Nyt se paljon varjeltu valtionsalaisuus sitten vuoti julkisuuteen, kun Taloussanomat nosti kissan pöydälle. Salainen raportti kertoo, että Suomi ajautui vuonna 1992 tilanteeseen, jossa rahat loppuivat valtion kassasta. Raportissa kerrotaan keinoista, joilla silloiset viranomaiset aikoivat saada pelastettua maksukykyisen maan.
1980-luvulla Suomessa vielä vienti veti ja palkat nousivat ja kansalaisilla oli rahaa, millä mällätä. Samalla pankit alkoivat myöntää lainoja kuluttajille miltei ilman vakuuksia. Jolloin pankista alkoi saada rahaa lähes mihin tahansa mitättömillä vakuuksilla.
Kuva: Presidentti Mauno Koivisto olis yksi 90-luvun laman aikana
salaisen konklaavi sopimuksen toteuttajista.
Kuitenkin 80-luvun lopussa tapahtui tilanne, jossa pankkien löysän rahan politiikan toiminnasta syntyi kupla, jonka seuraukset olivat lopulta liiankin suuret, kun presidentti Mauno Koivisto solmi salaisen konklaavi sopimuksen, joka käytännössä tuli sitten tappamaan kymmeniä tuhansia yksityisyrittäjiä. Koska yksityisyrittäjille ei sitten 90-luvun lamassa annettu juuri mitään muuta lamalääkettä, kuin melkein kuin hirttoköysi käteen.
Kuva: Raimo Sailas laati 90-luvun laman aikaiset leikkauslistat.
Suomen valtiolta loppui siis rahat vuonna 1992 ja valtionvarainministeriön silloin budjettipäällikko Raimo Sailas sai tehtävän laatia ysärilaman leikkauslistat. Listalla oli leikkausesityksiä, jotka saivat silloiset työmarkkinapomot ja monet poliitikot hiiltymään. Leikkauslistalla olivat sitten työttömyysturva, työllistämismäärärahat, perhetuet, lääkekorvaukset, asumistuki, yritystuet, puolustus ja maataloustuki.
Valtionvarainministeriön lisäksi tilanteesta oli kusessa aina Suomen Pankkia myöten myös silloinen presidentti Mauno Koivisto, joka antoi sitten Sailakselle tehtävän: mitä tehdään, jos valtio ajautuu tilanteeseen, jossa se ei pysty enää maksamaan lakisääteisiä maksujaan, kuten esimerkiksi lapsilisiä?
Solmittiin sitten salainen valtion likviditeettikriisi raportti, joka on päivätty 8. lokakuuta 1992. Se oli siis salainen ja jaettiin vain silloin 10 henkilölle. Raporttiin viittaa myös ex-pääministeri Iiro Viinanen (kok) kirjassaan, paljastamatta sen sisältöä.
Tästä siis näemme, että minkälaista valtakulissien takaista juonittelua tämän maan johtaminen on lähes aina ollut. Eipä tarvitse sitten ihmetellä, että miksi SUOMI OY AB rekisteröitiin Yhdysvaltoihin EU:n kuuluvaksi yksityiseksi yritykseksi 01.01.1995.
Mutta mennään sitten itse raporttiin:
1980-luvulla Suomessa vielä vienti veti ja palkat nousivat ja kansalaisilla oli rahaa, millä mällätä. Samalla pankit alkoivat myöntää lainoja kuluttajille miltei ilman vakuuksia. Jolloin pankista alkoi saada rahaa lähes mihin tahansa mitättömillä vakuuksilla.
Kuva: Presidentti Mauno Koivisto olis yksi 90-luvun laman aikana
salaisen konklaavi sopimuksen toteuttajista.
Kuitenkin 80-luvun lopussa tapahtui tilanne, jossa pankkien löysän rahan politiikan toiminnasta syntyi kupla, jonka seuraukset olivat lopulta liiankin suuret, kun presidentti Mauno Koivisto solmi salaisen konklaavi sopimuksen, joka käytännössä tuli sitten tappamaan kymmeniä tuhansia yksityisyrittäjiä. Koska yksityisyrittäjille ei sitten 90-luvun lamassa annettu juuri mitään muuta lamalääkettä, kuin melkein kuin hirttoköysi käteen.
Kuva: Raimo Sailas laati 90-luvun laman aikaiset leikkauslistat.
Suomen valtiolta loppui siis rahat vuonna 1992 ja valtionvarainministeriön silloin budjettipäällikko Raimo Sailas sai tehtävän laatia ysärilaman leikkauslistat. Listalla oli leikkausesityksiä, jotka saivat silloiset työmarkkinapomot ja monet poliitikot hiiltymään. Leikkauslistalla olivat sitten työttömyysturva, työllistämismäärärahat, perhetuet, lääkekorvaukset, asumistuki, yritystuet, puolustus ja maataloustuki.
