesta.
Näyttääkin siltä, että esim. taiteilijat pystyvät kuitenkin näkemään tämän lävitse ja tuomaan sitä esille julkisesti. Siksi sitä ei voikaan mitata rahassa ja näyttääkin siltä, että vain järkensä menettäneet ihmiset ovat valmiita maksamaan jostain kahden tunnin kakofoniasta uudessa oopperatalossa. Mutta meneppä se sitten sanomaan näille modernin klassisen musiikin suurkuluttajille jotka mielellään menevät hienot puvut päällä kuuntelemaan jonkun tunnetun merkkisäveltäjän uutuusoratoriota.
Kohta on vuokratyövoimayrityksissä käytössä Kiinasta tulevat ruokapalkalla töitä tekevät orjat uskokaa tai älkää mutta tähän se talousjärjestelmä vielä lopulta kaatuu kun ahneudella on paska loppu.
Lähteet:
Architects of Deception/Jüri Lina>
Timo Teide "Hiljaisuuden mestari" (2001)
Viimeistään siinä vaiheessa jos ACTA menee läpi paljastuu sekin totuus näistä monikansallisista tekijäinoikeusjärjestöistä, että ne ovatkin vain oman eduntavoittelevia monopoleja jotka ovat vielä tähän mennessä pystyneet naamioimaan oman toimintansa piilossa muulta julkisuudelta. Monopolit eivät koskaan olleetkaan muiden taiteilijoiden edunvalvontajärjestöjä vaan pyrkineet tuottamaan mahdollisimman paljon voittoa niiden omistajille ja mikä onkaan sen nerokkaampi tapa kerätä rahat kotiin kuin tehdä se "taiteilijoiden" kustannuksella.
