CIA:n vuonna 1953 aloittamassa MK ULTRA ohjelmassa suunniteltiin myrkky, jolla tapettaisiin kaikki poliittiset vastustajat.
CIA:n johtajana toimi tuolloin Richard Helms.
Yksikkö joka oli keskittynyt myrkkyjen valmistamiseen tunnettiin CIA:n sisällä TSS (Technical Service Staff). Tuon osaston johtoon valittiin Sydney Gottlieb, joka oli Yhdysvalloissa vaikuttanut kemisti.
TSS yksikkö siis suunnitteli myrkkyjä, jotka suunniteltiin poliittisten vastustajien (toisinajattelijat) tappamiseen. Mutta samalla siellä myös kehiteltiin kemikaaleja kuten totuusseerumi, joita agentit käyttivät taas tiedon urkintaan.
Samalla myös kehitettiin mielenhallinta tekniikoita, joilla saatiin ohjelmoitua eliitille toimivia massamurhaajia.
MK ULTRA ohjelmaan liittyivät myös mukaan Nürbergin oikeudenkäynneissä tuomittavat Natsitiedemiehet. Heille sanottiin, että he välttyisivät tuomioilta, jos loikkaisivat Yhdysvaltoihin ja tulisivat CIA:lle töihin.
Yksi näistä Jenkkeihin tuoduista natsitiedemiehistä oli Josef Mengele jonka johdolla CIA sieppasi vuosittain tuhansia Amerikkalaisia lapsia ja kidutti heitä armeijan salaisissa tutkikohdissa mm. elektroshokein, meskaliinin avulla, hypnoosin, kidutuksen, raiskauksien sekä traumojen aiheuttamisen avulla. Lopulta huomattiin, että vakavien traumojen aiheuttamat jäljet jättivät kaikista tehokkaimmat jäljet uhreihin, mistä tuli tämä ns. traumaperäinen mielenhallinta sai alkunsa.
Lopulta MK ULTRA laajeni CIA:n Project Paperclip, johon osallistui yhteensä 34 tiedemiestä.
Project Paperclip ohjelmassa alettiin sitten jo kehittelemään radioaktiivisien aineiden sekä sädeaseiden ensimmäisiä kehittelyjä.
Lopulta MK ULTRA ohjelmassa päästiin niin pitkälle, että ns. säde ja mikroaaltoaseet saatiin toimimaan niin hyvin, että niiden avulla saatiin mm. sekoamaan kuka tahansa koehenkilö. Näitä aseita alettiin myöhemmin nimittämään eräänlaisiksi ns. kevyiksi aseiksi (soft weapons).