Valtionvarainministeriön lisäksi tilanteesta oli kusessa aina Suomen Pankkia myöten myös silloinen presidentti Mauno Koivisto, joka antoi sitten Sailakselle tehtävän: mitä tehdään, jos valtio ajautuu tilanteeseen, jossa se ei pysty enää maksamaan lakisääteisiä maksujaan, kuten esimerkiksi lapsilisiä?
Solmittiin sitten salainen valtion likviditeettikriisi raportti, joka on päivätty 8. lokakuuta 1992. Se oli siis salainen ja jaettiin vain silloin 10 henkilölle. Raporttiin viittaa myös ex-pääministeri Iiro Viinanen (kok) kirjassaan, paljastamatta sen sisältöä.
Tästä siis näemme, että minkälaista valtakulissien takaista juonittelua tämän maan johtaminen on lähes aina ollut. Eipä tarvitse sitten ihmetellä, että miksi SUOMI OY AB rekisteröitiin Yhdysvaltoihin EU:n kuuluvaksi yksityiseksi yritykseksi 01.01.1995.
Taloussanomat kertoo, että raportti on hyytävää luettavaa, jonka alussa heti hahmotellaan toimeksianto, jossa tarkastellaan tilannetta, jossa valtio uhkaa joutua tai on jo joutunut maksuvalmiuskriisiin. Raportissa todetaan, kuinka likviditeettikriisi voi tulla nopeasti ja siinä vielä viitataan arvioon, jonka mukaan "valtio joutuu vuonna 1993 likviditeettikriisiin" mikäli ei käytetä poikeuksellisia keinoja syntyneen vajauksen kattamiseksi.
Raportissa edellytetään heti 10 miljardin markan lisäsäästojä jo tehtyjen säästöpäätösten päälle. Listalla olivat sitten valtion henkilöstön lomauttaminen, virastojen tehtävien priorisointi ja tarvittaessa virastojen toiminnan alasajot.
Raportti suositteli myös verotuksen kiristämistä ja uuden säästölisäbudjetin tekemistä heti vuoden 1993 alussa. Nämä kaikki toimenpiteet voitaisiin tehdä normaalisti eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Mutta jos ne eivät riitä, niin sitten turvauduttaisiin jopa poikkeuslakeihin. Huolestunut Koivisto oli valmis laittamaan poikkeuslait Suomeen. Säästöjen tekemiseen haettaisiin valtuuksia valmiuslaista ja valtionpäiväjärjestyksestä. Valmiuslain tarkoituksena olisi turvata väestön toimeentulo ja maan alouselämä.
Valmiuslain perusteella valtioneuvosto voi muun muassa päättää virkamiesten palkoista, valtion maksujen lykkäämisestä ja säädellä valuutan maastavientiä ja -tuontia. Lisäksi ulkomaiset maksuvälineet ja ulkomailla olevat markkasääteiset maksuvälineet sekä "eräät saamiset ja suoritukset ulkomailta voidaan määrätä luovutettavaksi "Suomen Pankille".
Raporttin tehtiin salassa, koska kansalle ja markkinoille piti antaa kuva, että tilanne on hallinnassa. Suomen Pankki turvautui maksuvalmiusluottoihin ja valtio nosti ulkomaisia lainoja valuuttavarannon tukemiseksi. Ilman näitä toimenpiteitä valuuttavaranto olisi aika ajoin tyhjentynyt. Jos Suomen Pankki ja valtio eivät olisi saaneet kansainvälistä rahoitusta, se olisi tyrehdyttänyt kaikkien muidenkin pankkien toiminnan.
Erään lähteen mukaan Suomen maksuvalmius oli hetkittäin vain yhden saksalaisen pankin myöntämien lainojen varassa. Jos tuon pankinjohtaja olisi päättänyt, että nyt saisi riittää, niin Suomi olisi voinut ajautua kansainvälisen valuuttarahaston holhouksen alaisuuteen. Eli tehnyt ns. Kreikat.
Lähteet: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2015/02/07/suomi-kavi-hyvin-lahella-kreikan-ahdinkoa/20151651/12
Jaakko Kiander, Pentti Vartia: Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu (1998)
Esko Aho: Pääministeri (1998)
Iiro Viinanen, Kalle Heiskanen: Vaaran vuodet (2014)
Mauno Koivisto: Kaksi kautta, muistikuvia ja merkintöjä 1982-1994 (1994)